Sunnuntaiajelut

Sana "Sunnuntaiajelu" on kuluneen marraskuun aikana saanut uuden merkityksen, kun olen ottanut etäisyyttä etätyöviikkoihin tekemällä sunnuntaisin pitkän pyörälenkin. Pyöräretken kohteeksi olen valinnut lähiseudun museoita, sillä vuodenvaihteeseen voimassa olevalla museokortilla on päässyt sisään maksutta. Tässä muutama kuva marraskuun matkoilta:

Yllä olevat kuvat ovat Espoon Emmasta, jonne pyöräilin Lauttasaaren kautta erinomaisen aurinkoisena marraskuun toisena sunnuntaina. Helsingin pyörätiet ovat vuosi vuodelta parantuneet niin, että suuntaan kuin suuntaan on nyt jo jonkinlainen pyöräväylä. Vielä on niiden kunnossa ja ylläpidossa tekemistä, mutta suunta on oikea. Erityisesti viimeisen parin vuoden aikana pyöräily on ottanutkin aimo harppauksen kaupunkilaisten liikkumismuotona.

Marraskuun toinen sunnuntaiajelu suuntautui Akseli Gallen-Kallelan huvilaan Tarvaspäähän, Espooseen. Sinnekin oli mukava matka pyöräillä: Kulosaaren sillan kautta erittäin sujuvaa pyöräreittiä Pasilan Triplan kautta Keskuspuistoon, Pikku-Huopalahteen, Munkkiniemen halki ja Tarvon uutta kevyenliikenteen siltaa pitkin Tarvaspäähän:

Viime viikon sunnuntaina aurinko taas paistoi, joten hurautin tuttua luontoreittiä Viikin peltojen halki Vantaanjoen varteen. Jokivarsi on laitettu hienoon kuntoon, hyvät kevyenliikenteen hiekkatiet molemmin puolin. Sitä oli mukava taas pyöräillä pohjoiseen, Vantaan keskiaikaisen Pyhän Laurin kirkon ohi vanhan Tuusulantien pyörätielle, joka jatkuu Tuusulan Rantatielle saakka. Kohteeksi siis valikoitui Erkkola, jossa en aiemmin ollutkaan vieraillut. Naapurin Lottamuseossakin tuli käytyä, ja Lottakanttiinissakin tietysti!

Mukaan matkaan sain Järvenpäästä Mostafan, joka ihasteli myös Erkkolan hirsihuvilan kuntoa. Toistasataa vuotta vanha hirsitalohan oli kuin uusi! Rantatieltä pyöräilimme Mostafan kanssa Järvenpäähän, johon olin jättänyt auton perjantaina. Lounaspaikaksi löytyi Ratsastuskeskus Ainon lounaskahvila, joka tarjoaa sunnuntaisin kympillä uuniperunabuffetin.

Marraskuun viimeisen viikonlopun pyöräretken tein jo lauantaina, kun oli sateetonta ja aurinkokin piipahti taivaanrannassa. Museokortilla olisi päässyt Heurekaan, mutta ovella selvisi, että koronarajoitteiden johdosta ei enää sisään päässytkään. Sen sijaan kivenheiton päästä löytyvä Vantaan kaupunginmuseo oli auki. Tikkurilan vanhaan rautatieasemaan mahdutettu museo kertoili Vantaan historiaa ja nykypäivää.

Vantaalla museoretkipäivän lounaspaikaksi valitsin Haltialan tilalla sijaistevan ravintola Wanhan Pehtoorin, jonka peltojen taakse aurinko jo laskikin pian kello 15 jälkeen.

Polkupyörällä syksyyn

Pitkään on mennyt edellisestä blogipostauksestani. Koronatilanne ei nyt mahdollista Espanjan matkoja, joten olen uudestaan innostunut pyöräilemään. Menneenä kesänä ja kuluvana syksynä onkin tullut ajettua fillarilla ristiin rastiin pääkaupunkiseutua, ja kävinpä Keski-Uudellamaallakin, Seinäjoella sekä Nastolassa pyöräilemässä. 

Vantaanjoen varren luontoa ja komeaa ruskaa

Pääkaupunkiseudulla ehdoton suosikkini menneenä kesänä on ollut Vantaanjoen jokivarsi. Joen molemmin puolin on hyvät hiekkaväylät, ja jokirannat on laitettu  kivan näköisiksi. Hatunnosto molemmille kaupungeille, Vantaalle ja Helsingille, jotka ovat viime vuosina puunanneet paikkoja kivoiksi asukkaiden viihtyvyyttä lisääviksi kaupunkitiloiksi. 

  

Vantaanjoen viimeinen koski Vanhankaupunginlahdella

Toinen menneen kesän löytö on rakentuva Järkäsaaren kaupunginosa Helsingissä. Erityisesti ihastutti hyvät pyöräväylät, rantojen virkistyskäyttö runsaine penkkeineen, leikki- ja kuntoilukenttineen, grillipaikkoineen jne. 

Jätkäsaaren kaupunginosan uusia kortteleita, Ruoholahden vierellä eteläisessä Helsingissä.

Koronakesä kotinurkilla oli kaikesta huolimatta mukava. Kesäkuun aikana kaupunki taas vähä vähältä alkoi avautua, ja uimastadionillekin pääsi. Lämmintä kesää seurasi leuto syksy, jota etätöiden lomassa on päässyt fillarin päältä ihastelemaan. 

Fillarini on ikivanha, melkein neljännesvuosisadan hyvin palvellut Nishiki 401. Toissailtana siitä katkesivat ketjut, kun olin palailemassa kotia kohti Meilahden nurkilla. Ei auttanut kuin yrittää ryhtyä korjaamaan, ja kahteen kertaan sainkin ketjunpäät liitettyä toisiinsa, mutta pienen ajomatkan kuluttua sama vaiva iski. Korjausvälineeni olivat kovin kepoiset, osaamistakaan ei oikein ollut, ja pimeäkin tuli. Jatkoin potkupyöräilemällä, ilman ketjuja, alamäkeen.  

Kun alamäki päättyi, huomasin olevani Töölössä. Nälkä kurni, joten hain ruokakaupasta evästä, ja istuin kaupan portaiden pieleen niitä syömään. Evästauon jälkeen laitoin fillarin visusti lukkoon ja ajelin taksilla kotiin. Olisihan tuota julkisillakin päässyt, mutta niitä olen nyt koronatilanteen myötä vältellyt. Maskien takaa vaihdoimme kuljettajan kanssa kokemuksia kotiviljelystä: kuljettaja kertoi salaattipenkistään ja minä chilisadostani. Kotipihaan päästyäni kiinnitin fillaritelineen oman autoni peräkoukkuun ja hain pyörän pois. Seuraavana aamuna löytyi Motonetista oikeanlainen ketjulukko (kokoa 1/2 x 3/32"), joten tuli fillari taas kuntoon. 

On kehitys kehittynyt! Ei erillistä salpaa, vaan ketjutapit loksahtavat kolosiinsa kun ketjun vain vetää kireälle. Parilla eurolla pyörä kuntoon. Samalla tuli putsattua takapakkakin kaikesta kurasta, ja öljyttyä huolella liikkuvat osat.

Tänään tuli sitten taas ajeltua ihan kivan mittainen lenkki syyssäässä. Ketjut toimivat moitteetta, mutta pieni kutina on, että fillarini alkaa olla pian loppuunajettu. Voimansiirrosta huolto sanoi jo keväällä, että viimeisiä viedään: vaihtohommia on edessä. Liki neljännesvuosisadan palvelleeseen pyörääni on jo kerran voimansiirto uusittu, ja kun kuluneita osia alkaa olla siellä sun täällä, päädyin katselemaan fillarikuvastoa. Sähköpyöräkin houkuttaisi, mutta toisaalta aika kivan oloiselta vaikutti Nishikin 301 (2020) ja 501, korkeammalla rungolla molemmat. Hmm hmm.. 

 

Mukavaa syksyä, ruskan värejä ja aurinkoa!