Syysloma

Plaza de Gavidia, entinen kotiplazani. Plazat eli aukiot ovat sevillalaisten olohuoneita, jonne tullaan jutustelemaan naapureiden kanssa, kahvittelemaan, syömään, lasilliselle, ulkoiluttamaan koiraa, tekemään ristikoitä, pelaamaan jalkapalloa, leikkimään jne. Asunnot ovat perinteisesti niin pieniä, että kaupunkikaavaan on tehty plaza aina parin korttelin välein.  

Tiistai oli aurinkoinen, iltapäivästä jopa helteinen. Tänään sataa. Syysloma siis.

Eilen fillaroin Camasiin asti ja ostin Decathlonista uudet kengät ja pari paitaa. Paluumatkalla poikkesin Torre del Oroon, vanhaan jokivarren torniin, joka toimii museona nykyään.

Torre del Oro.

Matka andalusialaisen keittiön makumaailmaan jatkui Menu del Dian merkeissä. Alkuun maistelin salmorejoa, ilmakuivatulla kinkulla höystettyä gazpachoa. Pääruokavaihtoehtoina oli pasta bolognese, grillattua mustekalaa, andalusialaiset lihapullat tai solomillo al whisky eli ulkofilee joka on paistovaiheessa saanut viskivoitelun.   Tämä jälkimmäinen on yksi Sevillan keittiön erikoisuuksia. Kalaa ei lounaspaikka ikävä kyllä tarjoillut, mutta josko sitten huomenna.

Opiskelutoverini kolmen vuoden takaa jatkavat nyt viimeistä vuottaan - valmistuvat näyttelijöiksi ensi keväänä. Opiskeltovereideni kuopus, José María, jota blogissani aloin kutsua Jeeves-nimellä, on pannut kotisivut pystyyn. José María esittelee itsensä siellä näyttelijäksi, ja luettelee ammatillisesti merkittävät seikat:

Altura: 183 cm.

Peso: 71 kg.

Color de pelo: Castaño.

Color de ojos: Marrones.

Copyright: José María Onrubia 2014.

Eli kastanjan väriset hiukset ja ruskeat silmät, 183 cm ja 71 kg. Erityistaidot:

- Montar a caballo. (Ratsastustaito hevosella)

          - Manejo de armas. (Aseenkäsittelytaito)

            - Esgrima.(Miekkailu)

            - Lucha escénica. (Näyttämötappelu)

            - Acrobacia.(Akrobatia)

            - Expresión corporal. ("Kehollinen ilmaisu")

            - Flamenco y danza. (Flamenco ja tanssi)

            - Canto. (Laulutaito)

            - Permiso de conducir B y A2. (Ajokortti B ja A2)

            - Habilidad para imitar acentos: andaluz, gallego, argentino... (Kyky imitoida murteita andalucia, galicia, argentiinan espanja)

            - Título de monitor de Tenis. (Tennisvalmentajan lisenssi)

            - Práctica de varios deportes: fútbol, béisbol, ping-pong, etc. (Urheilutausta:)

Lisksi José María luettelee sivuillaan TV- ja elokuvatyönsä (joita jo onkin kertynyt), teatterityönsä ja koulutksen/ kurssit. Toivotaan Jeevesille menestystä ja paljon töitä!

Vapaus

Ykskaks yllättäen palasin johonkin, jonka hyvästelin muutama vuosi sitten: sevillalaiseen itsereflektiooni, vaihtovuoden "luostariin". Se oli hyvä vuosi, jonka aikana ehti paljon pohtia - sitä tuppaa tehdä, kun on  arkikuvioista poissa, uutta suuntaa hakemassa. Sama reflektio alkoi heti, kun Sevillaan saavuin tänään puoliltapäivin. Lounaspöydässä, Alamedan ihmisiä katsellessa ja seuratessa, ymmärsin, että täällä ihmiset elävät eivätkä suorita.

Sevici toimii taas moitteetta. Otin viikon piletin kaupunkipyörään kympillä. Huristellaan nyt sitten koko rahan edestä! Santa Justan rautatieasemalla paiskasin matkalaukkin fillarin etukoppaan ja huristelin tuttua tietä Plaza del Duquen kautta Alamedalle lounastamaan. 

Majapaikkani on sanalla sanoa upea. Olin varannut Jesus del Gran Poder -kadulta huoneiston booking.comin kautta, mutta viikko sitten majapaikka ilmoitti olevansa ylibuukattu ja sijoittaneensa minut siksi Living Sevilla -firman omistamaan huonestoon Calle Lumbrerasille. Hinta pysyi samana, mutta yksiön sijasta päädyinkin näemmä luksushuoneistoon: valoisa ja siisti, ylellisen oloinen toisen kerroksen kulmahuoneisto: mh, k, oh, kph, kolme parveketta ja talon yläkerrassa yhteinen kattoterassi muiden huoneistojen kanssa.

Calle Lumbreras 38, Sevilla

Paitsi että on epäsesonki, tänään on myös Amerikan löytämisen päivä. Tai oikeastaan se oli eilen, mutta Andalusiassa pyhäpäivälle osuva toinen pyhapäivä siirtyy seuraavalle arkipäivälle! Siinä teille suomalaisille arkipyhäkeskustelijoille mallia! Koska tänä vuonna 12.10. juhlistettava Dia de La Hispanidad sattui sunnuntaille, siirrettiin se maanantaille 13.10. Ihmiset ovat vapaalla, kaupat ovat kiinni. Ravintoloissakaan ei tarjoiltu Menu del Diaa, arkilounasta. Hyvää ruokaa toki sai listaltakin. Päivälleen kolme vuotta sitten vietin samaisen vapaapäivän Sevillassa:  http://sevillan.blogspot.com.es/2011/10/mikko-por-favor.html

Kotiuduin kolmessa minuutissa. Majapaikan edustaja, sympaattinen Carmen-rouva oli vastassa ja esitteli asunnon. Ja koska Andaluciassa ollaan, pankkikorttipääte ei toiminut, joten maksuni hoituu mañana mañana... Keittiöstä löytyi pyykkikone, joten panin pyykit pyörimään, menin suihkuun ja ryhdyin suunittelemaan elämääni seuraavalle neljälle vuorokaudelle. Uimaan tekisi mieli, mutta en tiedä liekö Santa Justan urheilupalatsi tänään avoinna kun on sentään pyhä. Allu käski soittaa kun olen kaupungissa ja Clarankin kanssa sovittiin tapaaminen. Ja tietenkin pitää tavata Dal! Tästä se lähtee. Elämä.

(  tila sinun ajatuksillesi  )

Embalse de Buendia

Sää Madridissa on ollut koko ajan puolipilvinen. Aurinko on vilahdellut pilviverhon takaa, mutta ravakoita sadekuurojakin on ollut. Yöllä pärjää hyvin nukkua vaikka ikkuna auki, päivällä lie n. 20 astetta. Tulolennolla olimme näemmä sen verran aikataulusta edellä, että lentäjä päätti esitellä meille Embalse de Buendian, Buendian tekojärven, alueen. Kone lensi matalalla tekojärven rantojen yllä, komea pitkä kierros, jonka jälkeen samaa lentokorkeutta n. 70 km (?) päähän Madridin lentokentälle. Olivat upeat näkymät! Taidan ottaa kohteekseni tuon luontoalueen vielä joskus!

Buendian tekoallas on Madridista itään, linnunreittiä arviolta n. 70 km. 

Madridin asunto on niin keskellä kaupunkia, että tästä on erittäin helppoa lähteä minne vaan. Eilen kävin käppäilemässä Puerta del Solilla ja tuossa kävelykeskustassa, tänään taidan lähinnä etsiä hyvän ruokapaikan ja jos siltä tuntuu, piipahtaa vaikkapa Retiron puistossa.

Huomenna on juna Sevillaan klo 9.45-12.23.

INTERCITY (Nº 02294) 
MADRID-PUERTA DE ATOCHA 09.45
CORDOBA 11.30
SEVILLA-SANTA JUSTA 12.23

Avaimenluovutuksen sovin huomiselle klo 15 asunnolle, joten ehdin hyvin syödä ennen sitä. Sevillassahan Menu del Dia -lounasta saa noin klo 12-15 välillä. Sevillan majapaikkani maanantaista perjantaihin on Living Sevilla -majoitusliikkeen omistama kalustettu huoneisto osoitteessa Calle Lumbreras 38.  Sijainti on tuttu: Guadalquivirin jokivarren (150 m) ja Alameda de Herculeksen pohjoispään (200m) välillä, n. 600m päässä Sevillan kodistani Calle Martinez Montañesilta. Aion heti huomenna ottaa kaupunkifillarin käyttöön. Un saludo de Madrid!

Madrid

Kiloja tuli 9,6 joten pakkasin vielä puuropaketin mukaan. Saapahan raavas mies sitten tutun aamiaisen seuraavan viikon ajan: luomuruishiutaleista puuroa! Käsimatkatavaralla päätin pärjätä, sillä tämäkin reissuni tulee sisältämään jonkin verran matkustelua Espanjan sisällä. Kolmeen kaupunkiin on mukavampi mennä julkisilla, kun ei ole kuin 10 kg perässävedettävä laukku.

Madridin Barajasin lentokentällä huomasin vilkaista kelloa: joutuin pitää mennä, että ehtii majapaikan edustajan kanssa treffaamaan klo 19. Otin siis taksin, jonka takapenkiltä pirautin majapaikan numeroon. Ja jotenkin vahingossa aloin sönkkäämään englantia, mutta sitähän majapaikan respa ei puhunut, joten kerroin kyllä osaavani jonku verran espanjaakin, kunhan hän vaan puhuu hitaasti...hyvin ymmärsimme toinen toisiamme.

Calle de la Luna 8 on osoite, ihan Madridin keskustassa. 

Majapaikaksi olin varannut kalustetun huoneiston, pikkukeittiöllä ja kylppärillä ja ranskalaisella parvekkeella, ihan Madridin keskustasta. Kolmelle yölle tuli hintaa saman verran, mitä Seinäjoella tulee hotellihuoneelle yhdestä yöstä. Tosin kyllä Madridissakin saa hotellista maksaa suomalaisia hintoja, jos ei enemmänkin. Mutta keskustassa on myös mittava määrä espanjalaisten suosimia piskuisia perhehostelleja, pensioneja. Niiden hinnat ovat 30-45e/ yö, mutta huoneet voivat olla erittäin pieniä, jopa vain 8 m2. Viime kerrasta viisastuneena etsin tälle viikonlopulle kalustetun pikkukaksion ja yllätyin itsekin hintaa. Kiva on huoneisto, sänkykin niin mukava, että tässä sitä voi nukkua syksyn työstressin pois. Syysloma on alkanut.

Ps. Tuntui taas niin mukavalta kaivaa espanjalainen puhelinliittymäni naftaliinista. Pre pagossani on halvat puhelut, ja ilahduti muutama tekstarikin, jotka sinne kesän jälkeen oli ilmaantunut.

Persiljat loppui!

Viime kesänä Calellasta ostamani persiljamauste loppui, joten on aika lähteä persiljan hakuun!

Kuivattu persilja ja muutama muu Kataloniasta tuomani mauste kävivät sopivasti vähiin, joten jostainhan sitä ihminen sopivan tekosyyn keksii...lähteä Espanjaan. Huomenna. Syyslomaviikoksi.

Tiettyä nostalgiaa on nyt näissä matkavalmisteluissa: kolme vuotta sitten  lensin ensi kerran Sevillaan, kokonaiseksi vuodeksi. Silloin jännitti kovasti, ja yhteydenpito ei ottanut sujuakseen, sillä sevillalaiset eivät liiemmin englanniksi meilaile. Nyt on majapaikan kanssa meilailtu espanjaksi, Calle Lumbertkin on ihan tuttu kadunpätkä vanhan Sevillan kotini lähimaisemissa, joten osaan sinne maanantaina oikein hyvin kello 15, jolloin sovittiin avaimenluovuttajan kanssa sinne tapaaminen.

Huomenna kuitenkin lennän Madridiin, jossa vietän viikonlopun. Luotijuna vie sitten maanantaina Madridista Sevillaan. Norskiyhtiölle tein juuri äsken jo netissä lähtöselvityksenkin, joten huomenna ei tarvitse muuta kuin mennä kentälle, turvatarkastuksen kautta portille - ja kohti syyslomaa. Lentoni rullaa Madridiin paikallista aikaa klo 17.10. Sitä kohti!

PS. Ebola-uutiset kertoivat, että Madridissa on Euroopan ensimmäinen Ebola-tartunta. Menen rauhallisella mielellä. Minulla on Madridissa kolmisenkymmentä tuttavaa - suurin osa entisiä opiskelutovereita Sevillan Teatterikoulusta - ja heidän perheitään. Kun espanjalainen Maria oli tulossa Suomeen opiskelijavaihtoon, oli Marian suku huolestunut Suomi-uutisista: karhuja, ammuskelua, Euroopan maista eniten aseita suhteessa väkilukuun...koitimme vakuutella, ettei Helsingissä karhuja ole, ammuskelutkin ovat hyvin harvinaisia ja mitä aseisiin tulee, on Suomessa meytsästys jokamiehen harrastus...

Next bikella cityyn

Liityin alkuviikosta Next biken, Lähipyörän, jäseneksi. Firma tarjoaa 30 maailmankaupunkiin kaupunkipyörät. Fillari varataan kännykällä paikan päällä, siis fillariasemalla, joita täällä Frankfurtissakin on vissiin viitisenkymmentä. Minua lähin löytyi hotellini kulman takaa, joten sinne siis.

Pyörät löytyivät helposti, mutta eihän niitä ollutkaan kuin kaksi vapaana. Molemmat lukossa, ja molemmissa fllareissa oma viisinumeroinen kodinsa. Sitten piti pirauttaa saksalaiseen numeroon, nimenomaan siitä kännykkänumerosta, jolla olin itseni jäseneksi rekisteröinyt. Ensimmäinen yritys ei tärpännyt, sillä minulta puuttui maakoodi, eikä sitä löytynyt fillariin painetuista teksteistäkään. Kun ei ohikaan kukaan sattunut kulkemaan, ryhdyin miettimään, että pääsenkö kännylläni nettiin maakoodia etsimään vai menenkö lähimpään liikkeeseen kyselemään. Sitten muistin, että minulla on berliiniläinen ystävä, Connie, jonka numeron edestä löytyi maakoodikin: Saksahan on 49, ja plussa eteen. Uusi yritys tärppäsi: automaatti englanninkielellä pyysi näppäilemään fillarin viisinumeroisen koodin. Kun sen olin tehnyt, ystävällinen ääni luetteli kuusinumeroisen salasanan siihen numerolukkoon, jolla fillari oli kiinni. Sain kuin sainkin lukon auki, joten hyppäsin fillarin selkään ja lähdin Frankfurtiin!

Pyöräreittejä oli mukavasti, ja jokivarsi oli kaunis. Fillarille tuli hintaa 2e/ tunti, joten ajelin surutta. Kun sattui parturiliike kohdalle, talutin fillarin ovelle asti ja kysyin, että onko vapaata. Tylsistynen näköinen tyttö ilahtui, olin ainoa asiakas!  Fillari parkkiin ja lukkoon. Parturityttö kertoi olevansa itävaltalainen ja muuttaneensa vasta kuukausi sitten tänne, poikaystävänsä luo. Juteltiin niitä näitä ja tyttö valitteli haparoivaa englantiaan. Kehuin Wienin sillä 3 vrk kokemuksella, joka minulla kaupungista muutaman vuoden takaa on. Hiustenleikkuu ja pesu oli ihan suomalaisissa hinnoissa, mutta ehkä liikekin oli prameammasta päästä.

Yksisuuntaistakin saa ajaa POLKUPYÖRÄLLÄ vastakarvaan (ks. lisäteksti kielletty ajosuunta -merkin allla)! Ihmiset nkaupunki: autoilijat väsitävät pyöräilijöitä ja jalankulkijoita.

Juutalaisten hatausmaamuistomerkki

Saksalaisten ystävällisyys yllätti: pyöräilijtä jutustelevat keskenään, tuntemattomia tervehditään ja ihmisille hymyillään kohdatessa. Polkupyöräilijoiden päälle ei yritetä ajaa autolla, kuten Helsingissä. Päinvastoin: fillareille annetaan tilaa, ja liikennesäännötkin ovat erilaiset: esim. yksisuuntaista katua saa ajaa polkupyörällä molempiin suuntiin!

Frankfurt am Main

Työjuna on taas peruutettu raiteille ja ajettu kovaa. Veturitalleilta tuli kehotus ajaa täysillä alkysyksy, joten on tehty työtä käskettyä. Luova on saaanut olla, kun yhdeltä paikkakunnalta jäi konduktöörit tulematta, toisella tuli pikajuna vastaan ja kolmannessa kohdassa ei tiennyt kukaan, ajetaanko uusilla vai vanhoilla aikatauluilla. Kerran unohtivat kiinnittää ravintolavaunun letkaan.

Ajelin uusilla ja vanhoilla aikatauluilla. Tarpeen mukaan pirautin seutraavan aseman asemapäällikölle ja selitin, että data yskii eikä tietoliikenneyhteydetkään toimi, joten osaatko sanoa, milloin tulee joku juna vastaan. Parin ensimmäisen viikon jälkeen saivat datankin taas ajettua toimimaan, joten päätin pitää pari vapaapäivää. Mökin sijasta hyppäsin Lufthansan koneeseen ja Frankfurtiin.

Ensi kertaa tässä cityssä. Huomenna kaupunkipyörän selästä kaupunkiin tutustumaan.