Oli päästävä omiensa pariin.
Hetken mielijohteesta känsin auton ratin kotikontuja kohti, sinne Kontulaan. Siellä tuli asuttua yksi kausi elämästä, sopivasti syrjässä kaikesta, elämän keskellä.
Kontulan ostari on rakas paikka. Lohdullinen, elämänmakuinen, rehellinen.
Sitä rehellisyyttä kaipasin. Tunti Kontulan ostarilla teki hyvää. Söin ja kävin kaupassa. Tunnissa katosi kaikki se näytelmä, päteminen ja itseään ihmeellisemmän esittäminen... kaikki se, johon oli angsti iskenyt.
Kontulassa oli rehellistä. Asiat ovat kuten asiat ovat. Paskaa ei parfymoida, kuten hienommissa piireissä tehdään. Kaveria ei jätetä. Ihmisiin suhtaudutaan rehdisti. Ja paskaa ei parfymoida.
Ontuvat ja raajarikot,
huonot, köyhät, halvatut,
mykät, sokeat ja kuurot,
kaikki juhlaan kutsutut,
syökää nyt ja nauttikaa
maitoa ja hunajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti