Kolme kuvamuistoa

"Kirjailijan mielikuvitukseni" talletti kesäiseltä Espanjan reissultani kolme "kuvaa", joihin on aika palata:

1) Tito sairasvuoteella

Jeronimo eli Tito, kurssimme kouluttaja, kertoi menevänsä lokakuussa pieneen leikkaukseen. Kerroin tulevani lokakuussa Espanjaan ja että haaveeni olisi kyllä piipahtaa Sevillassakin. "Tule katsomaan minua sairaalaan", Tito sanoi.

Otin kutsun tosissani. Olen aika hyvä siinä, sairaalavierailuissa. Ja minusta tuntuu edelleen, että Tito oli tosissaan. "Tule katsomaan minua sairaalaan".

2) Luota teineihin

Canet de Marin piskuisella rautatieasemalla hukkasin oikean raiteen. Ei niitä kyllä ole kuin kaksi, mutta jos sattuu olemaan väärällä puolella, kun juna tulee, jää junasta. Siispä lykkäsin lippuni hädissäni teinijoukkion käsiin kun juna kuulutetttiin  saapuvaksi ja kysyin, että "¿En que via se sale?", Miltä raiteelta se lähtee?

Viisitoistakesäiset nappasivat lipun käsiinsä ja tutkivat sitä yhdessä. Joku niistä  tarttui käteeni ja vei vauhdilla alikulun kautta toiselle laiturille, laittoi lipun käteeni ja sanoi "desde aqui señor", "täältä, herra", ja kiiruhti omalle laiturilleen takaisin.

3) Muistilappu

Kun olimme tunnin jutelleet Antonion, 60v,  kanssa lentoaseman kahviossa, kaivoi Antonio lompakon esiin ja poimi lompakostaan taitetun keltaisen  post it -muistilapun. "Rovaniemi 1984, Jyväskylä, Kuopio", alkoi Antonio luetella asuntovaunumatkansa kaupunkikohteita Suomesta. Tuntui jotenkin hellyttävältä, että Antonio oli vaimonsa kanssa edellispäivänä valmistautunut kohtaamiseeni. Muistin tueksi oli laadittu muistilappu.

PS. "Kirjailijan mielikuvitus"; vrt. "kirjailijan vapaus", "narratiivinen värittäminen", "tarinointi". Kuten tiedämme, sukuni etelä-pohjalaiset miehet olivat jo 1500-luvulla parimetrisiä - ja kovia liioittelemaan.