Rosen-metodi

Olen viime päivinä astellut terminologisella hetteiköllä - yrittäen tehdä eroa termeille metodi ja menetelmä. Samoin olen sukellellut esittävän taiteen ja terapian - tarkemmin sanoen teatterin ja terapian yhtymäkohdissa. Sukellusmateriaali on kyllä ollut laadukasta: kolmen asiaatuntevan haastattelut ja alan kirjallisuutta. 

Aivan oikein, opinnäytetyötä olen koettanut saada eteenpäin. Aiheeni on "Rosen-menetelmän käyttö esittävän taiteen prosesseissa" - tai jotain sen suuntaista. Rosen-menetelmähän on Rosen-terapiasta ja siitä syntyneestä Rosen-liikunnasta johdettu termi. Mutta onko menetelmä myös metodi - vai miten tullaan metodiksi? 

Ja Rosen-terapiahan on Marion Rosenin kehittelemä kehoterapia. Marion Rosen oli 1900-luvun alkupuolella syntynyt fysioterapeutti, joka etenkin sotavuosien jälkeen työssään kohtasi paljon potilaita, joiden kehollisten vaivojen luonne tuntuikin olevan enemmän tai vähemmän sielullinen, psyykkinen, ehkä sotakokemusten muassaan tuoma. Eletty elämä monenlaisine kokemuksineen jättää myös kehoon muistoja. 

Marion Rosen (1914-2012)

Marion Rosenin elämäntyön innoittamana muodostui sitten tosiaankin Rosen-terapia, jota Suomessakin on jo 20-30 vuoden ajan annettu ja koulutettu. Viime vuosina ja vuosikymmeninä esittävän taiteen saralle on soljunut kehoterapioiden ja kehollisten metodien vaikutteita: kukapa ei olisi kuullut Alexander-tekniikan suosiosta tanssijoiden, laulajien ja näyttelijöiden keskuudessa? Ohjaaja-näyttelijä Marcus Grothin nimen moni osaa liittää hahmometodiin, joka sekin on jo tunnettu teatterinteon ja näyttelijäntyön väline. Sekin toki alkujaan on terapiamuoto.

Rosen-menetelmää ei ainakaan kovin taajaan ole (vielä?) käytetty näyttelijäntyön välineenä tai esitysken valmistamisen prosesseissa. Yksi rosenia töissään hyödyntänyt näytelmäkirjailija-ohjaaja kyllä päätyi haastataltevaksenikin. Hänen työstään Kajaanin kaupunginteatterissa sitten tuonnempana. Kuten myös näytelmästä "Avanto" sekä omasta esityksellisestä tutkielmastani ja rosenia hyödyntäneestä näytelmäkäsikirjoituksen prosessista. 

Näyttelijä Juha Häkkänen Kajaanin kaipunginteatterin näyttämöllä näytelmässä "Palopukki ja tähdenlento - äitini päiväkirjat" 2012.