La Caldera de Taburienten kansallispuistossa

Nyt oli vanhan vaeltajan sääsilmästä etua. Eilinen olisi ollut karmea päivä patikoida, sillä iltaa kohti alkoi ukostaa ja lopulta tuli vettä kuin aisaa. Tämä aamu sen sijaan aukeni auroinkoisena, joten jätin huoneeni etuajassa ja tein mukavan taksikuskin kanssa diilin: mennään kahden tunnin (auto)retki saaren keskiosaan. Ehdottamani reitti olisi vienyt enemmän aikaa, joten kokenut kuljettaja ehdotti retkeä La Caldera de Taburienten kansallispuistoon ja siellä näköalapaikalle nimeltään (Mirador de) La Cumbrecita. Hinnasta päästiin heti yksimielisyyteen, ja vähemmänhän se oli kuin on kotoa kyyti lentokentälle.

S.C. de La Palma vuorenrinteeltä nähtynä

La Palman taksit tekevät työkseen excursioneja eli vievät turisteja saaren keskiosiin näköaloja ihmettelemään. Kuljettajani oli kyllä ammattilainen, joka tiesi parhaat paikat ja osasi laskea niihin kuluvan ajan. Parisssa tunnissa ehdittiin käydä huikeilla näköalapaikoilla, ennen kuin lopuksi kivuttiin La Cumbrecitalle. Kuski osasi kertoa saaresta ja sen historiasta mukavasti. Vuonna 2005 saareen oli sattunut sellainen myrskytuuli, että se vei puitakin mennessään.

Kiemuraisia teitä vauhdilla edetessämme kiittelin kuljettajalle, etten ollut tänne lähtenyt vuokra-autolla. Kuskia se hymyilytti: joka päivä vastaan tulee turisteja vuokra-autoilla, jotka ovat ihan hukassa. Eikä ihme, sillä tienviitat ovat aika espanjalaisesti: hiukan jälkeen risteyksen. Osa vuoristoteistä on lisäksi yksisuuntaisia ja osa paluureiteistä tulee tunnelien kautta.

Maisemat olivat niin huimat, että päätin heti tulla tänne uudestaan - patikkavarustuksessa. Kuskin kanssa pohdittiin parasta aikaa. Kesä on kuumahkoa, mutta esim. lokakuu on miellyttävä ja sateeton. Samoin kuski piti huhtikuuta miellyttävänä ajanjaksona. Ans kattoo, ensi lokakuu?

Santa Cruz de la Palma ei suinkaan ole saaren suurin kaupunki, vaikka siellä ainoa satama ja lentokenttä onkin. Los Llanos on suurempi, saaren toisella puolella. "Palmeroista" eli palmalaisista moni lähtee opiskelemaan sitten naapurisaarille, sillä La Palmalla ei ole esim. yliopistoa.  Sen sijaan Tenriffalla ja Gran Canarialla on yliopistot ja sikäläisiä ammattikorkeakouluja "escuela superior". Kaikkia tiedekuntia ei Kanariansaarten yliopistoista löydy, joten osa palmeroista menee sitten peninsulaan eli mantereelle opiskelemaan. "Mutta moni palaa", kuski kertoi. "Moni löytää työn Teneriffalta, jos ei La Palmalta".  Missä muuten on Euroopan vanhin yliopisto? Onko se Teneriffan San Cristobal de La Lagunassa?

Syy, miksi tahdoin kiirehtiä retkeni kahteen tuntiin alusta alkaen, oli se, että tahdoin ennen katamaraanin lähtöä käydä flamenco-esitystä eli keikkaa katsomassa Bar Cosmoksessa, Santa Cruz de La Palman ranta-avenidalla. Kuski kehui paaria mukavaksi ja osasi sanoa, että sieltä saa kyllä lounastakin. Siispä puoli yhdeksi sinne. Keikka oli hieno: vieraileva flamencoryhmä, liekö olivat vaikka Sevillasta, flamencon syntysijoilta? Monta kitaraa, viulu, taputtaja ja flamencotanssija (mies). Ihan eturivin pöytää en saanut vaan päädyin terassille, josta sieltäkin kyllä kuuli ja näki.

Vaikka olin hyvissä ajoin ennen keikkaa paikalla, pian baari täyttyi ääriään myöten. Pöytääni liittyi mukava nelihenkinen seurue. Englanniksi aloitettiin, mutta pian vaihdettiin espanjaan. Olivat belgejä, kaksi pariskuntaa. Vanhempi pariskunta oli jo eläkkeellä ja siksi peräti kolmen viikon matkalla. Nuoremmat olivat palaamassa maanantaiksi töihin. Opettajia kaikki: kolme englannin opettajaa ja yksi lastentarhan!

Juttua meillä olisi piisannut belgien kanssa vaikka iltaan asti, mutta minulla ei ollut kuin pari tuntia aikaa. Söimme, jutustelimme ja seurasimme flamencoa. Eläkkeelle (hiljattain) jäänyt Dirk kertoi olevansa myös Brysselin kaupunkiopas, ja lupasi heti opastetun kierroksen Brysselissä, jahka satun kaupunkiin. Kieltenopettaja kun on, Dirk kertoi saaneensa lisenssin opastaa viidellä kielellä: flaamiksi, ranskaksi, englanniksi, espanjaksi ja italiaksi. "Olemme kaksikielisiä koko kansa", Dirk valotti belgien hyvää kielitaitoa.

Belgit olisivat tahtoneet maksaa kahvini, koska olivat mielestään tunkeneet pöytääni, mutta itsepintaisesti maksoin omani ja kerroin ottavani mieluummin sen Brysselin opastetun kierroksen! Dirkin rouva kertoi, että he ovat La Palmalla joka vuosi, ja että he ovat houkutelleet mukaansa jo tuttaviaankin, kuten nytkin mukana ollut tuttavapariskunta alkujaan oli saareen intaantunut. Suomalaista koulujärjestelmää taas kehuttiin kilvan, mutta yritin suitsia, että on sitä meilläkin ongelmia. "Mutta kun meillä pitää lasten valita jo 12 vuoden iässä jatko-opintopolku, niin on se liian aikaisin", naiset parahtivat ja suitsuttivat suomalaista tasa-arvoista peruskoulua 16 ikävuoteen asti.

Kertoilin belgeille  aloittaneeni espanjan opinnot aikoinaan hasseltilaisten belgien kanssa Kataloniassa. Dirk kertoi, että oli mukava olla kieltenopettajana Brysselissä kun oppilaat näkivät ympärillään syyn, miksi kieli kannattaa oppia: EU tarjoaa pelkästään 40 000 ihmiselle työn Belgiassa, mutta EU-työn saadakseen on puhuttava 3-4 kieltä. Bryssel on kansainvälinen kaupunki siis. Otin Dirkin käyntikortin visusti talteen ja lupasin tulla kierrokselle, kunhan sen saa espanjaksi!

Nyt istuksin katamaraanissa matkalla La Gomerran kautta kohti Los Cristanosta, jonne reissuni huipentuu uuden vuoden juhliin. ¡Prospero Año Nuevo 2015!

S.C. de La Palma

¡Bienvenido a Santa Cruz de La Palma!

Rantaviivan tuntumasta noustaan nopeasti, paljon on portaita.

Teatro chico = Pikku teatteri (yllä) ja kaupùngnteatteri (alla).

Kauppahalli

Kaupungintalon ja kirkon välisellä plazalla mahtui sulassa sovussa turistit lepuuttelemaan jalkojaan, äidit uklkoiluttamaan lapsiaan, vanhukset istuksimaan ja pojat potkimaan palloa.  "El perro", pojat varoittelivat toisiaan kun jonkun suerueen koira osui maalilinjalle. Muuten peli oli aika vauhdikasta jalkapalloa, ja kerran pallo pamahti avoimen vaatekaupan ovesta sisään. Ihan reippaasti kävi yksi pelaajista pallon hakemassa, otti nuhteet vastaan kauppiaalta ja torinlaidan vanhuksilta, mutta peli jatkui. 

La Palma

Katamaraani kulki La Gomerran kautta. Siellä olen kerran käynytkin, vuosia sitten.

Asteet putosivat kymmenellä, sillä täällä ei enää aurinko helotakaan kuten Play de las Americaksessa. Tuliperäisen saaren vuorenhuiput peittyvät pilviin, on syksyistä. La Palma on patikoijien saari, joten laivallakin (katamaraanilla) tyypillisin mtkailija oli pukeutunut retkeilyhousuihin ja vaelluskenkiin sekä kantoi rinkkaa.

Majapaikkani huoneistossa ei ole lämmitystä, pahus. Ensimmäinen yö meni hytistessä, toiseksi yöksi varustrauduin etsimällä kaiki mahdolliset peitot ja täkit. Lämmittelin uunin 200 asteeseen, joten viiden tunnin "pullanpaiston" jälkeen oli pirttikin lämmin. Toisen yön nukuinkin hyvin. Saaren "pääkaupungin " Santa Cruz de La Palman olin kiertänyt nopeasti - pieni kaupunkihan se on. Bussikuski jutusteli mukavia ja muutenkin meno on kuin maailman äärellä; ei ole kiire mihinkään, kaikki tuntevat kaikki, ollaan saarella kaukana kaikesta.

Majapaikkani parvekkeelta avautuu näkymä Santa Cruz de La Palmaan, jonka valkoiset kivitalot nousevat rantaviivasta kohti vuoristoa.

Keli on sen verran epävakaa, etten ole toistaiseksi viitsinyt lähteä ylös eli vuorelle. La Palmallahan on kaksi kansallispuistoa, joissa on paitsi merkittyjä patikkapolkuja monenkuntoisten turistien tarpeisin, myös sinne järjestteyjä ohjattuja retkiä. Olin jo ilmoittautua "laava, viini ja tapas" -retkelle, mutta sen verran näytti todennäköiseltä tihkusade, että jäin lekottelemaan hotellille. Nyt siis taisi sattua huono onni sään suhteen, sillä loppuviikole tänne on lavattu taas pilvetöntä keliä.

Matkani jatkuu keskiviikkona katamaraanilla takaisin Los Cristianokseen, jossa olen yhden yön: Apartamentos Reveron, 
Amsterdam 6, 38650 Los Cristianos
Odotan innolla teneriffalaista uuden vuoden juhlaa, sillä Los Cristianoksessa nimenomaan on iso juhla ja ilotulitus luvassa. Paluulentoni Suomeen onkin jo sitten 1.1. Norwegianilla, sisältäen illallisen (lue: koneenvaihto Köpiksessä):

Lennot Lähtö/Saapuminen

DY5320 - 1 1 2015 12:00 Teneriffa 18:10 Kööpenhamina DY3160 - 1 1 2015 20:30 Kööpenhamina 23:05 Helsinki

Tanssia katsomassa

Jututin yhden hiekkalinnan vieressä istuskelevaa tekijää, kuusissakymmenissä olevaa miestä. El canario kertoi linnan tekemisen vieneen kahdelta mieheltä viisi päivää. "Tunnin välein se pitää nyt kastella", mies selitti päivystysvuoroaan linnan vieressä. Ison hiekkalinnan edessä rahakippo taisi viestiä pienen kuvanottoroposen jäättämisen puolesta. Kuvia turistit kyllä ottivatkin. "Lapsia pitää joskus tässä vähän ohjailla, ne kun meinaavat automaattisesit mennä koskettelemaan", mies jatkoi. Kysyin, eivätkö yöllä baarista palaavat sitten aheuta linnoille tuhoja. "Hyvin harvoin", kuului vastaus.

Majapaikkani edustalla on brittipubi, joka täyttyy kovaäänisitä engelsmanneista aina kun sateelliittiikanava tai vastaava näyttää brittifutista. Arvelinkin, että varmaan ovat britttejä ne, jotka käyvät hiekkalinnan kimppuun yöaikaan....niin no...tai ehkä hmm suomalaisia?

Eilen kiiruhdin Los Cristianokseen teneriffalaisen tanssiakatemian loppuvuoden juhlanäytöstä seuraamaan. Parituntinen katselmus sisälsi kymmenkunta eri tanssiryhmien esitystä, kanarialaisista kansantansseista (aikuiset) moderniin tanssiin (lapset ja nuoret). Pienimmät olivat 3-6-vuotiaiden kookas (25 tanssijaa) ryhmä - kaikki sieviä pieniä tenariffalaistyttöjä. Kansantanssiryhmä koostui todellakin vanhemmasta väestä, ehkä moni oli jo eläkkeelläkin. Aikuisten salsaryhmä tanssi pari kolme kappaletta, naiset zumbasivat ja nuoriso tanssi mm. bachataa. Lisäksi oli huipputaitava vieraileva ammattilaisryhmä, joka esitti kolme eri biisiä.  

Espanja on minulle teatterin ja tanssin kieltä, sillä olen opiskellut vuoden espanjalaisessa teatterikoulussa ja sen vuoden aikana opin myös aika hyvin tanssin ja teatterin sanastoa. Minulle on vaivatonta ja helppoa mennä katsomaan teatteria tai tanssia - se itseasiassa on se ympäristö, joka on kaikkein tutuin ja helpoin maailma, espanjaksi. Myös eilen olin kuin kotonani: olen esiintynyt (esittävän taiteen kontekstissa) espanjaksi enemmän kuin suomeksi, jos ei äänitöitä lueta mukaan.

Tanssiakatemia Dile Que Si:n katselumus toteutui suuressa Centro Culturalin auditorio Infanta Leonorissa, Los Cristianoksen keskustassa. En olisi sinne ilman taksia löytänyt, joten ei muuta kuin hyvissä ajoissa taksilla paikan päälle. Kuljettajalla ei ollut antaa 50 euron setelistä takaisin, tietenkään, sillä se on täällä iso raha. Taksimatkani maksoi 5e, joten ei auttanut kuin mennä teatterin lippuluukulle rahanvaihtoon. Taksi odotti kuuliaisesti pihalla, ja maksoin odotuksesta pienen tipinkin.

Esityksen oli määrä alkaa kello 20, joten olin jo puolelta paikalla. Spanskit muodostivat - jälleen kerran - neljä siistä jonoa jo puolta tuntia ennen H-hetkeä. Ovet avautuivat kello 19.40 ja kun ei ollut merkittyjä paikkoja, mutta paljon väkeä, tein kuten muutkin: samantien hyvää paikkaa valitsemaan.

Kello 19.45 Aavistuksen oikealla, mutta aika hyvässä kuvakulmassa suurelle näyttämölle, penkkirivin keskikäytävän päädyssä. Valitsen paikkani ja istun alas.
19.50   Penkit alkavat täyttyä, myös minun rivini tulee liki täyteen. Iso sali alkaa olla melko täynnä.
19.55 Ihmiset rupattelevat raikuvalla äänellä. Espanjalainen "ruido" hellyttää ja huvittaa.

19.58 Vilkaisen kelloa ja ehdin ajatella, että näinköhän nyt nähdään se ihme, että espanjalainen esitys alkaa tasan minuutilleen?
20.00 Valot palavat vielä täysillä, odottelen.
20.05 Ehdin ajatella, että olen jo 20 minuuttia istunut tässä eikä näyttämöllä ole vielä tapahtunut mitään. Esirippukin on kiinni.
20.12 Suomessa tästä tulisi varmaan iltapäivälehteen lööppi: näytös alkoi 12 minuuttia myöhässä, viisisataa ihmistä kiukustui katsomossa odotteluun
20.20 Havahdun kännykän räpläyksestäni siihen, että meteli on sen kuin noussut: espanjalaiset ovat alkaneet jutella vierustovereidensa kanssa, joka puolella käydään iloisia keskusteluja, ihmiset nauravat, seurustelevat, juttelevat hyväntuulisesti. Koko 500 hengen katsomo on kuin hyllyvä äänimeri, kun 3-5 hengen seurueeet puhuvat yhteen ääneen päällekkäin.
20.35 Yleisö alkaa taputtaa "we want more" -henkisesti
20.40 Esirippu aukeaa 40 minuttiia myöhässä ja juontaja ottaa homman haltuunsa
20.45 Alkaa ensimmäinen tanssiesitys, joka tempaisee mukaansa niin, etten enää vilkuile kelloa moneen tuntiin
22.40 Katson kelloa ja ihmettelen, että eikö noita 3-6vuotiaita väsytä kun ne taas tulevat lavalle hirmuisten suosionosoitusten saattelemina, tällä kertaa latinoasuihin puettuina
23 Esitys päättyy 

PS. Terveisiä La Palmalta. 

A la Palma

La Palman saarelle purjehdin huomenissa. Purjehtia on liioittelua: Fred Ohlsenin laivalla menen. Tanskalaisvarustamolla on Silja Linen laivoja vastaavia aluksia liikennöimässä Kanariansaarten välillä. Matka-aika Los Cristanoksesta Santa Cruz de la Palmaan on reilu 3 tuntia, alla lähtöajat.

Puerto origen - Puerto destino Fecha         Hora         Acomodación
Los Cristianos - S.C. de La Palma 28/12/2014 11:30 Normal
S.C. de La Palma - Los Cristianos 31/12/2014 15:30 Normal

Googlen karttaohjelma antaa matkan pituudeksi 136 km ja matka-ajaksi taikoo autolla 5h 3 min. 

Ehkä siihen on laskettu auton satamajonotukset mukaan.

Aurinko on hellinyt - tai oikeammin helottanut niin kovasti eilen ja tänään, että otsaa punoittaa muillakin kuin minulla. Jutustelin eilen pitkään yhden paikallisen kanssa - tai oikeastaan katalaanin, joka asuu nyt Teneriffalla - ja häntä huvitti turistien punoitus.

Eilenkään en mennyt Tejitalle vaan käppäilin kaikessa rauhassa Los Cristianoksen valkohiekkaisille rannoille, jonne jäin päiväettosille kirjan pariin. Ranta oli melkolailla täynnä. Oli hauska seurata pari-kolmivuotiaiden pikkupoikien hiekkalinnaprojektia. Ilman yhteistä kieltä sujui alkuun mallikkaasti, mutta sitten tuli riitaa rakennusvälineistä ja apuun riensi kaksi isää ja yksi äiti. Kuulostelin, ettei edelleenkään ollut yhteistä kieltä, mutta espanjaa, saksaa ja mitä lie siellä puhuivat vanhemmat jälkikasvuilleen. Projekti jatkui jotenkuten.

Los Cristianos

Uimaan mennessä alkoi mielikuvitukseni laukata: ihan kuin yksi äijä olisi käynyt kyttäämään pyyhkeeni viereen parkkeeraamaani reppua. Jäin seisoskelemaan rantaveteen, odotin ja odotin. Äijä seisoskeli siinä edessäni aikani, kunnes käveli matkoihinsa. Ehdin jo suunnitella jos jonkinlaisia keinoja tasku-/ rantavarkaan varalle, kunnes tuntia myöhemmin oivalsin, että sehän kuuluu ihan samaan saksalaisseurueeseen, joka loikoili minusta hiukan oikealle. Vanhempia ihmisiä, liekö vaan oli noussut hetkeksi jalkojaan oikomaan, kunnes aloin mulkoilemaan ja ryhtyi hänkin epäluuloiseksi?

Fred Ohlsenin paatti satamassa

Uida tarkeni. Suomalaisia on paljon. Suomea kuulee rannalla ja kaduilla, monen ravintolan ruokalistat on kadulla myös suomeksi tyrkyllä. Eilen kävinkin ensi kertaa ulkona syömässä, ja naapuripöytään istahti suomalaisia. Ja anteeksi nyt ylemmyydentuntoisilta kalskahtava huomautukseni: kyllä sen myös huomasi. Enemmän matkustelleet ja ulkomailla asuneet tietävät mitä tarkoitan.

Ulkona syömisen sijaan olen nyt innostunut kokkailemaan paikallisista aineksista eespanjalaisia ruokia. Löysin lähikaupasta valkosipipulimarinoituja katkarapuja, loistavaa chorico-makkaraa, salmorejo-keittoa tetrassa, monenlaista kalaa, tuoreita vihanneksia ja hedelmiä....espanjalaisten maukkaita konditoriatuotteita...ilmakuivattua kinkkua...joten innostuin ruoanlaittoon.

Kylmä tomaattikeitto valmistuotteena, erittäin hyvää.

La Palmasta olen buukannut kolmeksi yöksi su-ke majoituksen:

Apartamentos Centro Cancajos

Playa de los Cancajos, S/N, 38712 Breña Baja, LA PALMA TENERIFE ESPANA

Rauhallisella rannalla

Jätin toistaiseksi Playa de la Tejitalla käynnin tekemättä. Alkoi puistattaa jo ajatuskin tunnin autossa istumisesta - sillä bussilla matka ottaa kyll liki tunnin, vaikkei kilometrejä ole kuin 30-40. Sen sijaan päätin nauttia kävelemisestä: eilen kävelin rantaraittia länteen niin pitkälle, että kaikki turistihäly oli poissa ja ihmisvirta vähenei vhenemistään. Lopulta saavuin playalle, jossa ei juuri muita ollut. Sinne virittelin pyyhkeeni ja uppouduin makuuasennossa auringon palvomisen lisäksi toissapäiväiseen, lukemattomaan Hesariin.

Ranta taisi olla La Caleta. Tummaa, miltei mustaa, hiekkaa.

Hyvää Joulua! Feliz Navidad!

Osasi se pukki tännekin! Kamelilla ratsastaen kahden tontun saattelemana!

Joulupäivänä voisi piipahtaa Playa de la Tejitalla, joka on paikallisten suosima playa eteläisen lentokentän eteläpuolen rannassa. Bussiaikatauluja kävin jo kurkkimassa, ja lipunmyynti kertoi että Tejitalle pääsee bussilla numero 483. Kulkee noin kerran tunnissa.

Playa de las Americaksen rannoillakin tarkeni tänään. Espanjalainen erikoisuus on tuo playoille rakennettava hiekkalinna, joita luulin tehtävän vuodenvaihteeksi, mutta täällä näemmä jouluksikin. Alapuolella olevan kuvan linna on saanut valkoisen "lumi"peitteenkin, liekö kalkkia?

Hyvää joulua Kanarialta!