S.C. de La Palma vuorenrinteeltä nähtynä |
La Palman taksit tekevät työkseen excursioneja eli vievät turisteja saaren keskiosiin näköaloja ihmettelemään. Kuljettajani oli kyllä ammattilainen, joka tiesi parhaat paikat ja osasi laskea niihin kuluvan ajan. Parisssa tunnissa ehdittiin käydä huikeilla näköalapaikoilla, ennen kuin lopuksi kivuttiin La Cumbrecitalle. Kuski osasi kertoa saaresta ja sen historiasta mukavasti. Vuonna 2005 saareen oli sattunut sellainen myrskytuuli, että se vei puitakin mennessään.
Kiemuraisia teitä vauhdilla edetessämme kiittelin kuljettajalle, etten ollut tänne lähtenyt vuokra-autolla. Kuskia se hymyilytti: joka päivä vastaan tulee turisteja vuokra-autoilla, jotka ovat ihan hukassa. Eikä ihme, sillä tienviitat ovat aika espanjalaisesti: hiukan jälkeen risteyksen. Osa vuoristoteistä on lisäksi yksisuuntaisia ja osa paluureiteistä tulee tunnelien kautta.
Maisemat olivat niin huimat, että päätin heti tulla tänne uudestaan - patikkavarustuksessa. Kuskin kanssa pohdittiin parasta aikaa. Kesä on kuumahkoa, mutta esim. lokakuu on miellyttävä ja sateeton. Samoin kuski piti huhtikuuta miellyttävänä ajanjaksona. Ans kattoo, ensi lokakuu?
Santa Cruz de la Palma ei suinkaan ole saaren suurin kaupunki, vaikka siellä ainoa satama ja lentokenttä onkin. Los Llanos on suurempi, saaren toisella puolella. "Palmeroista" eli palmalaisista moni lähtee opiskelemaan sitten naapurisaarille, sillä La Palmalla ei ole esim. yliopistoa. Sen sijaan Tenriffalla ja Gran Canarialla on yliopistot ja sikäläisiä ammattikorkeakouluja "escuela superior". Kaikkia tiedekuntia ei Kanariansaarten yliopistoista löydy, joten osa palmeroista menee sitten peninsulaan eli mantereelle opiskelemaan. "Mutta moni palaa", kuski kertoi. "Moni löytää työn Teneriffalta, jos ei La Palmalta". Missä muuten on Euroopan vanhin yliopisto? Onko se Teneriffan San Cristobal de La Lagunassa?
Syy, miksi tahdoin kiirehtiä retkeni kahteen tuntiin alusta alkaen, oli se, että tahdoin ennen katamaraanin lähtöä käydä flamenco-esitystä eli keikkaa katsomassa Bar Cosmoksessa, Santa Cruz de La Palman ranta-avenidalla. Kuski kehui paaria mukavaksi ja osasi sanoa, että sieltä saa kyllä lounastakin. Siispä puoli yhdeksi sinne. Keikka oli hieno: vieraileva flamencoryhmä, liekö olivat vaikka Sevillasta, flamencon syntysijoilta? Monta kitaraa, viulu, taputtaja ja flamencotanssija (mies). Ihan eturivin pöytää en saanut vaan päädyin terassille, josta sieltäkin kyllä kuuli ja näki.
Vaikka olin hyvissä ajoin ennen keikkaa paikalla, pian baari täyttyi ääriään myöten. Pöytääni liittyi mukava nelihenkinen seurue. Englanniksi aloitettiin, mutta pian vaihdettiin espanjaan. Olivat belgejä, kaksi pariskuntaa. Vanhempi pariskunta oli jo eläkkeellä ja siksi peräti kolmen viikon matkalla. Nuoremmat olivat palaamassa maanantaiksi töihin. Opettajia kaikki: kolme englannin opettajaa ja yksi lastentarhan!
Juttua meillä olisi piisannut belgien kanssa vaikka iltaan asti, mutta minulla ei ollut kuin pari tuntia aikaa. Söimme, jutustelimme ja seurasimme flamencoa. Eläkkeelle (hiljattain) jäänyt Dirk kertoi olevansa myös Brysselin kaupunkiopas, ja lupasi heti opastetun kierroksen Brysselissä, jahka satun kaupunkiin. Kieltenopettaja kun on, Dirk kertoi saaneensa lisenssin opastaa viidellä kielellä: flaamiksi, ranskaksi, englanniksi, espanjaksi ja italiaksi. "Olemme kaksikielisiä koko kansa", Dirk valotti belgien hyvää kielitaitoa.
Belgit olisivat tahtoneet maksaa kahvini, koska olivat mielestään tunkeneet pöytääni, mutta itsepintaisesti maksoin omani ja kerroin ottavani mieluummin sen Brysselin opastetun kierroksen! Dirkin rouva kertoi, että he ovat La Palmalla joka vuosi, ja että he ovat houkutelleet mukaansa jo tuttaviaankin, kuten nytkin mukana ollut tuttavapariskunta alkujaan oli saareen intaantunut. Suomalaista koulujärjestelmää taas kehuttiin kilvan, mutta yritin suitsia, että on sitä meilläkin ongelmia. "Mutta kun meillä pitää lasten valita jo 12 vuoden iässä jatko-opintopolku, niin on se liian aikaisin", naiset parahtivat ja suitsuttivat suomalaista tasa-arvoista peruskoulua 16 ikävuoteen asti.
Kertoilin belgeille aloittaneeni espanjan opinnot aikoinaan hasseltilaisten belgien kanssa Kataloniassa. Dirk kertoi, että oli mukava olla kieltenopettajana Brysselissä kun oppilaat näkivät ympärillään syyn, miksi kieli kannattaa oppia: EU tarjoaa pelkästään 40 000 ihmiselle työn Belgiassa, mutta EU-työn saadakseen on puhuttava 3-4 kieltä. Bryssel on kansainvälinen kaupunki siis. Otin Dirkin käyntikortin visusti talteen ja lupasin tulla kierrokselle, kunhan sen saa espanjaksi!
Nyt istuksin katamaraanissa matkalla La Gomerran kautta kohti Los Cristanosta, jonne reissuni huipentuu uuden vuoden juhliin. ¡Prospero Año Nuevo 2015!