Jututin yhden hiekkalinnan vieressä istuskelevaa tekijää, kuusissakymmenissä olevaa miestä. El canario kertoi linnan tekemisen vieneen kahdelta mieheltä viisi päivää. "Tunnin välein se pitää nyt kastella", mies selitti päivystysvuoroaan linnan vieressä. Ison hiekkalinnan edessä rahakippo taisi viestiä pienen kuvanottoroposen jäättämisen puolesta. Kuvia turistit kyllä ottivatkin. "Lapsia pitää joskus tässä vähän ohjailla, ne kun meinaavat automaattisesit mennä koskettelemaan", mies jatkoi. Kysyin, eivätkö yöllä baarista palaavat sitten aheuta linnoille tuhoja. "Hyvin harvoin", kuului vastaus.
Majapaikkani edustalla on brittipubi, joka täyttyy kovaäänisitä engelsmanneista aina kun sateelliittiikanava tai vastaava näyttää brittifutista. Arvelinkin, että varmaan ovat britttejä ne, jotka käyvät hiekkalinnan kimppuun yöaikaan....niin no...tai ehkä hmm suomalaisia?
Eilen kiiruhdin Los Cristianokseen teneriffalaisen tanssiakatemian loppuvuoden juhlanäytöstä seuraamaan. Parituntinen katselmus sisälsi kymmenkunta eri tanssiryhmien esitystä, kanarialaisista kansantansseista (aikuiset) moderniin tanssiin (lapset ja nuoret). Pienimmät olivat 3-6-vuotiaiden kookas (25 tanssijaa) ryhmä - kaikki sieviä pieniä tenariffalaistyttöjä. Kansantanssiryhmä koostui todellakin vanhemmasta väestä, ehkä moni oli jo eläkkeelläkin. Aikuisten salsaryhmä tanssi pari kolme kappaletta, naiset zumbasivat ja nuoriso tanssi mm. bachataa. Lisäksi oli huipputaitava vieraileva ammattilaisryhmä, joka esitti kolme eri biisiä.
Espanja on minulle teatterin ja tanssin kieltä, sillä olen opiskellut vuoden espanjalaisessa teatterikoulussa ja sen vuoden aikana opin myös aika hyvin tanssin ja teatterin sanastoa. Minulle on vaivatonta ja helppoa mennä katsomaan teatteria tai tanssia - se itseasiassa on se ympäristö, joka on kaikkein tutuin ja helpoin maailma, espanjaksi. Myös eilen olin kuin kotonani: olen esiintynyt (esittävän taiteen kontekstissa) espanjaksi enemmän kuin suomeksi, jos ei äänitöitä lueta mukaan.
Tanssiakatemia Dile Que Si:n katselumus toteutui suuressa Centro Culturalin auditorio Infanta Leonorissa, Los Cristianoksen keskustassa. En olisi sinne ilman taksia löytänyt, joten ei muuta kuin hyvissä ajoissa taksilla paikan päälle. Kuljettajalla ei ollut antaa 50 euron setelistä takaisin, tietenkään, sillä se on täällä iso raha. Taksimatkani maksoi 5e, joten ei auttanut kuin mennä teatterin lippuluukulle rahanvaihtoon. Taksi odotti kuuliaisesti pihalla, ja maksoin odotuksesta pienen tipinkin.
Esityksen oli määrä alkaa kello 20, joten olin jo puolelta paikalla. Spanskit muodostivat - jälleen kerran - neljä siistä jonoa jo puolta tuntia ennen H-hetkeä. Ovet avautuivat kello 19.40 ja kun ei ollut merkittyjä paikkoja, mutta paljon väkeä, tein kuten muutkin: samantien hyvää paikkaa valitsemaan.
Kello 19.45 Aavistuksen oikealla, mutta aika hyvässä kuvakulmassa suurelle näyttämölle, penkkirivin keskikäytävän päädyssä. Valitsen paikkani ja istun alas.
19.50 Penkit alkavat täyttyä, myös minun rivini tulee liki täyteen. Iso sali alkaa olla melko täynnä.
19.55 Ihmiset rupattelevat raikuvalla äänellä. Espanjalainen "ruido" hellyttää ja huvittaa.
19.58 Vilkaisen kelloa ja ehdin ajatella, että näinköhän nyt nähdään se ihme, että espanjalainen esitys alkaa tasan minuutilleen?
20.00 Valot palavat vielä täysillä, odottelen.
20.05 Ehdin ajatella, että olen jo 20 minuuttia istunut tässä eikä näyttämöllä ole vielä tapahtunut mitään. Esirippukin on kiinni.
20.12 Suomessa tästä tulisi varmaan iltapäivälehteen lööppi: näytös alkoi 12 minuuttia myöhässä, viisisataa ihmistä kiukustui katsomossa odotteluun
20.20 Havahdun kännykän räpläyksestäni siihen, että meteli on sen kuin noussut: espanjalaiset ovat alkaneet jutella vierustovereidensa kanssa, joka puolella käydään iloisia keskusteluja, ihmiset nauravat, seurustelevat, juttelevat hyväntuulisesti. Koko 500 hengen katsomo on kuin hyllyvä äänimeri, kun 3-5 hengen seurueeet puhuvat yhteen ääneen päällekkäin.
20.35 Yleisö alkaa taputtaa "we want more" -henkisesti
20.40 Esirippu aukeaa 40 minuttiia myöhässä ja juontaja ottaa homman haltuunsa
20.45 Alkaa ensimmäinen tanssiesitys, joka tempaisee mukaansa niin, etten enää vilkuile kelloa moneen tuntiin
22.40 Katson kelloa ja ihmettelen, että eikö noita 3-6vuotiaita väsytä kun ne taas tulevat lavalle hirmuisten suosionosoitusten saattelemina, tällä kertaa latinoasuihin puettuina
23 Esitys päättyy
PS. Terveisiä La Palmalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti