Rannalla

"Kesämökkirantaan" eli Maresmelle ei säiden herra nyt kaksisia kelejä luvannut. Playan sijasta piti mennä paikalliseen uimahalliin, mutta siellähän sitä ihan mukavasti sitten tuli uitua. Kohteliaisuus tuntuu kyllä aika kivalta: kaikki samaan pukuhuoneeseen saaapuvat tervehtivät ja hyvästelevät.

Aamukahvi Sevillassa (yllä) ja lounaalla alkupaloiksi andalusialainen gazpacho tykötarpeineen (alla).

Tuttu paikka eli sama vanha huoneisto /

Apartaments Atzavara

,

 Carrer de la Riera, 34, 08370 Calella

Yolanda oli varannut taas saman huoneiston käyttööni, kotoisalta tuntuu. Muutama päivä vielä Maresmen rauhaa ja vappuna takaisin.Hyvää vappua!

Kulttuurikonteksti

Ilta härkätaisteluareenalla olisi oman päivityksensä aihe, mutta minun on hiukan työstettävä teemaa. En ole ihan varma, mitä kokemuksesta ajattelen. Päällimmäiset tuntemukset ovat vaikuttuneita huokailuja siitä uljaudesta, jota toteutukseen liittyy. La corrida de toros on näemmä taidetta - sukua oopperalle, tanssille tai performanssitaiteelle. Siinä yhdistyvät pukuloisto, huolella harjoiteltu koreografia, musiikki. Se on intohimoa, vaaraa, rakkautta, elämää ja kuolemaa. 

Uljauden ylle varjonsa heittää se kritiikki, jota härkätaisteluita kohtaan on esitetty. Keskustelin aiheeesta täänään illallisella Dalin kanssa, joka referoi Espanjassa aiheesta käytyjä debatteja. Mahtoiko lautasillemme päätynyt tehotuotettu kana elää arvoisensa elämän? Härkätaisteluihin päätyvät eläimet ovat eläneet vapaudessa, saaneet hyvää ravintoa ja kasvatettu valioyksilöiksi, kertoi Dal jonkun kuvailleen härkätaistelueläimen elämänlaatua. Tiedämmekö me, kuinka lautaselle päätyvä härkä kasvatetaan tai teurastetaan? Tiedämmekö tuotantoeläinten kohtelusta? Olisiko katse syytä kääntää härkien sijasta lautaselle?

On tutustuttava aiheeseen paremmin, luettava vähän teemasta ja sen historiasta. Mutta enemmän kuin itse esitystä, olin  - näemmä jälleen kerran - seuraamassa ambientea, sitä ilmapiiriä ja aktia, jonka koolle saapunut yleisö (ja esityksen tekijät) loivat. Yritän siis sanoa, että katselin taas kerran yleisöä, tein huomioita sen käytöksestä, havainnoin ja tutkailin. Areenahan on areena, pyöreä katsomo, jossa väistämättä seurataan myös yleisöä - ollaan osa esitystä (vai pitäisikö sanoa aktia, tapahtumaa, tilaisuutta?). 

Sevillalaissyntyisen Manuel Escribanon kuolemantanssi härän kanssa. (Foto: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcft6A27Vyr8vFJLTCbwxMvbmUxccMnQUAQF3FhWJL0IjzEXTZcptqJko-48Ngv5CxXtZ_ZrSbUl0NKIq_tkDdWbC0JuEixJBR-iJVuQddSm9n28UiCHjAXqhk_5t0CtCAA-kMcKRfHefO/s1600/635349223678374217.jpg)

Arenalle saapuvat olivat pääosin hyvin pukeutuneita, joka saattaa olla osin Feria-viikonkin ansioita. Luulen, että areenalle pukeudutaan kuitenkin aina pääosin juhlavasti. Toreroiden puvut toivat mieleen katolisen kirkon pappien juhlatamineet - kultaa ja mirhamia. Muutenkin sana pyhä voisi luonnistua kohtalaisen hyvin kuvaamaan tapahtumaa. Elämä, kuolema, vaara, passio. Yleisö kontrolloi itse itseään - ja nyt tekee mieli jo luopua tuosta yleisö-sanasta. Tämä on niin kulttuurikontekstuaalista - minun osallistujakokemuksenani - että on osuvampaa puhua vaikkapa yhteisöstä tai kollektiivista kuin yleisöstä. Yhteisökollektiivi huolehti siitä, että pyhien hetkien aikana oli hiirenhiljaista. Areenan metelin vaimensi totaaliseksi hiljaisuudeksi kollektiiviset sihahtelut. Väki hiljensi itse itsensä. Kun toiseksi viimeinen härkä oli tappaa Manuel Escribanon, yleisö varoitti härästä poispäin kävelevää toreroa kollektiivisella huudolla. 

Lupaan palata aiheeseen vielä. Nämä olivat päällimmäisiä tuntemuksia. Korostan vielä kerran aktin pyhyyttä: "yleisö" eli kollektiivi ei sietänyt sekuntiakaan käytöstä, joka ei sovi pyhään. Yksinäisen miesäänen kannustushuudot "Vamos, Manuel" (Anna mennä, Manuel), "Otra vez" (Toisen kerran) ja "A la izquierda" (Vasemmalta), saivat muun kollektiivin tuhahtelemaan varsin näyttävästi. Penkkirivini äijät kääntyilivät levottomasti ääntä kohden ja yrittiävät lie saada katsekontaktia häirikköön. Jossain vaiheessa välihuutelija hiljeni, mutta siihen saattoi vaikuttaa myös valtionpoliisin näyttävä läsnäolo ja kukaties toimetkin.

Espanjal..andalusialaisten toiminta areenalla taas hymyilytti. Koska penkkirivit ovat vuosisatoja vanhassa areenassa tiuhassa, oli juomienmyyjiksi aurinkokatsomoon värvätty ketteriä nuorukaisia. Kun joku yläriviltä tahtoi ostaa pullon vettä tai cervezan, juomia myyvä chico kiipesi väen yli - tai lähetti alhaalta riviä 16 kohti lasin olutta, jonka väki kuuliaisesti antoi eteenpäin - ja paluupostissa rahat sekä paluupaluupostissa vaihtorahat. Ja sekin taas alkoi hymyilyttämään, että juuri kun olin kolmituntisen istumisen puolivälissä ehtinyt ajatella, että tässä selkänojattamassa penkissä on tuskallista istua, tunsin edessäni istuvan alkavan nojata jalkoihini - ja kallistin samalla tavalla oman selkäni takanani olevan jalkoja vasten.

Voi kesä...

...ja heti kävi kuten turisteilla tuppaa käydä: otsa punaisena runsaasta auringonhelotuksesta ja jalassa rakko runsaasta kävelystä. Molempiin löytyi onneksi tänä aamuna helpotusta lähiapteekista. Sevillassa on nyt niin upeat kelit ja niin paljon nähtävää, että innostuin kävelemään liiankin kanssa. Täksi illaksi varasin lipun härkätaisteluun - elämäni ensimmäisen kerran. Sen jälkeen on aie jatkaa Feria-alueelle illanviettoon. Eilen jo tutustuin Feriaan päivänvalossa, sillä eilinen oli sevillalaisille vapaapäivä ja ihmiset olivat runsain mitoin liikkeellä.

Feriaan tullaan tälläaisissa puvuissa.

Feria-juhla-alueen portti

Hostellini on niiiin siisti, että oikein ilahduttaa. Avain jätetään kiltisti respaan, ja sisään pääsee ovikelloa soittamalla 24/7. Yövuorossa eilen olleen papan kanssa puhuttiin pitkään härkätaisteluperinteestä, ja hän ystävällisesti etsi minulle tämän päiväisen ohjleman: kolme matadoria, joista yksi on sevillalainen: matador-nimeltään "El Cid".  

Tästä kaupasta saa ostaa koulupuvun!

Feria-viikon kunniaksi El Corte Inglesin tavaratalon ikkunaan oli somistettu härkätaisteluaihe.  

Muurin takaa

Halpalentoyhtiö Vuelingin koneessa jalkatila oli vähissä. Naapuri tiesi kertoa, että Norwegianin koneissa on enemmän jalkatilaa. Yhdessä kiiteltiin kuitenkin avautuneita lentomarkkinoita: ei tässä Finnairin hinnoilla näin usein tulisi Espanjassa käytyä. Kuten eräälle seinäjokiselle tutulleni sanoin: halvemmalla Helsingistä pääsee Barcelonaan kuin Seinäjoelle (VR menopaluu Hki-Seinäjoki 136e, Vueling/ Norwegian tarjousmenopaluu Hki-Barcelona 130e).

Vuelingin espanjalaiskapteeni ilmoitti heti kärkeen, että vaikka tässä lähdetään reilu puoli tuntia myöhässä, ei huolta: lennetään nopeasti ja arvioidussa aikataulussa. Ja niin sitä tultiin suorinta tietä, vain kymmenisen minuuttia myöhässä. Vierustovereilleni - virkeä eläkeläispariskunta, joka oli menossa lastenlapsia hoitamaan Barcelonaan 12 vuorokaudeksi - toivotin mukavaa eloa ja oloa Barcelonassa. Itse jatkoin terminaalin osaan B, josta löytyi avoinna oleva kahvila. Sen terassilla istuskellessa ja isoa sämpylää mutustellessani kiinnittyi huomio naapuripöydän asiakkaisiin: kaksi sevillalaista jalkapalloilijaa. Samaan koneeseen tulivat hekin, viimeisinä, eturiviin istumaan. Vierustoverikseni sain kuvankauniin tumman mallitytön, joka aloitti monimutkaisen kasvojenehostuksen heti kun päästiin yläilmoihin. Tunnin maskeerauksen jälkeen tyttö oli valmis, ja konekin aloitti laskeutumisen. 

Kylppärin ikkunasta on alle 10 metrin matka kaupunginmuuriin.  

Kotiuduin 20 sekunnissa.

Taksi vei La Murallaan, hostelliini, joka on tuttua espanjalaista perhehostellalaatua: siisti, siisti, siisti. Majatalon emännän ylpeydenaihe on pitää talo siistinä. Kotiuduin 20 sekunnissa. Kylppärin ikkunasta näkyy Sevillan kaupunginmuuri, joka on kadun toisella puolella. Maurien aikana toista tuhatta vuotta sitten kaupunki alkoi tästä.

Hevoskyytejä kaupunki täynnä.

Aamulla nukuin pitkään. Käppäilin Alamedalle brunssille tuttuun lounaspaikkaan Las Columnakseen. Sen jälkeen suuntasin parturilleni, entisen kotikatuni Calle Martiñez Montañaksen kulmaan. Parturi briiffasi hyvin tänään alkaneeseen Feria-juhlaan: kannattaa käydä sekä alkuillasta että loppuillasta, sillä kello 18-19 maissa näkee vielä Ferian päiväkasvot: perhejuhlan ja asujen, sevillano-tanssien ja perinteisten hevoskärryjen visuaalisen ilmeen. Iltasella klo 21- taas on nähtävillä iltavalaistus, juhlatulet, ilotulitukset jne. 

Sevillan parturin kanssa ehdiittiin puhua taas ummet ja lammet: kertoi poikansa palaavan Brightonista lauantaina, ja teki hyvän katsauksen (naisten) feria-asujen tämän keväiseen muotiin. Parturi myös analysoi sevillano-tanssin suhdetta flamencoon, jonka syntysijoilla nyt ollaan: flamenco on viimeistellympi, sevillanoa voivat tanssia kaikki. Vaativa tanssi sevillanokin on, mutta parturi lohdutteli, että se on helppo oppia: sevillanoa tanssitaan parin kanssa yks yhteen: symmetrisesti vastakkain - sen kun vain tekee saman kuin tanssiparinsa. 

Lopuksi perhosveitsellä taas niskatukka ja pulisongit kuosiin, kalkkia ja hajusteita kuontaloon ja 14 euroa vaihtoi omistajaansa. 

Muurin takaa löytyi myös kaupunkifillarien asema, yksi yli kolmestasadasta.

Iltalennolle

Suomessa valta vaihtui oppositiopuolueille, mutta se ei ole syy siihen, että tänään hyppään iltalennolle - ja maasta pois. Hektiset työviikot jäävät nyt hetkeksi, kun Vuelingin lentoyhtiö vie Barcelonan kautta Sevillaan.

Tänään siis 17.50-20.50 Hki-Bcn, josta 22.20-23.55 Sevillaan. lauantaina (sabado 25.4.) takas Barcelonaan. Helsinkiin tuleen vasta vappuna 1.5. Ja tämähän onkin nyt helppo muistaa: aina terminaali 1 (ja Sevillassa ei ole kuin yksi terminaali)! Päivitys 20.4. klo 17.10: menolento Barceen tuntuu lähtevän 20 min myöhässä, mutta enköhän ehdi hyvin saman yhtiön Sevillan koneeseen. Buukkasin itseni ikkunapaikoille, 26F ja 9F, joten kannettavalle ladatun leffan lisäksi voi katsella maisemiakin:) Tervemenoa...kesään!

Vueling on espanjalainen halpalentoyhtiö. Sen  nimi taitaa olla jonkinlainen sanaleikki, sillä lento on "vuelo", lentää on "volar". Ja englannista on sitten leikitelty tuo -ing pääte: VUEL-ING, "lentäminen, lentämässä". Vueling on tullut Skandinaavi-markkinoille kesäsesonkia lentämään - eli huhtikuun alusta syksyyn, ainakin Helsingin lennot.

Appelsiinikaupunkiin

Kevät keikkuen etenevi, ja Sevillassa lie jo kesä. Sitä pääsen ihastelemaan tasan kahden viikon kuluttua, jolloin lennähdän Barcelonan kautta Sevillaan. Feria-viikon kansoittamaan kaupunkiin saapuu moni muukin, joten majapaikka oli otettava sielä, mistä se sai. Löysin hyvän: sijainti on Macarenan kaupunginosassa, joka on entuudestaan tuttua seutua, Alameda de Herculeksen aukiolta kävelymatkan päässä. Majapaikkani on ihan ikivanhan kaupunginmuurin (nykyinen historiallinen nähtävyys) vieressä:

Hostal La Muralla

Fray Diego de Cadiz 39, 41003 Sevilla, Espanja

Hostal La Muralla keskellä kellertävä, oikealla ikivanha vanhan kaupungin muuri, vasemmalla kivijalassa la fruteria eli hedelmäkauppa.

Olen majapaikan sijainnista aika innostunut, hyvässä kohdassa kaupunkia. Muurin toisella puolella kulkee myös sujuva fillareitti. Muurista minulla onkin - sen toiselta  puolelta - ainakin yksi kuva vaihtovuoteni ajalta: 

Majapaikkani on hostelli, joten tällä kertaa ei sitten ole keittokomeroa. Se onkin hyvä syy antautua andalucialaisen keittiön houkutuksille! 

Une vis

Muinoin nuorena, ikätovereiden kanssa bussimatkalla halki Euroopan, irtosi upouusista silmälaseista ruuvi. Oltiin Pariisissa, ja minä 17-vuotias, edellistalvena lukion ranskan alkeiskurssin käynyt. Suurta jännitystä tuntien opiskelin pikapikaa sanakirjasta silmälasi- ja optikkosanastoa. Optikon putiikin löydettyäni painelin muitta mutkitta sisään, ja latelin arvokkaalle, vanhemmalle optikolle kaiken mitä ranskaa taisin:

-Hyvää päivää, kuinka te voitte, herra?
-Kiitos, minä voin hyvin, mutta minulla on yksi ongelma silämäsieni kanssa. Ruuvi.
-Tuon Teille terveiset Suomesta. Olen suomalainen. 
- Pariisi on kaunis kaupunki.
- Kiitos, viihdyn hyvin. Meillä on ryhmä ja bussi Suomesta.     
- Minä olen 17 vuotta vanha. 
- Olkaa hyvä, tässä silmälasini. Minulla ei ole ruuvia.

Ehkä aika kuultaa muistot, mutta muistelen, että reipas esiintymiseni olisi saanut koko optikkonliikeen henkilökunnan ja muut asiakkaat hymyilemään. Sain mitä mainiointa palvelua. Silmälasini kiikutettiin nuoremman työntekijän hoiviin, ja hän otti ne varovasti liinan läpi käsiinsä, pesi ja puhdisti, palautti optikolle. Optikko istahti alas korkealle jakkaralle, sytytti kohdevalon, asetti otsalleen/ silmilleen suurentavan spektrin, vastaanottti nuoremman työntekijän ojentaman pienen ruuvimeisselin, teki jotain, nousi ylös, palautti lasit nuoremman työntekijän liinaan. Taas lasini puhdistettiin ja pestiin, joku asetti ne kasvoilleni, otti pois, käänsi hieman nenätyynyä ja laittoi takaisin. 

Kiitos paljon! Paljonko olen Teille velkaa?   

Sen verran ymmärsin optikon puheista, että tämä ei maksa mitään ja että minä puhun hänen mielestään hyvää ranskaa, onnea ranskan opintoihin! Näkemiin! Voikaa hyvin!

*  *  *

Ja mistä tämä kaikki tuli mieleen?
No uusista laseista, jotka eivät nyt jotenkin...oikein kohdennu..en taida vielä ollakaan siinä iässä, jossa pitää hankkia kaksitehot...ja en tiedä noista pokistakaan... Ehkäpä ne saavat odotella kirjahyllyn päällä aikansa. Ja ehkäpä seuraavalla Espanjan matkalla poikkean optikolla?