Alicante on uusi Barcelona

Tykästyin kaupunkiin jo viime syksynä, jolloin täällä piipahdin ohimennen parin päivän ajan. Tänään on kuva kaupungista monipuolistunut - ja kivalta tuntuu. Barcelona suitsii jo turistien määrää, sillä suurkaupunkiin on ollut jo parin vuosikymmenen ajan yhä kiihtyvä buumi matkailijoita. Alicante lie ollut turistien suosiossa jo pidempäänkin, mutta hyvin tänne tuntuu mahtuvan. Kaupunki on Barcelonaa pienempi, mutta mukavasti rannalla tämäkin.

Cabo de Paloksessa alkoi jo hiukan kaivata kaupunkiin. Alicantesta löytyikin heti uutta ihmeteltävää ja paljon nähtävää lähes-ensi-kertalaiselle: mm. 50 metrin allas Uimastadionia vastaavilla puitteilla jne. Juhannusta juhlistettiin Cabo de Paloksessakin ilotulituksella, mutta Alicantessa ne jatkuvat koko tämän viikon. Majapaikakseni valikoitunut vanha tornihotelli on peräti 30-kerroksinen. Alimpien kerrosten huoneita on muutettu nykyvaatimukset täyttäviksi keittonurkkaukselliseksi huoneistoiksi ja "estudioiksi", joten 3. kerroksen sijainnista täytyi hurauttaa hissillä ylimpään noita maisemakuvia ottamaan:

Santa Barbaran linnoitus kohoaa keskellä Alicantea

Kaupungilla käppäillessäni törmäsin myös brasilialaisen pedagogi Freiren mukaan niemettyyn katuun. Katukyltin alle oli sabluunalla tuhraistu Espanjan oikeistolaisen pääministerin Mariano Rajoyn kuva. Rajoyn politiikkaan tyytymättömiä riittää siis Alicantessakin.

Yllä olevassa kuvassa "Stadikan" vastapäätä kohoava José Rico Pérezin stadion.



"Uimastadionin" eli COMPLEJO DE PISCINAS MONTE TOSSAL "JOSÉ ANTONIO CHICOY":n ovesta ei noin vaan kävelläkään sisään, vaan ensin on liityttävä jäseneksi "socioon" eli tehtävä hakemus jäseneksipääsystä ja annettava henkilötiedot, allekirjoitettava jokunen paperi ja todistettava henkilöllisyytensä espanjalaisella henkilökortilla D.N.I.:llä tai ulkomaalaisten osalta passilla. Koska Espanja ja Suomi ovat EU-maita ja kuuluvat Schengen-alueeseen, ei Espanjan viranomainen sen enempää kuin  uimahallin lipunmyyjäkään voi vaatia passia, joten olen viime aikoina päätynyt esittelemään sekä uimahalliessa että hotelleissa "vain" ajokorttini - hyvin on kelvannut, vaikka aina passia kysyvätkin.

Uintikokemus oli upea. Olen oppinut esanjalaisen etiketin tässäkin asiassa, eikä uimahallikäynti enää tuota hankaluuksia, kun muistaa uimalakin ja allassandaalit sekä ymmärtää tervehtiä jokaista vastaantulijaa - olemmehan samaa "sociota" kaikki, saman yhdistyksen jäseniä, melkein sukua, samaa perhettä!

(Uimalakki on pakollinen. Omani on kumisen hirvityksen sijaan laadukas Sevillasta ostettu, kankainen Centro Deportivo Sato Sport Santa Justa:n "socioon" kuulumisen osoittava, logollinen, joten kyllä uimavalvojat sen lie ovat noteeranneet sekä Alicanten Complejo de Piscinas Monte Tossalilla että Calella Crol Centrellä..:))



Ps. Cartagenassa opin uuden kahvin, vain Cartagenassa (ja ehkä muuallakin Murciassa?) tarjottavan "aasialaisen" eli asiaticon: liköörillä terästetyn kahvin. Tutumpiahan espanjankävijöille ovat
cafe con leche - kahvi maidolla
(con leche caliente - kuumalla maidolla)
cafe solo - musta kahvi "espressso"
cafe americano - suodatinkahvi
(con leche - maidolla)
cafe cortado - "cappucinon" tyylinen 1/3 maidolla/ kermalla ryyditetty kahvi
  

Cabo de Palos

La Mangan eteläpäässä sijaitseva vanha kalastajakylä Cabo de Palos kuuluu Cartagenan kuntaan ja Murcian maakuntaan. Espanjan kaakkoiskulman Murcia taitaa olla tuttuakin tutumpi suomalaisten markettien hevi-osastoilta: talvisaikaan kovin moni suomalaismarketin hedelmä tai vihannes tulee Murcian vehreiltä pelloilta. Satoja saadaan kolme, joten kelpaa näillä leveysasteilla maata viljelläkin.



Cabo de Palos on kehittynyt siinä missä La Mangakin turistien suosimaksi kesäkohteeksi. La Mangaan verrattuna Cabo de Palos on kuitenkin kovin espanjalainen: on lähiseudun kaupunkilaisten kesäpaikkoja ja espanjalaislomailijoita.  Rantaa riittää täälläkin, mutta La Mangan pitkille hiekkarannoillekaan ei ole kuin 3-4 kilometrin matka. Se menee mukavasti kävellen, jos ei nyt juuri iltapäivän kuumina tunteina ole pakko mennä. Bussejakin menee kerran tunnissa, mutta kun pyöräbaana on hyvä, vuokrasin loppuviikoksi fillarin. Tiedä vaikka juhannuksen kunniaksi ajelisi La Mangan pitkulaisen niemen päähän ja takaisin.

Majapaikkani pihamaallakin on upea allas, mutta tuli tuota jo playallakin käytyä.
Hyvää juhanusta!

Cartagenan päivä

Kuin silli suolassa istuin norskikoneen ikkunapaikalla, jalkatilaa oli vähän ja matka tuntui pitkältä. Vajaan viiden tunnin istumisen päätteeksi kuitenkin tultiin Alicanten kentälle, ja pääsin jaloittelemaan. Kone oli myöhässä, joten laskeskelin, että on viisaampi syödä heti ja etsiytyä sitten Murcian bussin lähtöpaikkaa haeskelemaan.

Murciaan tultiin kolmessa vartissa, ja kuten olin ounastellutkin, selvisi paikan päällä, ettei sellaista bussivuoroa, jota Googlen karttapavelu tarjoili, ole olemassakaan. Noh, tämän olin aavistellut, sillä paikallisten bussiyhtiöiden Lycarin ja ALSAn sivustoilta ei vuoroa löytynyt. Siispä seisoskelin kolmisen varttia Murcian bussiaseman edustalla, nojasin seinään, vaihdoin painoa jalalta toiselle, annoin sydämen sykkeen tasaantua, ajattelin mennyttä työvuotta, raavin niskaa, annoin etelän auringon porottaa suoraan kasvoihin ja muistelin sitä entistä elämää Suomessa, jossa ei ollut kiirettä eikä taskussa nettiä eikä voinut muuta kuin odottaa. Päätin - tai oikeastaan annoin ajatusteni luisua siihen suuntaan - että olen nyt lomalla. Että jätän nyt kaikki aikataulut, suorittamisen ja kiireen, juuri tässä ja nyt, tälle Murcian kaupungin bussiasemalle.

Cartagenan bussi saapui, kuljettaja avasi luukut matkalaukuille ja sulki oven perässään sekä häipyi jonnekin. Espanjalaiset veivät yksi toisensa perään laukunsa ruumaan ja tekivät komean jonon bussin suulle. Liityin samassa järjestyksessä jonon jatkeeksi. Ja parinkymmenen minuutin seisoskelun aikana ehdin ajaella, että en ole kyllä vuoteen näin jouten ollutkaan missään, kokonaista kolmea varttia tekemättä mitään, odottaen vain, Se alkoi tuntua hyvältä, se joutenoloinen jonotus.

Cartagenassa bussiaseman vastaantuloaulassa odotti Robert, ystäväni, jonka kanssa vuosi sitten jo tutustuttiin Cartagenan historiaan ja nähtävyyksiin. Istahdettiin bussiaseman pihan penkille jutustelemaan, sovittiin huomiseksi lounas ja Robert saatteli minut hotellilleni. Kello oli illassa, ja minua väsytti. Väsytti paitsi matka, väsytti koko työvuosi, joka oli myös opiskeluvuosi.

Hyvin nukutun yön jälkeen olikin sitten mukava nousta laiskaan Cartagenan päivään, josta tuli napsittua laiskasti muutama kuvakin:

Cala Cortinan piskuisella rannalla

Cartagenan sijainti on ollut strategisesti merkittävä sekä aikoinaan roomalaisvalloittajille että maureille, kuten nykyään sotilasliito NATOllekin. Kuvassa vanhaa linnoitusta.

Mikä löytö lähikaupassa! Siis nyt niitä saa: kaurahiutaleita! "Novedad" eli uutuus kauppaketjun valikoimissa. Sevillan vaihtovuoteni aikana en puurohiutaleita mistään löytänyt, joten niitä piti tuottaa Suomesta. Ja tähän asti olen aina pakannut laukkuun Espanjan matkoilleni puurotarpeet mukaan, mutta enää ei tarvitse!

Kymmenisen vuotta olen tuosta keltaisesta, valtavasta kympin kakusta haaveillut. Vielä minä sen joskus ostan...syöjiä saisi olla mukana useampi, on tuo sen verran komea kakku.