Cartagenan päivä

Kuin silli suolassa istuin norskikoneen ikkunapaikalla, jalkatilaa oli vähän ja matka tuntui pitkältä. Vajaan viiden tunnin istumisen päätteeksi kuitenkin tultiin Alicanten kentälle, ja pääsin jaloittelemaan. Kone oli myöhässä, joten laskeskelin, että on viisaampi syödä heti ja etsiytyä sitten Murcian bussin lähtöpaikkaa haeskelemaan.

Murciaan tultiin kolmessa vartissa, ja kuten olin ounastellutkin, selvisi paikan päällä, ettei sellaista bussivuoroa, jota Googlen karttapavelu tarjoili, ole olemassakaan. Noh, tämän olin aavistellut, sillä paikallisten bussiyhtiöiden Lycarin ja ALSAn sivustoilta ei vuoroa löytynyt. Siispä seisoskelin kolmisen varttia Murcian bussiaseman edustalla, nojasin seinään, vaihdoin painoa jalalta toiselle, annoin sydämen sykkeen tasaantua, ajattelin mennyttä työvuotta, raavin niskaa, annoin etelän auringon porottaa suoraan kasvoihin ja muistelin sitä entistä elämää Suomessa, jossa ei ollut kiirettä eikä taskussa nettiä eikä voinut muuta kuin odottaa. Päätin - tai oikeastaan annoin ajatusteni luisua siihen suuntaan - että olen nyt lomalla. Että jätän nyt kaikki aikataulut, suorittamisen ja kiireen, juuri tässä ja nyt, tälle Murcian kaupungin bussiasemalle.

Cartagenan bussi saapui, kuljettaja avasi luukut matkalaukuille ja sulki oven perässään sekä häipyi jonnekin. Espanjalaiset veivät yksi toisensa perään laukunsa ruumaan ja tekivät komean jonon bussin suulle. Liityin samassa järjestyksessä jonon jatkeeksi. Ja parinkymmenen minuutin seisoskelun aikana ehdin ajaella, että en ole kyllä vuoteen näin jouten ollutkaan missään, kokonaista kolmea varttia tekemättä mitään, odottaen vain, Se alkoi tuntua hyvältä, se joutenoloinen jonotus.

Cartagenassa bussiaseman vastaantuloaulassa odotti Robert, ystäväni, jonka kanssa vuosi sitten jo tutustuttiin Cartagenan historiaan ja nähtävyyksiin. Istahdettiin bussiaseman pihan penkille jutustelemaan, sovittiin huomiseksi lounas ja Robert saatteli minut hotellilleni. Kello oli illassa, ja minua väsytti. Väsytti paitsi matka, väsytti koko työvuosi, joka oli myös opiskeluvuosi.

Hyvin nukutun yön jälkeen olikin sitten mukava nousta laiskaan Cartagenan päivään, josta tuli napsittua laiskasti muutama kuvakin:

Cala Cortinan piskuisella rannalla

Cartagenan sijainti on ollut strategisesti merkittävä sekä aikoinaan roomalaisvalloittajille että maureille, kuten nykyään sotilasliito NATOllekin. Kuvassa vanhaa linnoitusta.

Mikä löytö lähikaupassa! Siis nyt niitä saa: kaurahiutaleita! "Novedad" eli uutuus kauppaketjun valikoimissa. Sevillan vaihtovuoteni aikana en puurohiutaleita mistään löytänyt, joten niitä piti tuottaa Suomesta. Ja tähän asti olen aina pakannut laukkuun Espanjan matkoilleni puurotarpeet mukaan, mutta enää ei tarvitse!

Kymmenisen vuotta olen tuosta keltaisesta, valtavasta kympin kakusta haaveillut. Vielä minä sen joskus ostan...syöjiä saisi olla mukana useampi, on tuo sen verran komea kakku.