Eksoottinen Sevilla

Vueling, katalonialainen suuri lentoyhtiö, kuulutti ensin espanjaksi, sitten englanniksi ja lopuksi katalaaniksi, kaikki kuulutukset, alusta loppuun. Vueling on ottanut paikkansa suomalaistenkin lentomarkkinoilta kesäkausille huhtikuusta lokakuulle: halpalentoja Helsingistä Barcelonaan, ja jatkoyhteyksiä Barcelonasta muualle Espanjaan ja eteläiseen Eurooppaan sekä Välimeren ympäristöön, yhteensä 137 lentokenttää.

www.vueling.com

Oma lentoni toi Barcelonan terminaaliin 1, josta puolentoista tunnin odotuksen jälkeen toinen Vuelingin kone vei Sevillaan. Jo jonossa Sevillan koneeseen tuli tuttu tuntuma: etelään ollaan menossa, andalusialaisten keskellä. Saman havannon tekee kuka vaan Oulun koneesen jonottava: puheenparsi on erilainen, kiireen määrä toinen jne. Andalusialaiset ovat pienempiä, tummanpuhuvia, pukeutuvatkin niin tyylillä.

Koska Vuelingin koneissa jalkatilaa on niukasti (meille pohjois-eurooppalaisille giganteille), olin varannut varauloskäytävän viereltä paikan. Yksi vapaa istuin siellä minua odottikin, mutta muut viisi olivat jo koneen täyttöä aloitettaessa saaneet asiakkaansa: Vuelingin varamiehistö uniformuissaan; kapteeni vieressäni, perämies vasemmalla, pari jotain muuta - liekö matkustamohenkilökuntaa.
Ja lentomme matkustamohenkilökunta koostui vain stuerteista, mutta edempänä matkustamossa istui kymmenkunta lentoemäntää, siellä täällä, vapaiksi jääneillä paikoilla. Hekin lie menossa Sevillasta eri koneisiin, tai palaamassa Euroopan lennoilta jo kotiinsa?

Ja kun yksi stuerteista sitten saapui varauloskäytävän matkustajille kertomaan ohjeet, oli sekin jotenkin hassu tilanne. Minä, toisen koneen kapteeni ja perämies kuuntelemassa kun Jorge (esitteli itsensä ja varmisti mitä kieltä puhumme) kertoi kuinka ovi avataan, jos tulee hätälasku. Kuuntelimme sujuvasti ja nyökkäilimme, että ymmärretty on. Ei tullut hätälaskua, vaan aikataulusta hiukan etuajassa tultiin turvallisesti sumuisen Sevillan lentokentälle.

Oli jo pimeää, ja taksikuski kertoi säiden olleen aika erikoisia: eilen yli 30 astetta (siis: 30 astetta!), mutta illalla kevyttä sumua. Katalonian tilannettakin piti hiukan puhua. Ja sitten sitä jo oltiinkin kotiosoitteessa, tällä kertaa toisella puolen Alamedaa kuin aikoinaan, kun Calle Martinez Montañesilla asuin.

Calle Ferian sivukadulla sijaitseva pikkustudioni

Lola odotteli vuokra-asuntoni edustalla. Pieni kalustettu yksiö, siistiäkin siistimpi. Kokeilin ilmastointilaitteen kauko-ohjainta, joka ei toiminut. Lola suorastaan kauhistui. Kyllä se on aina toiminut...vaihdoimme paristot TV:n kaukosäätimestä, kokeilimme sitä sun tätä, minä hikoilin Sevillan illan kuumuudessa ja Lola kapusi katonrajaan ilmastointilaitetta tutkimaan. Kun mikään ei auttanut, Lola haki naapurin apuun. Naapurinmies keksi heti, että on resetoitava kaukosäädin. Kun ei löytynyt sopivan pientä ruuvimeisseliä, naapurin mies katosi kotiinsa säätimen kanssa ja pian palasi. Ja taas toimi ilmastointi!

Talon sisällä olevalta patiolta kohti kattoikkunoita

Vaihdettiin Lolan kanssa uudestaan poskisuudelmat ja hyvästeltiin naapurinmiehen, Marco, kanssa. "Mitä ikinä tuleekaan, jos mihinkään koskaan mitään apua arvitse tai on mitään, missä voin auttaa...", molemmat latelivat kynnykseltä.

Kaikki 20 m2:ssä

Oli jo niin myöhä, että en jaksanut lähteä (esp. salir; lähteä, lähteä ulos, mennä ehkä ulos syömään tai tapaamaan tuttavia) vaan tein illallisen (la cena, jonka kaikki syövät klo 22) supermercadosta pikapikaa hakemistani tykötarpeista: tonnikalapiirasta ja hyvä salaatti). Lolan jääkaappiin varaaman tervetuliaspunaviinin jätin toiselle päivälle, laskin persiaanit alas, suljin ikkunaluukut, kuuntelin parin-kolmen kirkon kellojenkumun ja painuin pehkuihin.

Huomenna sitten kaupungille!