Vuoden urakka alkaa olla tehty, yhtä päivää vaille valmis. Asioita on urakoitu. Joku asia jää lomanjälkeiseen aikaan, ja jonkun ehtii vielä huomenna hoitaa. Jokavuotisen alkavan lomanodotuksen on jo tuntenut nahoissaan, eivätkä sitä pilanneet edes viimeöiset, vahvasti työntäyteiset unet. Oikeastaan uni oli oikein opettavainen kertomus ystävältämme Alilta, tuolta kaikkien edes jollain lailla tuntemalta Tajunnan Alilta, ihmisen parhaalta ystävältä.
Ali laittoi minut unessani ratkomaan työasiaa, joka osoittautuikin melkoiseksi ansaksi: että jos sen olisi tehnyt, olisi itsensä suohon saattanut. Jouduin pohtimaan työdilemmaa pitkän aamuyön unenhortoiset tunnit, kunnes tein ratkaisun: jätän aikomani työasian tekemättä ja herään! Se oli hyvä päätös. Sängyn laidalla istuessani oivalsin, kuinka hyvin Ali minua opetti: nopein ei ole aina viisain, tilaa voi antaa jo nuoremmillekin, ja miettiäkin voi ennen kuin syöksyy toteuttamaan. Joskus on viisasta antaa asian vaan raueta, niin unessanikin.
Kun Tajunnan Ali minua näin hyvin valmisteli jo lomanjälkeisen aikaan, on myös aika alkaa päästämään työasioista irti. Mieli onkin jo liidellyt monta kertaa toiselle puolelle Eurooppaa, Katalonian Maresmen rantakylien ketjun loppupäähän, Calellaan. Tiistaina aion jo lounastaa Braseria Ca la Nurin (Riera 16, Calella, Barcelona, 8370, 08395 Calella, Barcelona, Espanja) katalaanikeittiön puutarhassa. Viime yön unissani vilahtivat myös hymyileväiset, puolitutut kondiittorin pitäjät, joiden kanssa tuppaan aina käydä jonkun sanan vaihtamassa.
Mitähän kuuluu katalaaniparturilleni, minkälainen lie ollut Yolandan lasten kouluvuosi, mitä ajattelee Yolanda katalaanien itsenäistymispurkimyksistä nyt ja kuka lie vahtii tänä kesänä Crol Centerin altaita? Minkähän kirjan varaisi mukaan rannalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti