Voi Espanja!

Viime päivien uutistulva on tullut Santiago De Compostelan junaturmasta. Hurjaa ylinopeutta kurviin kaahannut juna suistui raiteiltaan ja aiheutti valtavan onnettomuuden: 80 menehtynyttä ja 30 vakavasti loukkaantunutta, toista sataa lievemmin loukkaantunutta. Olen seurannut uutistulvaa espanjalaiselta TV-kanavalta, jonka saa netin kautta näkymään omaan vastaanottimeensa.

Eittämättä siinä on jotain espanjalaista, että härkätais...härkäjuoks...eiku junankuljettaja rysäyttää kahtasataa kurviin. Mutta sitäkin enemmän espanjalaiselta kuulostaa se, mitä sitten tapahtuu: juna on kaatuneena maassa, hirvittävä onnettomuus on tapahtunut.  Mittavien pelastusammattilaisjoukkojen lisäksi junan äärellä hyörii koko tapahtumapaikan naapurusto. "Naapurin mies särki hakulla junan oven auki, meidän pihaan tuotiin loukkantuneita, lankoni ajoi heitä sairaalaan",  kertoi rouva toimittajalle.

Pelastustoimet sujuivat vauhdilla ja taitavasti. Suomalaisissakin TV-uutisissa vilahtaa pätkä, jossa poliisi tyhjentää radan ylittävän sillan. Poliisin otteissa on napakkuutta, ei jää silta toimittajien kuvausareenaksi. Santiago de Compostelan sairaala lähettää kaupunkilaisille välittömän tiedotteen: tarvitaan verta. Sairaalaan johtavat tiet ruuhkautuvat, verenluovuttajista. Andalucialaiset tuttunikin ovat jo käyneet Sevillassa luovuttamassa verta, sillä "jotain pitää tehdä jokaisen".  



Hetki Pohjois-Espanjassa kesäkuussa 2013.



* * *

Kesälomamatkasta Espanjassa on jo monta viikkoa. Vielä voi muutaman kuvan julkaista - oli se niin hieno reissu:

Katalonialaiseen keittiöön kuuluvat merenantimet. Tämän valtavan annoksen sain eteeni Calellassa, merenrantakylässä.

Canet de Marissa paistaa aina aurinko.

Bilbaon Guggenheim-museon edessä, koiran muotoon leivotun  kukka-asetelmnan edessä rakas kyproslainen tulisielu Chryso.



Santoñan rannasta avautuu cantabrialainen ´näkymä: merta ja vuoria.



Silta Guggenheimiin, Bilbao.

Bilbaon Marionettiteatterin keskus lahjoitti meille kullekin materiaalipaketin: espanjan+euskaran (=baskin) -kielistä ammattikirjallisuutta.

Pro Guggenheim

Joku kysyi mitä mieltä olen Helsinkiin hinkuavasta Guggenheim-museosta. Viime keväänä olin sitä mieltä, että veroeuroille on parempaakin käyttöä. Bilbaossa vierailtuani olen tullut toisiin aatoksiin. Bilbao oli niin täynnä rahaa kylväviä sivistyneitä turisteja, että voisi kai nuo Stadiinkin kutsua?

Veikkaan, ettei Guggenheim-museoon matkaava pariskunta majoitu hostellissa vaan jättää jo pelkistä majoituksistaan  ja ruokailuistaan pääkaupunkiseudulle tonnin. Eiköhän Helsingistä voisi tehdä ihan oikeasti kansainvälisen kaupungin? Guggenheim toisi tullessaan loputtoman turistivirran ja kylkiäisinä poikisi kaikenlaista muuta aktiivisuutta kansainvälisistä tapahtumista uusiin palveluihin.

Olen puoleni valinnut: tervetuloa Helsinkiin, Guggenheim! Olet satsaus tulevaisuuteen.

Internationaali Stadi

Ihastuin taas Stadiin niin, etten ole osannut minnekään lähteä - vaikka jotain kotimaan kierrosta haparoiden olin suunnitellutkin. Viime viikolla Hietsun ranta täyttyi Tall Chips Race 2013:n suurista purjelaivoista. Kun latinoihin oli jo edellisviikolla tutustuttu, vein Alfredon kanssani meksikolaislaivaan tutustumaan. Alfren kuubalaisella otteella kättelimme koko miehistön ja espanjankielinen väli tietty innostui esittelemää laivaansa perusteellisesti.

Alfredo meksikolaismerimiesten seurassa.

Kuubalainen pukeutui villatakkiin Suomen suvessa, kovin olikin kolea päivä.

Kesä-Stadin syke on kansainvälinen ja välitön. Ihmiset ovat lomatunnelmissa, iloisia ja avoimia. Ihmisiin tutustuu helposti. Stadin katukuvassa on turisteja kotimaasta ja ulkomailta. On leppoisaa kesämenoa. Kiva kaupunki, kivoja ihmisiä.   

Alfren kanssa on käyty kiintoisia keskusteluja Kuubasta. Tiedä vaikka ensi jouluksi menisin käymään...Alfredo neuvoi halvan lentoreitinkin: Moskovaan tietenkin aluksi ja sieltä Aeroflotilla suoraan Havannaan!

Toisenkin kiinnostavan kumppanin tapasin, bengalilaistaustaisen Nahianin. Piti ihan wikipediasta luntata, että missä on Bengal. Bengalin tiikerihän seikkaili elokuvassa Piin elämä ja Nahian kertoikin tarinan olevan Bengalista. "Elokuvassahan puhuttiinkin bengalia, hindiä ja englantia", Nahian muistutti. Vein Nahianin Porvooseen tutustumaan ja Vuosaaren piiitkääääää uimarantaakin käytiin ihmettelemässä. Uimarantahan on kuin Riminillä!

Errän tuttuni kanssa puhuttiin ramadanista, muslimien pyhästä kuukaudesta, joka tänä vuonna sattui heinäkuulle. Tuttuni kertoi nyt jättäneensä Ramadanin ainakin paaston osalta väliin. "Auringonnoususta auringonlaskuun on turhan pitkä pätkä heinäkuisessa Suomessa". Utelin innokkaasti islamista muutenkin: mitä siellä moskeijassa tehdään? kauanko se rukoushetki kestää? otetaanko kengät pois vai sukakin? mitä niissä rukouksissa luetaan? mitä se tarkoittaa? miksi se luetaan arabiaksi? dokaavatko nuoret suomalaismuslimit?

Muslimiystäväni vastaili kärsivällisesti ja tenttasi kristinuskosta: ovatko kaikki papit Suomessakin naimattomia? kuka kirjotti Raamatun? odotatteko te Jeesuksen toista tulemista koko ajan? onko Raamattu muka 66 eri kirjaa!? jne

Keskustelumme venyi pikkutunneille asti. Välillä kiisteltiin kovasti - toisen ennakkoluuloja päivitellen. Välillä naurettiin oikein sydämen kyllyydestä. Taidettiin kumpikin törmätä omaan tietämättömyyteemme, väärintulkintoihin ja myös ennakkoluuloihin. Niitä olikin hyvässä seurassa mukava sitten naureskella pois. Yhdestä asiasta oltiin vankkumattoman yksimielisiä: samaa Jumalaa rukoilevat sekä muslimit että kristityt.

Kotona ja kylässä

Melkein +18 asteen helteessä Helsingissä hikoillaan, mutta onneksi merituui vilvoittaa! Eilen paleltui varpaat Kulosaaren sillalla fillarilla vastatuuleen sotkiessa, enkä olisi siten päässyt Stadikalle uimaan, mutta ei se mitään, oli kuulemma koko mauimalan allas jäätynyt yöllä ja nyt sitä vasta sulateltiin! On siis kesä!

Onneksi säiden herra/ rouva/ neiti suosi viime viikolla kun kummipojan, 19v, valmistujaisia juhlittiin. Kummipoika oli järjestänyt kesätöistä vapaaillan ja matkasi Stadiin. Toisten kummien kanssa poimittiin kummilapsi steissiltä ja sotkettiin fillareilla Kauppatorille ja laivalla Suomenlinnaan. Keli helli piknikkiä ja viihdyimme pitkään! Paluumatkan taitoimme toisen kummisedän hommaamalla kyydillä; 150 + 150 heppaisella muskeliveneellä. Ensin sujahdettiin sataa Harmajan majakalle ja sitten täyttä soittoa Kolera-altaaseen. Ilta jatkui hyvän ruoan merkeissä, mukavassa seurassa. Olihan se kiva päivä!

Seuraavaksi päiväksi olin kutusnut itse itseni toisen kummipojan, 21v, isoveljelle rrrrillaamaan. Mukavaa oli meilläkin, ihan lomalta alkoi tuntua! Veljekset yllättivät meidät kummisedät, enot ja isät esittämällä pari kappaletta elävää musiikkia.

Matti ja Olli, kitara/laulu ja rummut.

Calellasta Helsingin kautta Kuubaan

Sunnuntain matkapäivä toi kuumasta  Calellasta, Costa Bravalta, viileään Helsinkiin. Aamu Calellassa oli lämmin, melkein 30 astetta jo aamupäivällä. Matkasin 12 tunnissa 7 eri kulkuvälineellä Kataloniasta Helsinkiin.. Helsinki-Vantaalla odottelin seutuliikenteen bussia muiden matkaajien kanssa ja suhahdimme vauhdilla Rautatientorille. Alkoi jo pimetä.

Calellan keskustassa banderolli ehdotteli jo Kataloniaa uudeksi EU-maaksi.

 

 

 

Rautatientorilla jouduin hetken haeskelemaan sitä yöbussia, joka ajaa ihan kotiovelleni. Menin lähtevien linja-autojen valotauluille, jossa törmäsin joukkoon kuubalaisia, jotka hakivat oikeaa bussia Oulunkylään. Ilahduin niin espanajankielistä keskustelua, että autoin joukkoa tulkitsemaan valotaulun suomenkielisiä tekstejä.

 

Kuubalaiset olivat nin puheliaita että ei aikaakaan kun olin sopinut Alfredon kanssa city-sighteseeeinigin lähipäiville. Vaihdettiin puhelinnumerot ja hyvästelin seurueen.

 

Tänään Alfredon soitti ja ehdotin, että mennään ihmeessä vaikka heti - tai oikeastaan seiskalta, ehdin käydä uimassa ennen sitä. Otin Alfredon Stadikan reissuni paluumatkalta kyytiin ja ajelutin Alfredoa ympäri Helsingin - ihan kuin Antonio minua pari viikkoa sitten Bilbaossa. Sitä näkee niiiiiin eri asioita kun paikkakuntalainen opastaa!

 

Alfredon kanssa yhteys löytyi vauhdilla. Kolmen tunnin yhdessöolo oli tehokasta kielenopetusta minulle, sillä Alfredo osoittautui sitkeäksi ja väsymättömäksi opastajaksi. Yhtä sitkeästi minä kerroin ja esitttelin Stadia. Käytiin Seurasaaressa ja ajeltiin Helsingin paraatipaikkoja. Alfredo kertoi tulleensa kuukausi sitten Suomeen, jossa siskonsa on asunut jo 10 vuotta. Aie on olla viisumin mahdollistama 2 kk vielä lisää, syyskuun alulle asti. "Joskus näinkin päin - siskoni on käynyt Kuubassa nyt 10 v ajan kerran vuodessa", Alfredo sanoi.

 

Kuubasta tietysti yritin kysellä kaiken mahdollisen ja Alfredohan kertoi. "Fidel Castro nauttii erittäin suurta kansansuosiota", Alfredo totesi. Yhdessä arveltiin, että ikää on jo 88 tai 89 vuotta. Sitkeä sissi. Puhuttiin paljon myös koulutuksesta. Alfredon vanhemmat kuulemma ovat opettajia. Illan tullen Alfredo jatkoi Havanaan, helsinkiläiseen salsa-ravintolaan ja minä kotiini. "Tulen toiste mukaan", vastasin Havannan kutsuun.



Matkapäivän jännitys

Paluumatka sujui ihan hyvin, mutta olin joka paikassa toivottoman ajoissa: lentokentälläkin 3 tuntia ennen lähtöä. Lentokenttäkahvia toista tuntia kitkutellessani tuli mieleen, että voisin olla Leonin kanssa playalla. Olisihan sitä voinut lähteä tuntia aiemmin majapaikasta ja tulla Barcelonan playoille makoilemaan ennen lentoa. Mutta jokin jännitys, matkapäivän spennaus, esti. Olisin kai rannallakin koko ajan vilkuillut kelloa ja ajatellut, että pian myöhästyn.

 

Matkalukemisena minulla on ollut kirja jännittämisestä (Aavasto-Kaulio-Syrjälä: Jännittääkö? – pelko hallintaan, 2012).  Sen kuvaukset jännittäjistä ovat tuttua huttua, osaanhan minäkin jännittää. Koko ala-asteen ajan jännitin kouluun menoa – tai lähinnä sitä, etten vaan myöhästy. Kirjan kuvaukset jännittämisestä ovat astetta isompia: jännittämisestä on tullut jo koko elämää varjostava asia. Oma jännittämiseni liittyy esiintymiseen, jossa kuitenkin olen ammattilainen. Ehkä myöhästymisen pelkoon liittyy myös häpeän pelkoa: olisiko se kasvojen menetys, jos myöhästyisi?





Maskin takana. Kurssilta "Buscado una voz - Finding a Voice", Sañtona 2013.



Espanjan TV-uutisten haastattelua jännitin sen verran, että sen huomaan itse kuvanauhaa katsoessani. Muut sitä tuskin huomaavat. Radio Santonassa esiintymistäkin jännitin, mutta siten hyvällä tavalla, että jännittämiseni seurauksena lähinnä skarppasin, terävöidyin, olin hetkessä tiukasti kiinni. Jännitykseni näkyy kasvoistani siinä kuvassa, jonka jo aiemmin julkaisin täällä. Näytelmämme ainoata näytöstä jännitin myös, mutta ratkaisin - aika sekavan ja kiivastempoisen – esitykseen valmistautumisen siten, että otin oman roolini omakseni ja tein siitä juuri sellaisen kuin tahdoin, ohjaajaa toki kuunnellen. Pitäydyin siis omalla mukavuusalueellani ja rakensin oman roolini sen mukaiseksi. Sittenhän se menikin jo jonkinlaisella rutiinilla. Erityisen kotonani olin niissä tilanteissa, jotka eivät menneetkään kuten käsikirjoituksessa oli ajateltu: ylimääräiset aplodit yms.





Jännityskirjassa on esitelty myös muutamia keinoja jännityksen hallintaan. En tiedä, onko Martti Suosalon keskiraskaat juoksulenkit juuri ennen esityksen alkua jännityksen hallintaa vai lämmittelyä esitykseen, ehkä molempia.

Ensi kerralla otan matkapäivääni tehtävän: vähemmän jännitystä, enemmän rentoutta. Ehkä sekin auttaisi, jos olisi jonkun kanssa reissussa. Ei tarvitsisi kantaa koko vastuuta ihan yksin.

PÄIVITYS SUNNUNTAINA KLO 22.30:
Ps. Ei mennyt kuin Strömsössä. Kirjoitan tätä Norwegianin koneessa, Lontoon ja Helsingin välillä. Lounas Lontoossa vaihtuikin Gatwickin lentokenttäjuoksuksi. Espanjan kone oli myöhässä ja Helsingin koneen lähtöaika oli ruuvattu 30 min aiemmaksi, ykskaks. Olin minuuttia vaille sulkeutumisen portilla. Punnilla sai sentään koneesta lämmintä ruokaa :) Kotia kohti! Aurinko paistaa täällä yläilmoissa!

Lounaalle Lontooseen

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Tämäkin matka. Pakkasin pikkuisen matkalaukkuni, luovutin huoneeni ja tulin hotellin alaterassille aamiaiselle. Illlalla olin huomannut, että lentoni onkin tosiaan Lontooseen, jossa vaihto. Olin kotoa lähtiessä löytänyt edelliseltä Lontoon visiitiltäni jääneen 10 punnan setelinkin mukaan. Oli aie lounastaa Lontroossa, mutta äsken ryhdyin laskelemaan, että näinköhän siinä ehtii lounastaa kun vaihtoaikaa ei ole kuin reilu tunti?

 

Barcelonan metrossa pitää varautua pitkiin kävelysiirtymiin, jos vaihtaa linjakta toiselle. Ison matkalaukun knssa jyrkät portaat alkavat tuntua.

Lähijunalla siis kohti Barcelonaa ja sieltä lentokentälle. Matkavarustukseni on ollut minimaalinen mutta riittävä. Olen ollut niin monta kertaa kesä-heinäkuussa Espanjassa, että en enää viime vuosina ole viitsinyt tuoda ainuitakaan pitkiä housuja, takkeja, lakkeja tms. Tälläkin matkalla kengät olivain vain kerran jalassa, muuten on mentu kävelysandaalein. Sukat sentään oli muakna - yhdet! Niitä tarvitsin tuona samala iltana, jolloin laitoin Cantabrian viileyteen kengät jalkaan!

Kotia kohti.

¡Adios, chicos! ¡Hasta pronto! ¡Ya he reservado los vuelos a España el octubre!