Paluumatka sujui ihan hyvin, mutta olin joka paikassa toivottoman ajoissa: lentokentälläkin 3 tuntia ennen lähtöä. Lentokenttäkahvia toista tuntia kitkutellessani tuli mieleen, että voisin olla Leonin kanssa playalla. Olisihan sitä voinut lähteä tuntia aiemmin majapaikasta ja tulla Barcelonan playoille makoilemaan ennen lentoa. Mutta jokin jännitys, matkapäivän spennaus, esti. Olisin kai rannallakin koko ajan vilkuillut kelloa ja ajatellut, että pian myöhästyn.
Matkalukemisena minulla on ollut kirja jännittämisestä (Aavasto-Kaulio-Syrjälä: Jännittääkö? – pelko hallintaan, 2012). Sen kuvaukset jännittäjistä ovat tuttua huttua, osaanhan minäkin jännittää. Koko ala-asteen ajan jännitin kouluun menoa – tai lähinnä sitä, etten vaan myöhästy. Kirjan kuvaukset jännittämisestä ovat astetta isompia: jännittämisestä on tullut jo koko elämää varjostava asia. Oma jännittämiseni liittyy esiintymiseen, jossa kuitenkin olen ammattilainen. Ehkä myöhästymisen pelkoon liittyy myös häpeän pelkoa: olisiko se kasvojen menetys, jos myöhästyisi?
Maskin takana. Kurssilta "Buscado una voz - Finding a Voice", Sañtona 2013. |
Espanjan TV-uutisten haastattelua jännitin sen verran, että sen huomaan itse kuvanauhaa katsoessani. Muut sitä tuskin huomaavat. Radio Santonassa esiintymistäkin jännitin, mutta siten hyvällä tavalla, että jännittämiseni seurauksena lähinnä skarppasin, terävöidyin, olin hetkessä tiukasti kiinni. Jännitykseni näkyy kasvoistani siinä kuvassa, jonka jo aiemmin julkaisin täällä. Näytelmämme ainoata näytöstä jännitin myös, mutta ratkaisin - aika sekavan ja kiivastempoisen – esitykseen valmistautumisen siten, että otin oman roolini omakseni ja tein siitä juuri sellaisen kuin tahdoin, ohjaajaa toki kuunnellen. Pitäydyin siis omalla mukavuusalueellani ja rakensin oman roolini sen mukaiseksi. Sittenhän se menikin jo jonkinlaisella rutiinilla. Erityisen kotonani olin niissä tilanteissa, jotka eivät menneetkään kuten käsikirjoituksessa oli ajateltu: ylimääräiset aplodit yms.
Jännityskirjassa on esitelty myös muutamia keinoja jännityksen hallintaan. En tiedä, onko Martti Suosalon keskiraskaat juoksulenkit juuri ennen esityksen alkua jännityksen hallintaa vai lämmittelyä esitykseen, ehkä molempia.
Ensi kerralla otan matkapäivääni tehtävän: vähemmän jännitystä, enemmän rentoutta. Ehkä sekin auttaisi, jos olisi jonkun kanssa reissussa. Ei tarvitsisi kantaa koko vastuuta ihan yksin.
PÄIVITYS SUNNUNTAINA KLO 22.30:
Ps. Ei mennyt kuin Strömsössä. Kirjoitan tätä Norwegianin koneessa, Lontoon ja Helsingin välillä. Lounas Lontoossa vaihtuikin Gatwickin lentokenttäjuoksuksi. Espanjan kone oli myöhässä ja Helsingin koneen lähtöaika oli ruuvattu 30 min aiemmaksi, ykskaks. Olin minuuttia vaille sulkeutumisen portilla. Punnilla sai sentään koneesta lämmintä ruokaa :) Kotia kohti! Aurinko paistaa täällä yläilmoissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti