Los ninos robados




Espanjalaisen TV:n äärellä oppii aina uutta. Ohjelma "Niños robados" eli" Ryöstetyt lapset" purkaa kansallistraumoja. Studioon marssitetaan niitä tämän päivän aikuisia, jotka Francon kaudella tulivat biologisilta vanhemmiltaan ryöstetyiksi ja sijoitetuiksi "oikeamielisiin" koteihin kasvatettaviksi (usein sotilasperheisiin).  Ryöstäminen on ihan kuvaava sana, sillä mm. katolisen kirkon ylläpitämillä klinikoilla toimittiin järjestäytyneesti - oli systeemi, kuinka vastasynnyttänyt äiti saatiin uskomaan vauvan menehtyneen heti syntymän jälkeen. Eräällä suurella synnytysklinikalla epäuskoisille vanhemmille jopa näytettiin toisen vauvan ruumista, että nämä uskoisivat "menehtymisen". Tapauksia oli tuhansia ja tuhansia.

Tiistai-iltaisessa jaksossa studioyleisön edessä istui tismalleen toistensa näköiset seitsenkymppinen äiti ja nelikymppinen mahdollinen biologinen tytär. Tytär oli saanut syntymästään sen selville, että se tapahtui lokakussa 1972 Madridissa. Vieressä istunut äiti kertoi niinikään synnyttäneensä lokakuussa 1972 tyttären madridilaisessa sairaalassa, mutta että tyttö oli menehtynyt syntymäm jälkeen. "Odotamme enää DNA-testien tuloksia", huokasi vanha äiti kun yleisön joukosta eturivistä kohosi yllättäen nelikymppisen oloinen mies, hyvin samannäköinen kuin naiset. "Äiti, minä en enää tarvitse DNA-tuloksia, tämä on minun pikkusiskoni", syvästi liikutttunut mies sopersi ja poimi nuoremman naisen syleilyynsä. 

Ohjelma on taas kerran taitavasti tehty. Juontajamies on keskiverron psykoterapeutin tasoa, taitava ja usottava, rohkeasti hetkeen tarttuva, hyvin tilanteista sanoittava. Sonia-vieras kertoi "tuntevans aolonsa petetyksi" 40 valheessa eletyn vuoden jälkeen. Toisalta Sonia iloitsi ihanasta lapsuudenkodistaan ja rakkaista (adoptio)vanhemmistaan, mutta kaipasi omia biologisia juuriaan ja vanhempiaan.



Calellasta lähtee upea rantaraitti, jota voi kävellä vaikka Ranskaan asti. Tai BArcelonaan.

Vasemmalla puolella raittia on rantarata ja oikealla uimarantapenger.