Baletissa

Esittävän taiteen saralla vieraimmaksi on tainnut jäädä klassinen baletti, jota en ole koskaan ollut katsomassa. Hyvä ystäväni kuitenkin houkutteli mukaansa Bella Figuraa seuraamaan. Esitys koostui kolmesta teoksesta, joista yksikään ei tainnut kuitenkaan olla sitä itseään, klassista balettia, vai kuinka?

Ensimmäinen koreografia oli 1940-luvulta, toinen 80-luvulta ja tuorein 90-luvulta.

Kuva illan nimikkoteoksesta Bella Figurasta. Foto: Suomen Kansallisooppera 2014 http://www.ooppera.fi/ohjelmisto/bella_figura/1867  

Oopperatalo itsessään on jo niin näkemisen arvoinen, että useamminkin voisi käydä. Asiantuntevassa seurassa oli myös mukava olla - kahdella väliajalla oli kiinnostavaa kuulla toisen kokemusta ja näkemystä nähdystä ja koetusta.

HS:n kriitikko taisikin luonnehtia tätä esitystä modernin baletin historiakatsaukseksi: kolmen eri vuosikymmenen vaikutteita. Varhaisin koreografioista oli George Balanchinen "Neljä luonnekuvaa". Balanchinen säätiö vahtii esitysoikeuskia tarkoin, joten myös puvustus on oltava alkuperäisestyksen henkeen: naisilla balettiasussa kapea venäläisvyö jne.

Keskimmäinene teos oli William Forsythen "In the Middle, Somewhat Elevated", jota pidetään nykytanssin mestariteoksena.

Koko illan nimikkoteoksen aika oli viimeisenä: Jiří Kyliánin "Bella Figura", jonka musiikkina kuultiin hidasta ja hypnoottista barokkiajan säveltäjien musiikkia. Bella Figura on - käsiohjelmaa lainatakseni - "ylistys ihmiskehon riisutulle kauneudelle". Ja sitä se todella oli: hiljentävä, kaunis, miellyttävä kokemus.