Kuvia

Muutaman kuvan voi vielä viime viikon reissusta julkaista, kotisohvalla Helsingisssä matkaa muistellessa. 

Madridissa kipusin paikallisen El Corte Inglesin kattotasanteelle, jonka ravintolamaailman  lomasta näkikin kivasti - hiukan pilvisessä säässä - yli kaupungin.

Madridin majapaikkani oli toisen kerroksen keskustakoti. Ilman korvatulppia olisivat äänet voineet häiritä, mutta minä nukuin hyvin, syysloman pitkiä yöunia!

"Las setas" eli sienet, kuten sevillalaiset tätä modernia monumenttia nimittävät. Elämäni ensimmäisen Sevillan yön vietin aikoinaan tämän aukion laidalla kohoavassa talossa, joten oli sympaattista taas fillaroida tämän plazan - Plaza de Encarnacion - kautta. 

Entisen kotikatuni kulmassa sijannut parturiliikkeeni oli saanut uuden pimeässäkin loistavan valon, parturi"pylvään". 

Sitruunat ovat raakoja...hmm hmm..."jos elämäsi..."

Alameda de Herculeksen laidalla Las Columnas -ravintolan terassi on vielä tyhjä, kun odottelen Dalia saapuvaksi klo 21.30. Sevillalaiset tulevat illalliselle klo 22 jälkeen, joten 22.30 terassi olikin taas viimeistä paikkaa myöten täynnä. 

Calellassa paistoi aurinko, katalonialalainen loppukesä ihan!

Calellassa parturi olisi veloittanut pelkästä leikkauksesta 8e. 

Apartaments Atzavara Calella

Yolanda, majapaikkani nuori omistaja, oli varannut minulle saman huoneiston kuin viime käynnilläni, numeron 303 siis. Ihan oli kuin olisi kotiin tullut! Tykkään vietävästi tästä paikasta: Yolanda ja kolumbialainen miehensä ovat nuoripari, joka on ostanut ikivanhan yhden tähden hotellin Calellasta. Hotelli oli parhaat päivänsä nähnyt, joten rohkea nuoripari pani tuulemaan ja remontoi hotellista kerros kerrokselta - hartiapankkinvoimin - huonestohotellin. Kaksi tai kolme vanhaa huonetta on yhdistety huoneistoiksi, joihin on muutettu nykyvaatimusten mukaiset keittiöt ja kylppärit. On siis tilava olohuone, parveke, makkari, kylppäri ja täysinvarusteltu keittiö, pienin malli on tämä 45 m2. 

Respa on auki päivittäin klo 12-14, mutta aina tarpeen tullen saa soittaa kelloa (omistajaperhe asuu 1. kerroksessa) ja apua on tarjolla.

Tykkään omistajapariskunnan tyylistä: vanhaa on remontoitu ekologisesti. Kaikkea ei ole laitettu uusiksi, vaan mm. vanhat ovet ovat nyt huoneistojen sisäovina ja kylppärissä on jatkettu vanhaa kaakeliriviä lähes samanlaisella uudella kaakelilla. On erittäin siistiä, puhdasta, huoliteltua ja hillittyä. Kalusteet ovat uutta: sänky on loistava ja petivaatteet myös.  

Eilen parvekenäkymääni ilmaantui torvisoittokuntien marssi, näemmä osana maanantaina alkavaa jokavuotista kuorofestivaalia.

"Huhtikuusta alkaen", Yolanda vastasi kun kysyin mistä alkaen olette taas tehneet 7-vuorokautista työviikkoa. Mutta ensi viikko onkin viimeinen, sitten menee huoneistohotelli kiinni pääsiäiseen saakka! Ja Yolanda perheineen jää pitämään lomaa ja rästivapaitaan. "Viime vuodet olemme talvikauden remontoineet aina uutta kerrosta, mutta nyt se on tehty", Yolanda iloitsi ilmeisesti ensimmäisestä alkavasta lomatalvesta. "Kolumbiaan lähdemme nyt sitten myös käymään, siellä on lasten toinen mummola". Toista lapsista jututinkin tänään,  nelivuotiasta Noel-poikaa. Hauskanoloinen, vilkas kikkarapää.  

Lämmintä on auringonpaahteessa, joten hellevaatekauppakin löytyy kävelykadulta (ylh.).
Köynnöskasvien sijasta yhden calellalaisen talon seinustaa kiipeää kaktusviljelmä (alh.).

Jalkapallopeli rannalla. Katsomo suojautui sateenvarjojen alle paahteelta.
Rantakahvilassa nautin cafe con lechen, bocadillo con queso i jamonin ja Pascal Mercierin Yöjunaa Lisaaboniin.

Mökkirannasta saisi "mökinkin" joko euroilla tai pesetoilla!

Tätä kaivattaisiin Sevillassakin: koiranjätösten keruusta muistuttavia julisteita. "Ole hyvä ja KORJAA SE", muistuttaa hauva isäntäänsä. "Ei se NIIN vaikeata voi  olla..."

Viimeinen lomapäivä...auringonlaskussa rantaraittia kotia kohti ..hyvästi KESÄ! Tapaamme taas, toivottavasti pian! Kiva oli loma!

Mökille

Ovipuhelin pärähti soimaan kahta minuuttia vaille kahdeksan. "-Buenos dias, soy su taxi, señor". Ilahduin taas sevillalaisten (espanjalaisten) huolehtimista: kuten sovittua, talon emäntä Carmen oli tilannut taksin kello kahdeksaksi. Mutta se yllätti myönteisesti, että kuljettaja tuli ovelle vastaan.

Sevillan aparttamenttini parvekkeet kadulle päin. Kehuin majapaikkaa kovasti, mutta ensimmäisen yön jälkeen olin tullut hiukan toisiin ajatuksiin: hirveä meteli läpi yön! Vilkas katu vieressä, toka kerros, pari baaria lähimailla. Varoituksen sanasena kaikille Sevillaan matkaaville onkin hyvä kerrata, että laaja vanha kaupunki on tässä suhteessa aina hiukan riskaapeli yöpymispaikaksi: kapeat kivikadut ja kivitalokorttelit suorastaan moninkertaistavat äänet, joita espanjalaiskaupungissa on aina. Lisäksi vanha kaupunki on on matalia taloja täynnä, jota katuääniä ei pääse ylimpiinkään kerroskiin pakoon, ikkunatkin ovat yksinkertaiset. Korvatulppien kanssa pärjää jotenkin, mutta ehkä ensi kerraksi valitsenkin majapaikan muualta kuin vanhasta kaupungista? 

Yöunet olivat jääneet niin lyhyiksi, etten muista koska viimeksi...torstai oli nimittäin mainio päivä: tapasin ensin Claran, joka valmistui teatterikoulusta näyttelijäksi vaihtovuoteni päätteeksi. Istuskeltiin Santa Justan kaupunginosassa yhdellä aurinkoisella terassilla pari tuntia kuulumiset pävittäen. Sitten Clara jatkoi ranskantunneille ja minä uimaan vanhaan tuttuun paikkaan: urheilupalatsi Santa Justan uimahalliin!

Uimahalli oli muuten entisensä, mutta poreallas oli saunan takaa kadonnut. Alkoi taas huvittaa se spanskien saunakäyttäytyminen: aina kun joku saapui saunaan, tervehdittiin, ja aina kun joku poistui, hyvästeltiin. Uimaankin innostuin, radalla 2, media calle eli hitaiden ja nopeiden välimaastossa. Rataa kyntäessä ehdin ajatella vaikka vallan mitä, ja päätin, että tulen tänne taas joskus uudestaan. Ei jäänyt viimeiseksi uinniksi Santa Justalla!

Uimahallista fillaroin saman tien illalliselle Dalin kanssa. Dal oli ollut hiukan kiireinen alkuviikon, joten nähtiin nyt. Mentiin syömään Las Columnas -ravintolaan Alamedalle, ja istuskeltiin leppoisassa illassa terassilla aamutunneille asti. Oli paljon kerrottavaa, molemmin puolin.

Mukavan eilispäivän päätteeksi kävin nukkumassa jokusen tunnin ja pirteänä kuin peipponen lentokentälle, jossa olin jälleen kerran aivan liian aikaisin...ja lentokin oli myöhässä toista tuntia. Siinä sitä sitten tuli otettua pienet tirsat, ja toiset koneessa. Barcelonassa laskeuduttiin jollekin satellittiterminaalille, josta piti tulla bussilla Terminaali 2 eteen. Junalla Barcelona Santsiin, jossa junanvaihto rantajunaan. Calellaan saavuin lopulta n. 14.30. Ensi töikseni kävin syömässä ja painuin rannalle, Välimeren aaltoihin uimaan. Ilma on kuin kesällä: aurinko porottaa ja on yli 25 astetta!

Kataloniaan

Matka jatkuu, huomenna lennän Barcelonaan, josta aion ottaa rantajunan Calellaan. Calellassa majoitun entuudestan tuttuun paikkaan: Atzavara apartamenttiin. Siellä olen ollut aiemminkin, ja tykännyt.

Vuelo VY2251Sevilla (SVQ): 09:55 - Barcelona (BCN): 11:25Duración del vuelo: 1h 30m

Huomisen lennon lähtöselvityksen tein jo netissä alkuviikolla, varasin ikkunapaikan ja maksoin siitä 3 euroa lisää. Yhtiö on siis espanjalainen halpalentoyhtiö Vueling, jolla on edullisiä sisäisiä lentoja, joskin kesäkausillahan Vueling operoi myös Suomeen.  Ruumaan menevästä matkatavarasta pitää maksaa ekstraa, joten aion yhä pärjätä 10 kg käsimatkatavaralla.

Kataloniassa olen viikonlopun, sitten paluu arkeen. Alun alkuaan matkareittini muotoutui siten, että kun sain havan lennon Madridiin, otin sen. Sitten tuli Norwegianin syysale, josta nappasin Barcelona-Helsinki -lennon viidelläkympillä. Sevillaan en löytänyt  Madidista halpaa lentoa sopivalle päivälle, joten ostin luotijunaan (alle 3h/ 5oo km) halpalipun, joita Renfe myy joka junaan 60 vrk ennen matkaa tietyn määrän. Ostin sen tasan 60 vrk ennen viime maanantaita, sillä halpaliput menevät vauhdilla - pitää olla ajoissa asialla.

Sevillasta haeskelin muuten alun alkuun lentoyhteyttä suoraan Helsinkiin, mutta suoria lentojahan ei ole. Lontoon tai Pohjois-Itaian kautta voi rakennella kahdella halpalentoyhtiöllä sopivan matkan, mutta kätevintä on tulla Barcelonan kautta. Ja kun viime mainittuun päädyin, päätinkin välilaskun sijaan jäädä Barcelonaan (Kataloniaan) pariksi yöksi. Siispä huomenna rannalle - toivottavasti mökkirannassa tarkenee!

Syysloma

Plaza de Gavidia, entinen kotiplazani. Plazat eli aukiot ovat sevillalaisten olohuoneita, jonne tullaan jutustelemaan naapureiden kanssa, kahvittelemaan, syömään, lasilliselle, ulkoiluttamaan koiraa, tekemään ristikoitä, pelaamaan jalkapalloa, leikkimään jne. Asunnot ovat perinteisesti niin pieniä, että kaupunkikaavaan on tehty plaza aina parin korttelin välein.  

Tiistai oli aurinkoinen, iltapäivästä jopa helteinen. Tänään sataa. Syysloma siis.

Eilen fillaroin Camasiin asti ja ostin Decathlonista uudet kengät ja pari paitaa. Paluumatkalla poikkesin Torre del Oroon, vanhaan jokivarren torniin, joka toimii museona nykyään.

Torre del Oro.

Matka andalusialaisen keittiön makumaailmaan jatkui Menu del Dian merkeissä. Alkuun maistelin salmorejoa, ilmakuivatulla kinkulla höystettyä gazpachoa. Pääruokavaihtoehtoina oli pasta bolognese, grillattua mustekalaa, andalusialaiset lihapullat tai solomillo al whisky eli ulkofilee joka on paistovaiheessa saanut viskivoitelun.   Tämä jälkimmäinen on yksi Sevillan keittiön erikoisuuksia. Kalaa ei lounaspaikka ikävä kyllä tarjoillut, mutta josko sitten huomenna.

Opiskelutoverini kolmen vuoden takaa jatkavat nyt viimeistä vuottaan - valmistuvat näyttelijöiksi ensi keväänä. Opiskeltovereideni kuopus, José María, jota blogissani aloin kutsua Jeeves-nimellä, on pannut kotisivut pystyyn. José María esittelee itsensä siellä näyttelijäksi, ja luettelee ammatillisesti merkittävät seikat:

Altura: 183 cm.

Peso: 71 kg.

Color de pelo: Castaño.

Color de ojos: Marrones.

Copyright: José María Onrubia 2014.

Eli kastanjan väriset hiukset ja ruskeat silmät, 183 cm ja 71 kg. Erityistaidot:

- Montar a caballo. (Ratsastustaito hevosella)

          - Manejo de armas. (Aseenkäsittelytaito)

            - Esgrima.(Miekkailu)

            - Lucha escénica. (Näyttämötappelu)

            - Acrobacia.(Akrobatia)

            - Expresión corporal. ("Kehollinen ilmaisu")

            - Flamenco y danza. (Flamenco ja tanssi)

            - Canto. (Laulutaito)

            - Permiso de conducir B y A2. (Ajokortti B ja A2)

            - Habilidad para imitar acentos: andaluz, gallego, argentino... (Kyky imitoida murteita andalucia, galicia, argentiinan espanja)

            - Título de monitor de Tenis. (Tennisvalmentajan lisenssi)

            - Práctica de varios deportes: fútbol, béisbol, ping-pong, etc. (Urheilutausta:)

Lisksi José María luettelee sivuillaan TV- ja elokuvatyönsä (joita jo onkin kertynyt), teatterityönsä ja koulutksen/ kurssit. Toivotaan Jeevesille menestystä ja paljon töitä!

Vapaus

Ykskaks yllättäen palasin johonkin, jonka hyvästelin muutama vuosi sitten: sevillalaiseen itsereflektiooni, vaihtovuoden "luostariin". Se oli hyvä vuosi, jonka aikana ehti paljon pohtia - sitä tuppaa tehdä, kun on  arkikuvioista poissa, uutta suuntaa hakemassa. Sama reflektio alkoi heti, kun Sevillaan saavuin tänään puoliltapäivin. Lounaspöydässä, Alamedan ihmisiä katsellessa ja seuratessa, ymmärsin, että täällä ihmiset elävät eivätkä suorita.

Sevici toimii taas moitteetta. Otin viikon piletin kaupunkipyörään kympillä. Huristellaan nyt sitten koko rahan edestä! Santa Justan rautatieasemalla paiskasin matkalaukkin fillarin etukoppaan ja huristelin tuttua tietä Plaza del Duquen kautta Alamedalle lounastamaan. 

Majapaikkani on sanalla sanoa upea. Olin varannut Jesus del Gran Poder -kadulta huoneiston booking.comin kautta, mutta viikko sitten majapaikka ilmoitti olevansa ylibuukattu ja sijoittaneensa minut siksi Living Sevilla -firman omistamaan huonestoon Calle Lumbrerasille. Hinta pysyi samana, mutta yksiön sijasta päädyinkin näemmä luksushuoneistoon: valoisa ja siisti, ylellisen oloinen toisen kerroksen kulmahuoneisto: mh, k, oh, kph, kolme parveketta ja talon yläkerrassa yhteinen kattoterassi muiden huoneistojen kanssa.

Calle Lumbreras 38, Sevilla

Paitsi että on epäsesonki, tänään on myös Amerikan löytämisen päivä. Tai oikeastaan se oli eilen, mutta Andalusiassa pyhäpäivälle osuva toinen pyhapäivä siirtyy seuraavalle arkipäivälle! Siinä teille suomalaisille arkipyhäkeskustelijoille mallia! Koska tänä vuonna 12.10. juhlistettava Dia de La Hispanidad sattui sunnuntaille, siirrettiin se maanantaille 13.10. Ihmiset ovat vapaalla, kaupat ovat kiinni. Ravintoloissakaan ei tarjoiltu Menu del Diaa, arkilounasta. Hyvää ruokaa toki sai listaltakin. Päivälleen kolme vuotta sitten vietin samaisen vapaapäivän Sevillassa:  http://sevillan.blogspot.com.es/2011/10/mikko-por-favor.html

Kotiuduin kolmessa minuutissa. Majapaikan edustaja, sympaattinen Carmen-rouva oli vastassa ja esitteli asunnon. Ja koska Andaluciassa ollaan, pankkikorttipääte ei toiminut, joten maksuni hoituu mañana mañana... Keittiöstä löytyi pyykkikone, joten panin pyykit pyörimään, menin suihkuun ja ryhdyin suunittelemaan elämääni seuraavalle neljälle vuorokaudelle. Uimaan tekisi mieli, mutta en tiedä liekö Santa Justan urheilupalatsi tänään avoinna kun on sentään pyhä. Allu käski soittaa kun olen kaupungissa ja Clarankin kanssa sovittiin tapaaminen. Ja tietenkin pitää tavata Dal! Tästä se lähtee. Elämä.

(  tila sinun ajatuksillesi  )

Embalse de Buendia

Sää Madridissa on ollut koko ajan puolipilvinen. Aurinko on vilahdellut pilviverhon takaa, mutta ravakoita sadekuurojakin on ollut. Yöllä pärjää hyvin nukkua vaikka ikkuna auki, päivällä lie n. 20 astetta. Tulolennolla olimme näemmä sen verran aikataulusta edellä, että lentäjä päätti esitellä meille Embalse de Buendian, Buendian tekojärven, alueen. Kone lensi matalalla tekojärven rantojen yllä, komea pitkä kierros, jonka jälkeen samaa lentokorkeutta n. 70 km (?) päähän Madridin lentokentälle. Olivat upeat näkymät! Taidan ottaa kohteekseni tuon luontoalueen vielä joskus!

Buendian tekoallas on Madridista itään, linnunreittiä arviolta n. 70 km. 

Madridin asunto on niin keskellä kaupunkia, että tästä on erittäin helppoa lähteä minne vaan. Eilen kävin käppäilemässä Puerta del Solilla ja tuossa kävelykeskustassa, tänään taidan lähinnä etsiä hyvän ruokapaikan ja jos siltä tuntuu, piipahtaa vaikkapa Retiron puistossa.

Huomenna on juna Sevillaan klo 9.45-12.23.

INTERCITY (Nº 02294) 
MADRID-PUERTA DE ATOCHA 09.45
CORDOBA 11.30
SEVILLA-SANTA JUSTA 12.23

Avaimenluovutuksen sovin huomiselle klo 15 asunnolle, joten ehdin hyvin syödä ennen sitä. Sevillassahan Menu del Dia -lounasta saa noin klo 12-15 välillä. Sevillan majapaikkani maanantaista perjantaihin on Living Sevilla -majoitusliikkeen omistama kalustettu huoneisto osoitteessa Calle Lumbreras 38.  Sijainti on tuttu: Guadalquivirin jokivarren (150 m) ja Alameda de Herculeksen pohjoispään (200m) välillä, n. 600m päässä Sevillan kodistani Calle Martinez Montañesilta. Aion heti huomenna ottaa kaupunkifillarin käyttöön. Un saludo de Madrid!

Madrid

Kiloja tuli 9,6 joten pakkasin vielä puuropaketin mukaan. Saapahan raavas mies sitten tutun aamiaisen seuraavan viikon ajan: luomuruishiutaleista puuroa! Käsimatkatavaralla päätin pärjätä, sillä tämäkin reissuni tulee sisältämään jonkin verran matkustelua Espanjan sisällä. Kolmeen kaupunkiin on mukavampi mennä julkisilla, kun ei ole kuin 10 kg perässävedettävä laukku.

Madridin Barajasin lentokentällä huomasin vilkaista kelloa: joutuin pitää mennä, että ehtii majapaikan edustajan kanssa treffaamaan klo 19. Otin siis taksin, jonka takapenkiltä pirautin majapaikan numeroon. Ja jotenkin vahingossa aloin sönkkäämään englantia, mutta sitähän majapaikan respa ei puhunut, joten kerroin kyllä osaavani jonku verran espanjaakin, kunhan hän vaan puhuu hitaasti...hyvin ymmärsimme toinen toisiamme.

Calle de la Luna 8 on osoite, ihan Madridin keskustassa. 

Majapaikaksi olin varannut kalustetun huoneiston, pikkukeittiöllä ja kylppärillä ja ranskalaisella parvekkeella, ihan Madridin keskustasta. Kolmelle yölle tuli hintaa saman verran, mitä Seinäjoella tulee hotellihuoneelle yhdestä yöstä. Tosin kyllä Madridissakin saa hotellista maksaa suomalaisia hintoja, jos ei enemmänkin. Mutta keskustassa on myös mittava määrä espanjalaisten suosimia piskuisia perhehostelleja, pensioneja. Niiden hinnat ovat 30-45e/ yö, mutta huoneet voivat olla erittäin pieniä, jopa vain 8 m2. Viime kerrasta viisastuneena etsin tälle viikonlopulle kalustetun pikkukaksion ja yllätyin itsekin hintaa. Kiva on huoneisto, sänkykin niin mukava, että tässä sitä voi nukkua syksyn työstressin pois. Syysloma on alkanut.

Ps. Tuntui taas niin mukavalta kaivaa espanjalainen puhelinliittymäni naftaliinista. Pre pagossani on halvat puhelut, ja ilahduti muutama tekstarikin, jotka sinne kesän jälkeen oli ilmaantunut.

Persiljat loppui!

Viime kesänä Calellasta ostamani persiljamauste loppui, joten on aika lähteä persiljan hakuun!

Kuivattu persilja ja muutama muu Kataloniasta tuomani mauste kävivät sopivasti vähiin, joten jostainhan sitä ihminen sopivan tekosyyn keksii...lähteä Espanjaan. Huomenna. Syyslomaviikoksi.

Tiettyä nostalgiaa on nyt näissä matkavalmisteluissa: kolme vuotta sitten  lensin ensi kerran Sevillaan, kokonaiseksi vuodeksi. Silloin jännitti kovasti, ja yhteydenpito ei ottanut sujuakseen, sillä sevillalaiset eivät liiemmin englanniksi meilaile. Nyt on majapaikan kanssa meilailtu espanjaksi, Calle Lumbertkin on ihan tuttu kadunpätkä vanhan Sevillan kotini lähimaisemissa, joten osaan sinne maanantaina oikein hyvin kello 15, jolloin sovittiin avaimenluovuttajan kanssa sinne tapaaminen.

Huomenna kuitenkin lennän Madridiin, jossa vietän viikonlopun. Luotijuna vie sitten maanantaina Madridista Sevillaan. Norskiyhtiölle tein juuri äsken jo netissä lähtöselvityksenkin, joten huomenna ei tarvitse muuta kuin mennä kentälle, turvatarkastuksen kautta portille - ja kohti syyslomaa. Lentoni rullaa Madridiin paikallista aikaa klo 17.10. Sitä kohti!

PS. Ebola-uutiset kertoivat, että Madridissa on Euroopan ensimmäinen Ebola-tartunta. Menen rauhallisella mielellä. Minulla on Madridissa kolmisenkymmentä tuttavaa - suurin osa entisiä opiskelutovereita Sevillan Teatterikoulusta - ja heidän perheitään. Kun espanjalainen Maria oli tulossa Suomeen opiskelijavaihtoon, oli Marian suku huolestunut Suomi-uutisista: karhuja, ammuskelua, Euroopan maista eniten aseita suhteessa väkilukuun...koitimme vakuutella, ettei Helsingissä karhuja ole, ammuskelutkin ovat hyvin harvinaisia ja mitä aseisiin tulee, on Suomessa meytsästys jokamiehen harrastus...