Terveisiä Calellasta, "kesämökkirannasta"!
|
Plaza de Catalunyan alta Barcelonassa pääsee metron lisäksi myös Renfen Rodalineseihin eli läjhijuniin, "las cercanias". Menin ensialkuun väärät portaat alas enkä isolla metroasemalla millään löytänyt lähijunalaituria. Ystävällinen poliisikolmikko neuvoi tien: "Teidän on noustava takaisin ylös ja mentävä Plazan poikki, ja laskeuduttava uudestaan portaat alas". Eli kuvassa näkyvän El Corte Inglesin tavaratalon vasemmalta kulmalta. Maanalainen asema on iso. |
|
Yllä Barcelonan majapaikkani (minun parveekkeeni 4. krs).
Alla ovi, joka meni takalukkoon. |
Siispä otsikon "Hups" tulkoon ensinnäkin siitä, että eilen en päässyt ovesta ulos! Ovi oli mennyt takalukkoon, joten ei auttanut kuin soittaa vastapäisen hotellin respaan, sillä vastapäisestä hotellista minut tänne ohjattiin - tämähän on huoneisto La Ramblan varrella, eikä tässä talossa ole mitään respaa. Selitin asiani puhelimessa ja alle 5 minuutissa oli huoltomies avannut oveni. "Sata vuotta vanhat lukot", hymyiltiin huollon kanssa toistasataa vuotta vanhassa talossa. Sain hyvät ohjeet, ja pääsin illalliselle.
|
Plazan alta lähijunaan ja kohti Calellaa, reilun tunnin matka. |
|
Espanja ja katalaani, sukulaiskielet. |
|
Jokasyksyinen Canta al mar -kuorfestivaali alkaa 21.10. Ja tästähän se alkoi...se toinen Hups. |
Calellassa alkoi tuntua lomalta: kiireettömyys, hiljaisuus, merentuoksu ja lomalla olevien ihmisten hymyilevät kasvot. Tuli mieleen myös
Pavlovin koirakoe:
ehdollistuminen. Täällähän olen
aina ollut lomalla, näihin maisemiin ehdollistunut - nukkunut
aina hyvin, päässyt työasioista kertaheitolla eroon, lepäillyt...helppohan se täällä on, kun
aina tässä maisemassa on ollut sama agenda: lomailla.
Näitä miettiessäni kiinnitti tuo festivaalin mainoslakanan päivämäärä huomioni, josta alkoi toinen hupsahdus: 21.10. ei olekaan tiistai vaan keskiviikko! Olen tämän reissun valmistellut näemmä kahdenlaisella kalenterilla:
|
Suomalainen kalenteri starttaa uuden viikon MAANANTAILLA, englantilainen SUNNUNTAILLA. |
Edellisestä on nyt seurannut se, että kuvittelemani perjantain sijasta palaankin vasta lauantaina. Mutta ei se mitään, ollaan siis Lissabonissa päivä pidempään. Lennot ja majoitukset olin kyllä varannut ja maksanut samalle päivälle - se tosin ei olekaan perjantai vaan lauantai!
|
Ca de Nuriassa, tutussa ruokapaikassa, tarjoiltiin katalaanikeittiön pistämättömiä herkkuja suht´edukkaaseen lounashintaan. Katalaaninkielinen ruokalista aukesi kutakuinkin, sillä onhan täällä oltu ennenkin. Alkuunsa otin loistavan salaatin: mainioita makuja tuoreista vihanneksista pähkinöihin ja kalaan. Sinappikastikkeella valeltu kananrinta pääruoaksi, palan painikkeeksi kuivaa talon valkoviiniä ja pan amb tomate eli katalaanikeittiön kuulua tomaattileipää. |