Lissabon teki heti vaikutuksen! Lentokentällä oli kuin Sevillassa: iloinen naurun, laulun, musiikin ja taukoamattoman puheen sekamelska toivotti tervetulleeksi Portugalin maankamaralle. Etelässä ollaan, kansainävälisessä etelän kaupungissa. Afrikkalaisia liikemiehiä liituraitapuvuissaan, paljon brasilialaisia jne eurooppalaisten lisäksi.
Taksijono oli etelän malliin poliisin ohjaksissa: kiemurteleva jono kolmella mutkalla. Poliisi pakkautti autot. Sujuvasti meni 100 hengen jonotus. Matka maksoi 18 e, kuittia en saanut saati huomannut kaivata eikä näyttänyt olevan taksamittarikaan päällä. Näin täällä Etelä-EU:ssa.
Majapaikka on hieno, mukava, kotoisa. On kuin olisi kotiinsa tullut: kaikki valmiina ja tarkkaan mietitty. Alvaro oli rouvansa kanssa sovittuna aikana vastassa kämpillä. Poskisuuudelmat osasin toki vaihtaa rouvan kanssa tavatessa ja hyvästellessä, sekä kätellä Alvaron mennen tullen. Ja hetkessä olimme tulleet tutuiksi. Sain hyviä vinkkejä kaupunkiin, ruokapaikkoihin, lissabonilaiseen elämänrytmiin, lähikauppoihin jne. Lauantain avaimenpalautus sovittiin luottavaisin mielin niin, että jätän avaimen kukkapurkkiin. Mitäpä tuota nyt aamulla aikaisin heitä tänne vaivaamaan.
Lähipaari oli auki, joten menin syömään. Tarjoilijalla oli aikaa rupatella ja johdatella Lissaboniin. Ihan kuten Sevillassa, täälläkin tarjoilijan kanssa tehtiin sinunkaupat ja esittäydyttiin etunimillä, ja toivotettiin lopuksi hyvää yötä kädestä pitäen. "Mikko, olet koska tahansa tervetullut uudestaan. Toivon, että nautit näistä päivistäsi Lissabonissa. Et vain sinä, vaan me kaikki tarvitsemme silloin tällöin muutaman päivän olla vain, lomailla, nauttia. Kunpa viihtyisit ja nauttisit!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti