maanantai 19. lokakuuta 2015

Unelma elää

Sunnuntaikävely suuntautui Calellan eteläpuolen majakalle ja torneille. Ikivanha majakka on näin sesongin päätyttyä avoinna yleisölle vain viikonloppuisin muutaman tunnin. Miellyttävät olivat maisemat majakalta, ja kiinnostavaa historiaa majakan näyttelyssä.

Jos oikein ymmärsin, nuo vuosisatoja  vanhat majakat ovat olleet  paitsi koko Välimeren puoleisen rannan pituinen verkosto merenkävijöiden suuntaan, myös viestiketju etelästä pohjoiseen - jonkinlainen sen ajan telefax. Majakalta toiselle on viestitelty valoin, mutta myös majakan (kirkon)kelloin. Pelkästään Katalonian rannikolla majakoita on yli 20 kpl - kuuloetäisyyden päässä toisistaan siis. 


Katalaaniseurue pyysi minut ottamaan kamerallaan kuvan. Siitä kehkeytyikin puolen tunnin keskustelu neljän virkeän katalaanieläkeläisen kanssa. Kun oltiin tutuiksi tultu ja keskustelu kiertynyt päivän politiikkaan, rohkaistuin veikkaamaan, että heillä on omakohtaisia muistoja ajasta, jolloin katalaanikieli oli kielletty. "Francon aikana", sanoi eläkkeellä olevaksi kansakoulunopettajaksi osoittautunut mies. 

"Voi voi, koulussakaan en olisi saanut sanoa sanaakaan katalaaniksi, mutta kun tuolla syrjäseudun koulussa oltiin ja kaikki olivat katalaaniperheiden lapsia, kyllä minä katalaaniksikin opetin. Joku joskus sitten äkseerasi, että ´Teidän pitää puhua cristianoa!`" ( "El cristiano" = kristinusko, myös joissain yhteyksissä (puhdasoppinen) espanjan kieli erotuksena vanhaan arabiaan).

Katalonian rannikon majakkakartta

Erilaisilla kirkonkellojen kumahduksilla viestittiin majakalta toiselle - ensimmäisenä näyteäänenä pääsi museokävijä kilkauttamaan arkkipiispan kuolinkellot. 

Majakkamuseo johdatti myös Calellan historiaan



Katalaaniseurueen kanssa käyty la conversacion oli taas tuttua spanskia. Kun keskustelu alkaa, kaikki muu jää: aikataulut, suunnitelmat, omat suunnitelmat...keskustelu vie mukanaan. Toinen pariskunnista oli aikoinaan asuntovaunumatkaillut Norjan kautta Suomeen. Andalucialaisistakin puhuttiin, toisella herroista oli ollut armeijan tupakavereina sevillalaisia. "Mitään en ymmärtänyt niiden puheista, vaikka espanjaa kai se sekin oli", eläkeläisherra lohdutteli minua, kun kerroin vaikeuksistani ymmärtää sevillan murretta. 

Kun Francon ajan kuvioita alettiin muistella, eläkeläispariskunnat hiljensivät ääntään ja alkoivat suitsia toinen toisiaan kun kuuloetäisyydelle sattui joku ulkopuolinen. Sanoin lopuksi sen ääneen, mikä minussa varmistui: "Kun äidinkieli kielletään, se johtaa kohti isänmaata". Ellei Espanja jotenkin kykene ratkaisemaan "kielletyn kielen kansan" itsenäistymishaluja esim. vahvemmalla itsemääräämisoikeudella, katalaanipoliitikkojen nostolla koko maan johtoon jne, luulen, että katalaanikansa sardanaa tanssien kulkee äidinkielensä salanneesta kansasta itsenäiseksi valtioksi.


Huomenna matka jatkuu klo 16 bussilla El Pratin lentokentälle, josta lennän Lissaboniin:

Martes 20 Octubre 2015
Vuelo VY8462
Barcelona (BCN):T119:40
Lisboa (LIS):T120:35

Se onkin sitten elämäni ensikerta Lissabonissa! Majapaikka löytyi AirBnB:n kautta osoitteesta
Rua Passadiço 78, Lissabon 1150, Portugali
Yksiön omistajan Alvaron kanssa onkin sähköpostiteltu syksyn mittaan. Eilen viestiteltiin tapaaminen klo 21:30 asunnolle. Alvarolta tuli kyllä hyvät ohjeet joukkoliikenteen (bussi, metro) käyttöön lentokentältä kämpille, mutta Alvaron antama hinta-arvio taksista (15e) vei voiton. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti