Museo ja luostari

Fillaroin Isla de Cartujalle, Guadalquivirin joessa sijaitsevalle saarelle, jossa on Sevillan nykytaiteen museo (vai mitä se Museo contemporeáneo onkaan suomeksi?), vanhassa Cartujan luostarin rakennuksissa. Esillä oli neljä eri näyttelyä: nykytaidetta ja keskiaikaista - osittain myös rinnakkain aseteltuina näyttelyinä, käymässä keskustelua keskenään viidensadan vuoden ikäerosta huolimatta!

Taiteen lisäksi ihailin vanhan luostarin tiloja - kyllä niissäkin maurilainen rakennustaide taitaa heijastella:

Patsaat ovat 1500-luvulta, maalaukset 2000-luvulta.

Yhdessä neljästä näyttelystä ol valokuvakollaaseja 1950-luvun Andaluciasta.

Huomenna matka jatkuukin luotijuna AVElla klo 10.45 Sevillasta alle 3 tunnissa Madridiin, n. 500 km päähän. Sinne sovinkin asunnonluovutuksen klo 14. Asunto on sekin AirBnB:n kautta vuokrattu, ja sijaitsee ihan kävelymatkan päässä Atochan rautatieasemalta, jonne AVE saapuu. Samassa kaupunginosassa on myös teatteri, jossa on huomenillalla ensi-ilta näytelmästä, jossa ystäväni Jeronimo Arenal näyttelee. Näytöksiä on myös lauantaina ja sunnuntaina. Jeronimon kanssa olemme alustavasti sopineet tavata viikonloppuna, mutta suurehkolla varmuudella aion mennä johonkin viikonlopun näytöksistäkin. Ensi-iltaankin näyttää olevan toistaiseksi muutamia hajapaikkoja vapaana, mutta en ole ihan vakuuttunut siitä, riittäkö käsimatkatavaroihin varaamani asustus Espanjan pääkaupunkiin teatterin ensi-iltaan. Jos olisin tiennyt tämän loistavan sattuman - ensi-iltamahdollisuuden - olisin varautunut vähän toisin. Yritin näet sopia Jeronimon kanssa tapaamista, mutta hän kertoikin ollensa jo kuukauden Madridissa, palanneensa ohjaajasta siis ainakin yhden näytelmän verran näyttelijäksi.

Al-amedalla, eli Alameda Herculeksella on tarennut.

José Mariakin kutsui teatteriin - tai tarkemmin sanottuna katsomaan heidän läpimenoaan, sillä ensi-ilta on kahden viikon päästä. Jouduin sen nyt jättämään väliin, sillä en kerta kaikkiaan jaksanut. Harmittaakin hiukan, olisi ollut mukava tavata José, mutta toiste sitten. Se ei nimittäin olisi ollut Sevillassa vaan pueblossa, ja alkoi tuntua että en sille matkalle nyt kuitenkaan tästä taivu.

Nämä värit, nämä Andalucian värit...

Muutaman tutun olen tavannut - sellaisten isojen andalusialaisten syleilyjen saattamana. Ja muuten olen vaan nautiskellut Appelsiinikaupungin ilmapiiristä. Se on hyvin erityinen. Sevillan lisäksi tunnen aivan toisenlaisenkin Espanjan: Katalonian. En tiedä kummasta pidän enemmän - ne ovat niin erilaisia keskenään.

Huomenna Madridiin, jonne onkin luvattu yön alimmaksi lämpötilaksi +2 ja päiän ylimmäksi + 13, voivoi ja oi oi...Adios y hasta pronto!

Appelsiinikaupunki

Rakas appelsiinikaupunki, jossa kello pysähtyy, sielu lepää ja kaikki on kuten aina ennenkin! Appelsiinipuut tekevät kukkaa, tuomi tuoksuu ja on kesä. Aurinko hellii niin, että pitää riisua paitahihasilleen. Autoilijat tekevät tietä polkupyöräilijöille, ja linnutkin laulavat! 

Asunnon omistajalta Rosemarylta oli tullut pitkä ja kohtelias viesti, että työasioihin liittyen hän ei pääsekään antamaan avainta klo 17, mutta seikkaperäisissä ohjeissa kerrottiin, miten avaimen löytää talon edustan postilaatikosta, johon oli sitten nelinumeroinen koodikin.

No harmi, en ehtinyt viestiin vastata, sillä olin jo Santa Justalla uimassa ja kuntosalilla, Siellähän viihdyinkin mukavasti parituntisen, joten Rosemary oli jo ratkaissut asian toisin ja uusi viesti kertoi, että hänen veljensä tai kälynsä onkin minua odottamassa klo 17.

Ja velihän ovella jo odottelikin, kun fillaroin paikalle. Rosemaryn veljen puhetta oli niin hauska kuunnella: taas kotoisasti s ja t vaihtaa paikkaansa, sanan viimein tavu jää ääntymättä ja sitä rataa. Tuplaällä (ll) ääntyykin dz:na eikä jj:nä, ainakin osissa sanoja. Jos turggusemurttest en ihan kaikkea saanutkaan selvää, se tuli selväksi, että olen odotettu vieras, olen sydämellisesti tervetullut, olethan saanut jo ruokaa, tulee ihan mitä hyvänsä mieleen milloin vaan niin ethän jätä kysymättä ja jos mitä ikinä tarvitsetkaan tai jotain puuttuisi asunnosta niin soitat vaan Rosemarylle ja kaikki järjestyy, että nautithan olostasi nämä päivät jne.

Lupaan nauttia!

María Zambranon ratatieasemalla Málagassa tuli se sama kutkuttava tunne, kuin pian viisi vuotta sitten: se on nyt menoa, enää ei voi perua, täältä tullaan Sevilla. 

PIKKUSUTUDIONI ON NIIIIIIN LOISTAVALLA SIJAINNILLA, SIISTIÄKIN SIISIMPI JA PUHDAS, KOTOISA, VALOISA, SAMANLAISILLA PARVEKEIKKUNOILLA KUIN AIKOINAAN SEVILLAN KOTINI. MATKATAVARANI PITI HINKATA 10 KILOON, ETTÄ SE MENI KÄSIMATKATAVARANA. REPPU OLISI VIENYT LIIKAA PAINOA, JOTEN NAPPASIN KÄLYNI TEKEMÄN KAUPPAKASSIN REPUN VIRKAA TOIMITTAMAAN.

Lähijuna tuli 160 km/h nopeimmillaan ja 2½ tunnisssa taittui matka oliivitarhojen ja peltojen poikki Sevillaan. Tämä oli elämäni toinen kerta tällä junayhteydellä, Malaga-Sevilla. Ekalla kerralla oli matkalukemisena Juha Itkosen kirja, tällä kertaa Hupposen ylempi AMK -lopputyö. Siinähän se matka hurahti, pilkkua viilatessa.

Lähijunan reitti ja aikataulu alla. Piti ihan kartasta katsoa, että kyllä se eri rata on kuin luotijunalla matkatessa. Luotijuna eli AVE pyyhältää Cordoban kautta Sevillaan alle kahdessa tunnissa.

Keskelle kesää

Torremolinoksessa tarkenee, sillä aurinko helottaa +25 ja playallakin riittää ihmisiä.

Viimeöinen lento oli tosiaan yölento, sillä päästiin lähtemään Helsingistä pari tuntia myöhässä. Málagaan laskeuduttiin pitkän ja hikisen rupeaman jälkeen yöllä kahden maissa. Onneksi ei tarvinnut enää jäädä matkalaukkua odottelemaan, joten riensin käsimatkatavarani kanssa Malagan leutoon yöhön, ja otin taksin Torremolinokseen. Kuski suhautti 6 km matkan hetkessä, ja pääsin majoittumaan.

Ilta-aurinko

Huoneeni sijaitsee 7. kerroksessa, ja vaikka pieni huone onkin, löytyy minikeittiö ja jääkaappi. Ruispuurolla tankattuna siis playalle, jossa menikin koko päivä.

Torremolinolaisnuorukaiset pyysivät minut tavaroitaan katsomaan kun poikkesivat rantakadun hampurilaispaariin "puoleksi tunniksi". Lupasin katsoa tavaroiden perään, ja kun palasivat, pyysin heitä vuorostaan katsomaan minun tykötarpeitani kun menen uimaan. No, vesi oli niin viileätä, että siinä ei kauaa tarvinnut uida. Mutta rannalla tarkeni niin, että selkää punotti kun viimein päätin siirtyä kivan oloiseen rannan kalaravintolaan päivälliselle.



Andaluciassa kannattaa syödä alkupaloiksi tuo kylmä tomaattikeitto gazpacho , jonka sekaan sopii ripotella lautasella tuodut tomaatti-, paprika- ja sipulikuutiot oman maun mukaan.

Dorado a la plancha eli paistettua ahventa pääruoaksi.
 

Cafe con leche ja talon tarjoama makea jälkiruokaryyppy.

Ranta vei voiton pääsiäisriennoista, joita tosin oli ihan mukava katsella TV:stä. Muutenkin oli taas mukava surffata nuo espanjalaisen telkkarin kanavat läpi. Ollaan niin lähellä Sevillaa, että täällä näkyvät liki kaikki tutut kanavat, joita Sevillan vuoteni aikana tapasin sivusilmällä katsoa.

Malagaan pitkänä perjantaina

Huominen norskiyhtiön iltalento vie Malagaan, jossa pääsiäisviikko Semana Santa huipentuu pääsiäiskulkuein. Esimakua andalusialaisesta (ja etelä-amerikkalaisesta!) pääsiäisen vietosta tarjoavat nämä lyhytvideot:

Yllä Espanjan muukalaislegioonan ristisaatto. Legioonan sotilaslaiva rantautuu Malagan satamaan joka pääsiäiseksi ja muukalaislegioonalaisten perinteinen ristisaatto kerää kadut täyteen kansaa. Tämä sattaa olla yksi erikoisimmista Malagan lukuisista ristisaatoista?

Suuri ristisaatto (v. 2014) lähtee Malagassa liikkelle pitkänäperjantaina valoisan aikaan. Huomaa, että tämä ei ole vielä ristiinnaulittua Kristusta kuljettava saatto, vaan Viimeistä Ehtoollista vievä saattue:

Ristisaatto pimenevässä illassa Malagan täpötäysillä kujilla, saattajana legioona puhallinorkestereineen, päivälleen kaksi vuotta sitten kiirastorstaina 2014:

Ja pääsiäiseltä 2012, jolloin piipahdinkin heti pääsiäisen jälkeen Malagassa:

Calle Palacios Malaver, Sevilla, Espanja

Pääsiäsreissu lähenee, joten aktivoidun etsimään majapaikkaa. Malagasta sanottiin, että täyttä on. Pääsiäinen kerää Malagaan vierailijoita. Paitsi Malaga, myös Cordoba alkoi tuntua jotenkin vieraalta: mitäpä minä siellä, enhän edes tunne sieltä  ketään?

Malagasta sitä paitsi menisi parissa tunnissa junalla Sevillaan, rakkaseen entiseen kotikapunkiini - ainoaan espanjalaiseen kaupunkiin, jossa olen asunut. Sinne! Varasin AirBnB:n kautta yksiön Rosemarylta osoitteessa Calle Palacios Malaver, Sevilla. Se on kivenheitön päässä Alameda de Herculekselta. Vanhaan kotiini on kaksi kivenheittämää.

Samaan syssyyn muutin paluulentoni Madrisdista Helsinkin pari päivää myöhemmälle. Ollaan nyt sitten Sevillan kevässä miltei koko viikko; maanantaista perjantaihin. Andalucian aurinkoon on turha tehdä suunnitelmia, sillä siellä elämä on NYT, "tässä ja nyt", ei etukäteissuunnitelmissa. Mutta toivoa voi: jos tapaisin Jose Marian ja Jeronimon, kävisi kuntosalilla + uimassa Santa Justan Urheilupalatsilla, söisi hyvin Alameda de Herculeksen laitaravintoloissa, fillaroisi jne...?

Rosemary vastasi heti kirjeeseeni ja hyväksyi majoitusvaraukseni:

Buenas tardes Mikko, Será un placer atenderle durante su estancia en Sevilla. Un fuerte abrazo, Rosemary

"Un fuerte abrazo" eli "vahva halaus", kuten eteläiset spanskit tuppaavat toivottaa tervetulleeksi.