Rakas appelsiinikaupunki, jossa kello pysähtyy, sielu lepää ja kaikki on kuten aina ennenkin! Appelsiinipuut tekevät kukkaa, tuomi tuoksuu ja on kesä. Aurinko hellii niin, että pitää riisua paitahihasilleen. Autoilijat tekevät tietä polkupyöräilijöille, ja linnutkin laulavat!
Asunnon omistajalta Rosemarylta oli tullut pitkä ja kohtelias viesti, että työasioihin liittyen hän ei pääsekään antamaan avainta klo 17, mutta seikkaperäisissä ohjeissa kerrottiin, miten avaimen löytää talon edustan postilaatikosta, johon oli sitten nelinumeroinen koodikin.
No harmi, en ehtinyt viestiin vastata, sillä olin jo Santa Justalla uimassa ja kuntosalilla, Siellähän viihdyinkin mukavasti parituntisen, joten Rosemary oli jo ratkaissut asian toisin ja uusi viesti kertoi, että hänen veljensä tai kälynsä onkin minua odottamassa klo 17.
Ja velihän ovella jo odottelikin, kun fillaroin paikalle. Rosemaryn veljen puhetta oli niin hauska kuunnella: taas kotoisasti s ja t vaihtaa paikkaansa, sanan viimein tavu jää ääntymättä ja sitä rataa. Tuplaällä (ll) ääntyykin dz:na eikä jj:nä, ainakin osissa sanoja. Jos turggusemurttest en ihan kaikkea saanutkaan selvää, se tuli selväksi, että olen odotettu vieras, olen sydämellisesti tervetullut, olethan saanut jo ruokaa, tulee ihan mitä hyvänsä mieleen milloin vaan niin ethän jätä kysymättä ja jos mitä ikinä tarvitsetkaan tai jotain puuttuisi asunnosta niin soitat vaan Rosemarylle ja kaikki järjestyy, että nautithan olostasi nämä päivät jne.
Lupaan nauttia!
María Zambranon ratatieasemalla Málagassa tuli se sama kutkuttava tunne, kuin pian viisi vuotta sitten: se on nyt menoa, enää ei voi perua, täältä tullaan Sevilla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti