maanantai 28. maaliskuuta 2016

Appelsiinikaupunki


Rakas appelsiinikaupunki, jossa kello pysähtyy, sielu lepää ja kaikki on kuten aina ennenkin! Appelsiinipuut tekevät kukkaa, tuomi tuoksuu ja on kesä. Aurinko hellii niin, että pitää riisua paitahihasilleen. Autoilijat tekevät tietä polkupyöräilijöille, ja linnutkin laulavat! 




Asunnon omistajalta Rosemarylta oli tullut pitkä ja kohtelias viesti, että työasioihin liittyen hän ei pääsekään antamaan avainta klo 17, mutta seikkaperäisissä ohjeissa kerrottiin, miten avaimen löytää talon edustan postilaatikosta, johon oli sitten nelinumeroinen koodikin.

No harmi, en ehtinyt viestiin vastata, sillä olin jo Santa Justalla uimassa ja kuntosalilla, Siellähän viihdyinkin mukavasti parituntisen, joten Rosemary oli jo ratkaissut asian toisin ja uusi viesti kertoi, että hänen veljensä tai kälynsä onkin minua odottamassa klo 17.

Ja velihän ovella jo odottelikin, kun fillaroin paikalle. Rosemaryn veljen puhetta oli niin hauska kuunnella: taas kotoisasti s ja t vaihtaa paikkaansa, sanan viimein tavu jää ääntymättä ja sitä rataa. Tuplaällä (ll) ääntyykin dz:na eikä jj:nä, ainakin osissa sanoja. Jos turggusemurttest en ihan kaikkea saanutkaan selvää, se tuli selväksi, että olen odotettu vieras, olen sydämellisesti tervetullut, olethan saanut jo ruokaa, tulee ihan mitä hyvänsä mieleen milloin vaan niin ethän jätä kysymättä ja jos mitä ikinä tarvitsetkaan tai jotain puuttuisi asunnosta niin soitat vaan Rosemarylle ja kaikki järjestyy, että nautithan olostasi nämä päivät jne.

Lupaan nauttia!

María Zambranon ratatieasemalla Málagassa tuli se sama kutkuttava tunne, kuin pian viisi vuotta sitten: se on nyt menoa, enää ei voi perua, täältä tullaan Sevilla. 
PIKKUSUTUDIONI ON NIIIIIIN LOISTAVALLA SIJAINNILLA, SIISTIÄKIN SIISIMPI JA PUHDAS, KOTOISA, VALOISA, SAMANLAISILLA PARVEKEIKKUNOILLA KUIN AIKOINAAN SEVILLAN KOTINI. MATKATAVARANI PITI HINKATA 10 KILOON, ETTÄ SE MENI KÄSIMATKATAVARANA. REPPU OLISI VIENYT LIIKAA PAINOA, JOTEN NAPPASIN KÄLYNI TEKEMÄN KAUPPAKASSIN REPUN VIRKAA TOIMITTAMAAN.

Lähijuna tuli 160 km/h nopeimmillaan ja 2½ tunnisssa taittui matka oliivitarhojen ja peltojen poikki Sevillaan. Tämä oli elämäni toinen kerta tällä junayhteydellä, Malaga-Sevilla. Ekalla kerralla oli matkalukemisena Juha Itkosen kirja, tällä kertaa Hupposen ylempi AMK -lopputyö. Siinähän se matka hurahti, pilkkua viilatessa.

Lähijunan reitti ja aikataulu alla. Piti ihan kartasta katsoa, että kyllä se eri rata on kuin luotijunalla matkatessa. Luotijuna eli AVE pyyhältää Cordoban kautta Sevillaan alle kahdessa tunnissa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti