Jonojen ohi

Norwegianin matkatavarapolitiikka saa kannatusta: mukaan voi ottaa yhden 10 kg normimittaisen lentolaukun JA pienen käsilaukun/ tietokonelaukun tms. Otin pikkurepun. Tavaraa tuli mukaan kaikki tarvittava, ja reppuun keräsin vielä lentokentältä luettavaa. Käsimatkatavaralle oli koneessa paljon tilaa, samoin kuin on jalkatilaa - enmmän kuin Vuelingilla. Ja lähtöselvistyskin oli maailman kätevin: automaatissa kentällä itse tehden, sitten jonojen ohi turvatarkastukseen ja eteenpäin.

Ymmärsin vaihtaa käytävpaikan riviltä 29 ikkunapaikkaan riville 10.

Koneessa viereeni istahti pikkuinen tyttö paapuskan kanssa, liekö oli 5 vuotta ikää. Meillä oli kiva matka, vaikka ei yhteistä kieltä ollutkaan. Käytävän toisella puolella olivat venäläisvanhemmat ja yksi lapsi lisää. Kun pikkutytöllä alkoi aika käydä pitkäksi, kaivoi paapuska kassistaan värikynät, naposteltavaa, luki kirjan, otti tytön syliinsä päiväunille ja sitä rataa. Olipas hyvin kasvatettu tyttö, ja hyvin osaava mummo.

Barcelonan lähtsymiskuulutuksessa espanjalaiskapteenilla lipsahti "Saavumme hetken kuluttua Barajasiin...ehm...korjaan Barcelonaan!" Barajasin kenttähän on Madridissa, El Prat Barcelonassa. Suomalaisnuoriso - jota koneessa oli paljon - palkitsi kapteenin onnistuneen laskun tuttuun tapaan camp-huumorilla: raikuvat aplodit. Pikkuinen vierustoverini ilahtui ja yhtyi taputuksiin. Joku joskus sanoi, että VAIN suomalaiset, VAIN suomalaiset taputtavat...tätä vanhemman sukupolven ihmeellistä tapaa näyttää suomalaisnuoriso parodioivan tyylillä.

Barcelonassakin oli taas niin joutuisaa kun ei tarvinnut odotella matkalaukkua. Kävelin suoraan bussiin, joka lähti samantien. Plaza de España tuli niin nopeasti, että hädin tuskin ehdin nappia painaa. Asunnonluovuttajalle soitin heti lentokentältä, kovasti tarjoutui noutamaan kentältä, taksia halvemmalla, parilla kympillä, mutta sanoin tulevani mieluummin bussilla kun on vähän kauppa-asiaakin ja sen sellaista... Asunnolla tavattiin kuudelta, kaikki hyvin. Oma aikansa tosin meni ymmärtää ulko-ovella, että mitä soittokelloa pitää painaa. Espanjalaiselle se lie selvä, että jos asunto on "entr. 1ª, esc. B", niin se on "en el suelo" eli katutason yläpuolella oleva ykköskerroksen ykkösasunto...miksei se voi olla "planta baja" kuten Sevillassa... Ystävällinen nuoripari neuvoi painamaan oikeaa nappia, joten ei tavitse laulaa kuten Hortto Kaalo aikoinaan "Miksi ovet ei aukene meilleeeeeee....."

Kesälomaa!

Kesämökille...

Eilen loppui työt, tänään alkoi loma ja huomenna lennän Barcelonaan. Saan "kesämökkirantaan" vieraita, sillä ystäväni Sari ja Pekka saapuvat päivän perässä, maanantaina. Siispä huomenna lennähdän Barcelonaan pariksi yöksi, tiistaina Maresmeen eli costalle, sinne Calellaan.

Barcelonan majapaikka löytyi HouseTripin kautta, kalustettu asunto Avinguda Paral-lellillä, 300m päässä Plaza de Españasta:  Avgda. Paral·lel, 180, entr. 1ª, esc. B, 08015 Barcelona, Spain.

Norwegianin lento starttaa Vantaalta klo 13.10, joten olen hyvissä ajoin perillä, neljän huitteissa:

13:10 Helsinki
16:05 Barcelona 14. kesä 2015
DY5181

Asunnon omistaja, sattumalta nimeltään JORDI [Tsordi katalonialaisittain eikä espanjalaisittain esim. Hordi], matarólainen vanhempi herra, antoi sähköpostitse yhteystiedot "rouvalle, joka siivoaa asuntoa"...hmm, tai oikeastaan la chica que limpia taitaa tarkoittaa vaan siivoojaa, "tyttöä, joka siivoaa"? Yritin sopia tapaamista asunnolle klo 18, mutta ainakaan vielä - Sara - ei ole vastannut. Espanjassa asiat hoituvat parhaiten kun soittaa sitten perillä, paikan pääältä, lentokentältä.

Parallellin asunnossa on pari mh, k, 2 kph. Sijainti on Mont Juicin ym lähellä, mukavasti saavutettavissa myös lentokentältä.

Katalonian suojeluspyhimyksen, Pyhän Jordin mukaan saa niin moni katalaani nimensä, että Jordi taitaa olla aina vaan se suosituin poikalapsen nimi. Jordeja on kaikissa ikäluokissa, mutta ehkäpä Katalonian viimeaikainen itsenäisyysaattteen nousu myös näkyy nimenannossa, joskin Kataloniassa on perinteisesti annettu katalaaninimiä espanjalaisten sijaan.

Asunnon omistaja-Jordin kotikaupungin ohi pyyhällämme rantajunalla tiistaina, jolloin vien vieraani loppuviikoksi Calellaan.Teemana on illallistaa, sillä ystävilläni on tänä keväänä ollut syytä juhlaan. Juhlistetaan siis katalaanikeittiön antimin Calellassa.

Ps. "Espanjassa Pyhän Yrjön päivä tunnetaan nimellä Día de san Jorge ja Katalonian alueella Diada de Sant Jordi. Kataloniassa Yrjön päivän yhteydessä juhlitaan kirjan ja ruusun päivää, jolloin jokainen mies antaa kumppanilleen ruusun ja nainen puolestaan antaa kirjan. Suomessa kirjan ja ruusun päivää vietetään vasta toukokuussa."

Rannalla

"Kesämökkirantaan" eli Maresmelle ei säiden herra nyt kaksisia kelejä luvannut. Playan sijasta piti mennä paikalliseen uimahalliin, mutta siellähän sitä ihan mukavasti sitten tuli uitua. Kohteliaisuus tuntuu kyllä aika kivalta: kaikki samaan pukuhuoneeseen saaapuvat tervehtivät ja hyvästelevät.

Aamukahvi Sevillassa (yllä) ja lounaalla alkupaloiksi andalusialainen gazpacho tykötarpeineen (alla).

Tuttu paikka eli sama vanha huoneisto /

Apartaments Atzavara

,

 Carrer de la Riera, 34, 08370 Calella

Yolanda oli varannut taas saman huoneiston käyttööni, kotoisalta tuntuu. Muutama päivä vielä Maresmen rauhaa ja vappuna takaisin.Hyvää vappua!

Kulttuurikonteksti

Ilta härkätaisteluareenalla olisi oman päivityksensä aihe, mutta minun on hiukan työstettävä teemaa. En ole ihan varma, mitä kokemuksesta ajattelen. Päällimmäiset tuntemukset ovat vaikuttuneita huokailuja siitä uljaudesta, jota toteutukseen liittyy. La corrida de toros on näemmä taidetta - sukua oopperalle, tanssille tai performanssitaiteelle. Siinä yhdistyvät pukuloisto, huolella harjoiteltu koreografia, musiikki. Se on intohimoa, vaaraa, rakkautta, elämää ja kuolemaa. 

Uljauden ylle varjonsa heittää se kritiikki, jota härkätaisteluita kohtaan on esitetty. Keskustelin aiheeesta täänään illallisella Dalin kanssa, joka referoi Espanjassa aiheesta käytyjä debatteja. Mahtoiko lautasillemme päätynyt tehotuotettu kana elää arvoisensa elämän? Härkätaisteluihin päätyvät eläimet ovat eläneet vapaudessa, saaneet hyvää ravintoa ja kasvatettu valioyksilöiksi, kertoi Dal jonkun kuvailleen härkätaistelueläimen elämänlaatua. Tiedämmekö me, kuinka lautaselle päätyvä härkä kasvatetaan tai teurastetaan? Tiedämmekö tuotantoeläinten kohtelusta? Olisiko katse syytä kääntää härkien sijasta lautaselle?

On tutustuttava aiheeseen paremmin, luettava vähän teemasta ja sen historiasta. Mutta enemmän kuin itse esitystä, olin  - näemmä jälleen kerran - seuraamassa ambientea, sitä ilmapiiriä ja aktia, jonka koolle saapunut yleisö (ja esityksen tekijät) loivat. Yritän siis sanoa, että katselin taas kerran yleisöä, tein huomioita sen käytöksestä, havainnoin ja tutkailin. Areenahan on areena, pyöreä katsomo, jossa väistämättä seurataan myös yleisöä - ollaan osa esitystä (vai pitäisikö sanoa aktia, tapahtumaa, tilaisuutta?). 

Sevillalaissyntyisen Manuel Escribanon kuolemantanssi härän kanssa. (Foto: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcft6A27Vyr8vFJLTCbwxMvbmUxccMnQUAQF3FhWJL0IjzEXTZcptqJko-48Ngv5CxXtZ_ZrSbUl0NKIq_tkDdWbC0JuEixJBR-iJVuQddSm9n28UiCHjAXqhk_5t0CtCAA-kMcKRfHefO/s1600/635349223678374217.jpg)

Arenalle saapuvat olivat pääosin hyvin pukeutuneita, joka saattaa olla osin Feria-viikonkin ansioita. Luulen, että areenalle pukeudutaan kuitenkin aina pääosin juhlavasti. Toreroiden puvut toivat mieleen katolisen kirkon pappien juhlatamineet - kultaa ja mirhamia. Muutenkin sana pyhä voisi luonnistua kohtalaisen hyvin kuvaamaan tapahtumaa. Elämä, kuolema, vaara, passio. Yleisö kontrolloi itse itseään - ja nyt tekee mieli jo luopua tuosta yleisö-sanasta. Tämä on niin kulttuurikontekstuaalista - minun osallistujakokemuksenani - että on osuvampaa puhua vaikkapa yhteisöstä tai kollektiivista kuin yleisöstä. Yhteisökollektiivi huolehti siitä, että pyhien hetkien aikana oli hiirenhiljaista. Areenan metelin vaimensi totaaliseksi hiljaisuudeksi kollektiiviset sihahtelut. Väki hiljensi itse itsensä. Kun toiseksi viimeinen härkä oli tappaa Manuel Escribanon, yleisö varoitti härästä poispäin kävelevää toreroa kollektiivisella huudolla. 

Lupaan palata aiheeseen vielä. Nämä olivat päällimmäisiä tuntemuksia. Korostan vielä kerran aktin pyhyyttä: "yleisö" eli kollektiivi ei sietänyt sekuntiakaan käytöstä, joka ei sovi pyhään. Yksinäisen miesäänen kannustushuudot "Vamos, Manuel" (Anna mennä, Manuel), "Otra vez" (Toisen kerran) ja "A la izquierda" (Vasemmalta), saivat muun kollektiivin tuhahtelemaan varsin näyttävästi. Penkkirivini äijät kääntyilivät levottomasti ääntä kohden ja yrittiävät lie saada katsekontaktia häirikköön. Jossain vaiheessa välihuutelija hiljeni, mutta siihen saattoi vaikuttaa myös valtionpoliisin näyttävä läsnäolo ja kukaties toimetkin.

Espanjal..andalusialaisten toiminta areenalla taas hymyilytti. Koska penkkirivit ovat vuosisatoja vanhassa areenassa tiuhassa, oli juomienmyyjiksi aurinkokatsomoon värvätty ketteriä nuorukaisia. Kun joku yläriviltä tahtoi ostaa pullon vettä tai cervezan, juomia myyvä chico kiipesi väen yli - tai lähetti alhaalta riviä 16 kohti lasin olutta, jonka väki kuuliaisesti antoi eteenpäin - ja paluupostissa rahat sekä paluupaluupostissa vaihtorahat. Ja sekin taas alkoi hymyilyttämään, että juuri kun olin kolmituntisen istumisen puolivälissä ehtinyt ajatella, että tässä selkänojattamassa penkissä on tuskallista istua, tunsin edessäni istuvan alkavan nojata jalkoihini - ja kallistin samalla tavalla oman selkäni takanani olevan jalkoja vasten.

Voi kesä...

...ja heti kävi kuten turisteilla tuppaa käydä: otsa punaisena runsaasta auringonhelotuksesta ja jalassa rakko runsaasta kävelystä. Molempiin löytyi onneksi tänä aamuna helpotusta lähiapteekista. Sevillassa on nyt niin upeat kelit ja niin paljon nähtävää, että innostuin kävelemään liiankin kanssa. Täksi illaksi varasin lipun härkätaisteluun - elämäni ensimmäisen kerran. Sen jälkeen on aie jatkaa Feria-alueelle illanviettoon. Eilen jo tutustuin Feriaan päivänvalossa, sillä eilinen oli sevillalaisille vapaapäivä ja ihmiset olivat runsain mitoin liikkeellä.

Feriaan tullaan tälläaisissa puvuissa.

Feria-juhla-alueen portti

Hostellini on niiiin siisti, että oikein ilahduttaa. Avain jätetään kiltisti respaan, ja sisään pääsee ovikelloa soittamalla 24/7. Yövuorossa eilen olleen papan kanssa puhuttiin pitkään härkätaisteluperinteestä, ja hän ystävällisesti etsi minulle tämän päiväisen ohjleman: kolme matadoria, joista yksi on sevillalainen: matador-nimeltään "El Cid".  

Tästä kaupasta saa ostaa koulupuvun!

Feria-viikon kunniaksi El Corte Inglesin tavaratalon ikkunaan oli somistettu härkätaisteluaihe.  

Muurin takaa

Halpalentoyhtiö Vuelingin koneessa jalkatila oli vähissä. Naapuri tiesi kertoa, että Norwegianin koneissa on enemmän jalkatilaa. Yhdessä kiiteltiin kuitenkin avautuneita lentomarkkinoita: ei tässä Finnairin hinnoilla näin usein tulisi Espanjassa käytyä. Kuten eräälle seinäjokiselle tutulleni sanoin: halvemmalla Helsingistä pääsee Barcelonaan kuin Seinäjoelle (VR menopaluu Hki-Seinäjoki 136e, Vueling/ Norwegian tarjousmenopaluu Hki-Barcelona 130e).

Vuelingin espanjalaiskapteeni ilmoitti heti kärkeen, että vaikka tässä lähdetään reilu puoli tuntia myöhässä, ei huolta: lennetään nopeasti ja arvioidussa aikataulussa. Ja niin sitä tultiin suorinta tietä, vain kymmenisen minuuttia myöhässä. Vierustovereilleni - virkeä eläkeläispariskunta, joka oli menossa lastenlapsia hoitamaan Barcelonaan 12 vuorokaudeksi - toivotin mukavaa eloa ja oloa Barcelonassa. Itse jatkoin terminaalin osaan B, josta löytyi avoinna oleva kahvila. Sen terassilla istuskellessa ja isoa sämpylää mutustellessani kiinnittyi huomio naapuripöydän asiakkaisiin: kaksi sevillalaista jalkapalloilijaa. Samaan koneeseen tulivat hekin, viimeisinä, eturiviin istumaan. Vierustoverikseni sain kuvankauniin tumman mallitytön, joka aloitti monimutkaisen kasvojenehostuksen heti kun päästiin yläilmoihin. Tunnin maskeerauksen jälkeen tyttö oli valmis, ja konekin aloitti laskeutumisen. 

Kylppärin ikkunasta on alle 10 metrin matka kaupunginmuuriin.  

Kotiuduin 20 sekunnissa.

Taksi vei La Murallaan, hostelliini, joka on tuttua espanjalaista perhehostellalaatua: siisti, siisti, siisti. Majatalon emännän ylpeydenaihe on pitää talo siistinä. Kotiuduin 20 sekunnissa. Kylppärin ikkunasta näkyy Sevillan kaupunginmuuri, joka on kadun toisella puolella. Maurien aikana toista tuhatta vuotta sitten kaupunki alkoi tästä.

Hevoskyytejä kaupunki täynnä.

Aamulla nukuin pitkään. Käppäilin Alamedalle brunssille tuttuun lounaspaikkaan Las Columnakseen. Sen jälkeen suuntasin parturilleni, entisen kotikatuni Calle Martiñez Montañaksen kulmaan. Parturi briiffasi hyvin tänään alkaneeseen Feria-juhlaan: kannattaa käydä sekä alkuillasta että loppuillasta, sillä kello 18-19 maissa näkee vielä Ferian päiväkasvot: perhejuhlan ja asujen, sevillano-tanssien ja perinteisten hevoskärryjen visuaalisen ilmeen. Iltasella klo 21- taas on nähtävillä iltavalaistus, juhlatulet, ilotulitukset jne. 

Sevillan parturin kanssa ehdiittiin puhua taas ummet ja lammet: kertoi poikansa palaavan Brightonista lauantaina, ja teki hyvän katsauksen (naisten) feria-asujen tämän keväiseen muotiin. Parturi myös analysoi sevillano-tanssin suhdetta flamencoon, jonka syntysijoilla nyt ollaan: flamenco on viimeistellympi, sevillanoa voivat tanssia kaikki. Vaativa tanssi sevillanokin on, mutta parturi lohdutteli, että se on helppo oppia: sevillanoa tanssitaan parin kanssa yks yhteen: symmetrisesti vastakkain - sen kun vain tekee saman kuin tanssiparinsa. 

Lopuksi perhosveitsellä taas niskatukka ja pulisongit kuosiin, kalkkia ja hajusteita kuontaloon ja 14 euroa vaihtoi omistajaansa. 

Muurin takaa löytyi myös kaupunkifillarien asema, yksi yli kolmestasadasta.

Iltalennolle

Suomessa valta vaihtui oppositiopuolueille, mutta se ei ole syy siihen, että tänään hyppään iltalennolle - ja maasta pois. Hektiset työviikot jäävät nyt hetkeksi, kun Vuelingin lentoyhtiö vie Barcelonan kautta Sevillaan.

Tänään siis 17.50-20.50 Hki-Bcn, josta 22.20-23.55 Sevillaan. lauantaina (sabado 25.4.) takas Barcelonaan. Helsinkiin tuleen vasta vappuna 1.5. Ja tämähän onkin nyt helppo muistaa: aina terminaali 1 (ja Sevillassa ei ole kuin yksi terminaali)! Päivitys 20.4. klo 17.10: menolento Barceen tuntuu lähtevän 20 min myöhässä, mutta enköhän ehdi hyvin saman yhtiön Sevillan koneeseen. Buukkasin itseni ikkunapaikoille, 26F ja 9F, joten kannettavalle ladatun leffan lisäksi voi katsella maisemiakin:) Tervemenoa...kesään!

Vueling on espanjalainen halpalentoyhtiö. Sen  nimi taitaa olla jonkinlainen sanaleikki, sillä lento on "vuelo", lentää on "volar". Ja englannista on sitten leikitelty tuo -ing pääte: VUEL-ING, "lentäminen, lentämässä". Vueling on tullut Skandinaavi-markkinoille kesäsesonkia lentämään - eli huhtikuun alusta syksyyn, ainakin Helsingin lennot.