Dos semanas, kaksi viikkoa.
Kahden viikon kuluttua palaan Sevillaan.
Pidän syyslomaa. Sain halvat lennot Lontoon kautta Sevillaan. Sevillassa viikko, pari päivää Madridissa, pari yötä Barcelonassa. Halpalento Barcesta Hkiin. Ja Espanjan sisäiset matkat luotijunilla.
Viime päivinä on putkahdellut tajuntaan muistikuvia. Dal. Hedelmäkauppa. Allu. Koulu. Lähiplaza. Koti. Kuntosali. Tuntuu taas niin ihmeelliseltä, että parin viikon kuluttua palaan siihen, mikä oli ja meni. Ja että ovatkohan ne siellä vielä? Muuttumattomina, samanlaisina? Muistavatkohan ne minua?
Allu ainakin muisti. Puhuttiin mesessä ja vähän hymyiltiin ajatukselle, että pitäisiköhän käydä taas Gibraltarilla? Viimeksi ei ehditty sinne ylös nääs, apinoiden seuraan, jäi harmittamaan.
En ole majapaikkaa etsinyt Sevillasta. En ole viitsinyt, en jaksanut. On aika espanjalainen olo, andalucialainen. Eiköhän se järjesty. Kunnon katolinen espanjalainen ei koskaan jätä ketään pulaan yötä vasten. Jos taksiasiakas kertoo illalla taksikuskille, että ei ole yöpaikkaa, kuski ei jätä taivasalle. Katolinen ei mene nukkumaan ennenkuin kaikilla on kaikki hyvin.
Aion tavata myäs Alvaron, Carlosin, Santiagon, Guillermon, Elisan, Emman ja Josét. Ja monia muita. Ne ehkä odottavat jo, että tulen...palaan. Tuntuu jännältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti