Volganmutkan varresta Estonian kautta Suomeen edennyt heimo jäi niille tiloilleen. Vuosituhansien aikana nähtiin nälät ja katovuodet, tapeltiin hurrien ja ryssien kanssa, naitiin naapurista ja tehtiin lapsia. Geeniperimälle kävi kuten eskimoilla: geenit rikastuivat ja alkoivat tuottaa yhä uusia perinnöllisiä sairauksia.
2000-luvulle tultaessa sisäsiittoisuus oli kehittänyt kantaugrilaisesta nykyihmisestä kävelevän sairauskokoelman. Suomalaisella oli syntyjään 50% kohonnut sydän- ja verisuonitautialttius, 90% prognoosi geenirappeumasairauksiin ja muutenkin olo kuin selkäänsä saaneella piskillä. Suomalaisesta kansasta oli kehkeytymässä mariseva, nuriseva, tyhjää haukkuva rotu. Kävi kuten koirajalostuksessa: alkoi tulla huonoja yksilöitä, luonnevikaisia, sisäänpäin kääntyviä, vihamielisiä räksyttäjiä, oman hännän purijoita.
Maailman johtavat geenitutkijat olivat yksimielisiä: suomalaisten pitäisi saada uutta verta, ennen kuin kansa nai itsensä tuhoon. Arvovaltainen YK:n asettama ugrilaisen genetiikan tutkimusprojekti löysi ja eristi rappiogeenit. Samainen tutkijakollegio antoi lausunnon, joka oli tylyä luettavaa: ellei suomensukuinen geeniperimä lähivuosikymmeninä sekoitu, geenipolku päättyy radikaalilla tavalla lähisukupolvien aikana.
EU ja sen rinnalle kasvanut aasialainen talousmahti AU aloittivat tutkimusprojektin, jonka tarkoituksena oli selvittää millä tavoin suomalaisten kansallinen itsemurha vältettäisiin. Kymmenvuotisen projektin tuloksena syntyi erittäin selkeä ja merkittävä strategia: suomalaisen geeniperimän pelastaa integraatio kantaihmisen geeniperimää lähimpänä olevan geenipolun kanssa. Koska kantaihminen nykytutkimuksen mukaan asutti Afrikan sarvea ja nykyisen Etiopian aluetta, löytyisi eniten vastaava geenipolku niiden alueiden paikallaan pysyneistä kansoista. Katseet kääntyivät Somalian ja Etiopian suuntaan.
AU:n, USA:n, EU:n ja YK:n tuella ryhdyttiin laatimaan kansallista hätäohjelmaa, jolla perussuomalaisille oman hännän purijoille saataisiin kustannettua tutustumismatkoja Etiopiaan ja Somaliaan. Suomalaisessa peruskoulussa aloitettiin sopeuttamisohjelma, jonka turvin historian opetukseen otettiin osaksi myös Afrikan historia. Yhteiskuntaopin tunneilla pureuduttiin afrikkalaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, suomalaisiakaan unohtamatta. Uskonnonopetuksen perustasta - oman uskonnon opetus - luovuttiin ja tilalle otettiin afrikkalaiset alkuperäisuskonnot. Perussuomalaisen puolueen aloitteesta pakkoruotsista luovuttiin. Sen tilalle otettiin kaikille pakollisena somalikieli 5. luokalta ja arabia 8. luokalta alkaen.
Ohjelmalla oli hätkähdyttävän tervehdyttäviä vaikutuksia. Seurantajakson ensimmäisen 20 vuoden aina raportoitiin siinä määrin lisääntyneistä suomalais-afrikkalaisista avioliitoista, että saatettiin puhua jo suomalais-afrikkalaisesta kansasta. Geenitutkimus osoitti kiistatta, että näiden liittojen lapsilta puuttui rappeuttava ns. ugrilaisen syndrooman aiheuttava geeni. Ilmastonmuutoksen aiheuttama Pohjoismaiden lämpeneminenkään ei tuntunut uutta sukupolvea kiusaavan, vaikka heinäkuun keskilämpötilat Viitasaarellakin kohosivat neljäänkymmeneen asteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti