Hyvä jännitys hukkaan

Esiintymisjännitys.

Meni yöunet. Heräsin neljältä tuskailemaan alkavan päivän ohjelmaa: tiukka aikataulu töissä, paljon esiintymistä, vähän epävarma olo. Illalla mainosspiikkikeikka, nopea siirtyminen työpäivän jälkeen ruuhkaiseen Helsingin keskustan studioon, ei voi myöhästyä. Tärkeä spiikki, TV-tuotantoon, valtakunnalllinen kampanja.

 

Kun uni meni, hain läppärin ja katsoin valvooko joku skypessä tai mesessä. Espanjalaiset yökyöpelit tietenkin valvoivat, siellä Andaluciassahan on yhä 35-40 asteen helle ja ihmiset nukkuvat 4h iltapäiväsiestan ja elävät yöllä jolloin on viileämpää. Puhuinpa siis klo 04 aamuyöllä yhden espanjalaistutun kanssa pitkän skypepuhelun. Aina kun en ymmärtänyt jotain pyysin "Podrias escribirla, porfa?" "Voiks kirjottaa ton?"  Skype on hieno väline!

Minua jännitttää.

Aamuyön puhelun jälkeen lähdinkin töihin jännittämään. Ajattelin, että kuolen jännitykseen. Mutta mitä vielä! Esiintymiset meni hienosti, tapaamani ryhmä oli lostavasti mukana, tehtiin hieno päivä. Mainoskeikalle ajellessani avasin ääntä toiseen kertaan, puolisen tuntia huolella. Tuttu porukka odotti studiolla, juteltiin niitä näitä. Kello kävi ja odotin vaativaa ryhmää saapuvaksi: mainostoimiston väkeä, asiakasyrityksen väkeä jne... mutta ei, hyvä jännitys meni hukkaan: vain minä ja tuttu tuottaja.

 

Meni leppoisasti, oltiin tarkkoja mutta yhteistyö sujui. Sitä paitsi..minähän olen ammattilainen..on näitä jo 17 vuotta tehty. Ja äänenkäyttöäkin on opeteltu niin, että heikompaa hirvittävää. Puheterapeutit on konsultoitu, käyty Suomessa ja Espanjassa monenlaiset kurssit ja koulutukset, opiskeltu pariinkin puheammattiin. Tuottaja antoi ohjeen yhteen hankalaan lauseeseen "Vähän enemmän lämpöä ääneen". Kysyin, että mitä se tässä lauseessa tarkalleen ottaen tarkoittaa? Tuottajan vastaus oli imarteleva: "Kyllä sun työ- ja koulutustaustan tuntien on ihan varmaa, että löydät siihen oikean sävyn."  Niin löysin, lauseeseen kiteytyi aika paljon - ja aika tuttuja asioita.

 

 Joten mitä minä oikein jännitin!?