Kolme keskustelua päivässä

Playalla on kulkenut mukanani vanha kunnon "Espanjaa aikuisille" -kirjasarjan kakkonen, Español Dos. Siinä riittää kerrattavaa, ja paljon on tekemättömiä tehtäviäkin. Itseopiskelu on ollut mukavan laiskaa ajanvietettä rannalla, mutta sitäkin tavoitteellisemmin olen luvannut itselleni, että käyn vähintään kolme keskustelua päivittäin, espanjaksi. Haasteeni on tällä haavaa kuullun ymmärtämisessä. 

Hiipuva ilta Calellan playa Garbilla

Tänään uinticentter oli avoinna yleisölle klo 11-16, joten menin heti puoli kahdentoista aikoihin uimaan. Ruotsalaisseura teki juuri lähtöä, joten pian olinkin liki ainoa leveässä altaassa. Kun kipusin kuumassa kelissä vihdoin altaasta altaanreunalle, lompsi paikalle uimavalvoja. Olin ainoa asiakas, joten valvoja tuli jutustelemaan. Alkoi la conversacion, pyhääkin pyhempi espanjalaiseen elämänmuotoon kuuluva riitti, keskustelu.

Calellan olympia-allas ja miellyttävä 26-27 asteen keli (yllä).
Marc kesätyössään (alla).

Selviteltiin alkuunsa, keitä olemme. Tässä espanjalaiset ovat avoimia ja sukkelia: Marc kertoi olevansa naapurikylästä, Sant Pol de Marista, ja opiskelevansa Matarón yliopistossa liikuntatieteitä. Nyt kesätöissä uimavalvojana ja uimaopettajana, koko kesän ajan. Aikoo opiskella alemman nelivuotisen tutkinnon jälkeen vielä maisteriksi, sillä työ liikunnanopettajana kiinnostaa. Sitten puhuttiin opettajan työstä, vertailtiin suomalainen ja espanjalainen koulutusjärjestelmä, minä kerroin työstäni ja Marc kyseli.

Kataalaani kun on, Marc kyseli kovasti suomalaisesta ruuasta. Erityisesti Marcia kuitenkin kiinnosti aaltojen korkeus Itämeressä: siis, että kannattaako sinne lähteä surffaamaan. Vastasin, että sen takia ei kannata Suomeen tulla. Portugalin maailmankuulut surffirannat ovat lähempänä ja aallot ihan toista luokkaa. Siellä Marc olikin ollut. Arvelin, että kaikilla liikuntatieteitä opiskelevilla on jokin urheilu- tai lajitaustansa. Marc kertoi olevansa intohimoinen surffari. 

Katalaanit oppivat muistamaan etunimet heti alkuunsa, se on Espanjassa tärkeää. Minustakin on jo tullut uintikeskuksessa Señor Mikko, sillä ostin uimalaan 7 kerran bonon, jota varten respan rouva tahtoi tietää nimeni. Uintikeskuksessa on kuten kaikkialla muuallakin: sisään mennessä on syytä laajalti tervehdellä ihmisiä - siis espanjalaisia - jotta henkilökunta ja muut asiakkaat rekisteröivät uuden asiakkaan saapuneen. Jos ei tervehdi tai ota katsekontaktia, antaa itsestään oudon tai epäluuloisuutta herättävän kuvan. siispä: Hola, buenos dias! Que tal?