Kataloniassa

Katalaanikylässä keskustellaan nyt lokakuun 1. päivästä, jolloin katalaanit äänestävät itsenäisyydestä. Vielä viime päivinä povattiin, että äänestysprosentti jää pieneksi, sillä uurnille vaivautuvat vain ne, jotka äänestävät puolesta. Vastaan äänestävät eivät uurnille vaivautuisi, sillä Espanja on tuominnut äänestyksen laittomaksi ja uhannut mm. kunnanjohtajia oikeustoimin, jos katalaanikunnat organisoivat äänestyspaikkoja. Tämän aamuinen uutinen saattoi muuttaa tilannetta: barcelonalaisesta painotalosta on poliisi takavarikoinut äänestysjulisteet, ja muutenkin takavarikot ja ratsiat ovat alkaneet tuntua samalta kuin 30-40 vuotta sitten: Madridin hallitsemilta toimilta. Kataloniassa, kielletyn kielen kansan keskellä, keskushallinnon toimet taidetaan nopeasti tulkita francolaisajoista muistuttaviksi manöövereiksi.

Katalaanien kansallistanssi Sardanan pääkaupungiksi julistautunen Calellan rantaraitilla sardaanaa tanssivien patsas muistuttaa menneistä...vai rohkaisee tulevaan?

Kuningaskunnan kirkon seinässä juliste kutsuu demokratiaan, ja kaupungilla liehuu katalaanilippu.

Jututin aamupäivällä Yolandaa aiheesta, ja hänen hyvä analyysinsä oli, että tuskin tässä itsenäistymistä nyt kuitenkaan tapahtuu, mutta ennemmin tai myöhemmin taloudellisesti vahvempi itsehallinnollinen asema - kuten Baskimaassa. 

Pahus! Kaikki yhdeksän rataa olivat kilpauimareita täynnä, eikä luonto antanut periksi mennä sekaan. Kokeilen huomenna uudestaan, josko silloin olisi vähemmän uimaseuroja. Uintirupeaman sijasta siis teinkin kunnon kävelylenkin, ja päädyin rannalle aurinkoa palvomaan pariksi tunniksi. Ehtiihän tuota uimaankin vielä...

Calellan kirkko, keskellä kylää, aamupäivän tihkusateen jälkeen.

Lähikauppa Dia olikin supistunut pikkupuodiksi, sillä toinen ketju, Mercadona, oli avannut ison supermarketin kivenheiton päähän. Sieltä löytyi kaikki tarvittava: kotoisia elintarvikkeita kuten purkkigazpachoa, bacalaofileitä, kookosjukurttia, papas bravaksia ja aliolia!