tiistai 6. marraskuuta 2012

Barcelonan kodissa


Luotijuna Madridista Barcelonaan kiiti vauhdilla ja syysloma kääntyi kohti loppuaan. Kahden ja puolen tunnin matka meni mukavasti. Espanjalaiseen tapaan vaunu oli myyty siten, ettei kenenkään tarvitse istua yksin, vaan kaikille on vierustoveri. 
Minun vierustoverini oli flunssassa, kuten kaikki Madridissa. Itseasiassa koko vaunumme niiskutteli, aivasteli, yski ja köhi. "Me olemme kaikki sairaina", sanoi vierustoverini ja aivasti. Aivan niin, minäkin. Madridissa oli ollut kylmä ja surkean hostellini minisängyssä tuskin oli mahtunut nukkumaan. Väsytti ja vilutti.
 
Luotijunan ikkunasta oli kiva seurata ohiviliseviä ylänkömaisemia matkalla Keski-Espanjasta Kataloniaan
Barcelonan kotini oli parempi - ja lämmin! Kuten koko kaupunki - lämmin! Aurinkokin lämmitti. Majapaikkani sijaitsi El Ravalin kaupunginosassa, kapeiden kujien keskellä, oikein vanhan kaupunginosan ytimessä. Espanjan sijasta kaduilla kuului arabian kieltä ja kaikki alueen lihakaupatkin olivat Halal-lihaa myyviä. Pakistanilaisia, marokkolaisia, arabeja.  
 
 
Lepäsin Madridin flunssan ja vilutuksen pois. Vasta  iltamyöhällä lähdin ruokaa etsimään, oli nälkä. Astuin ensimmäiseen ravintolaan ja istuin pöytään. "Olen ollut koko päivän syömättä, joten iso salaatti ja lihapullat", valistin tarjoilijaa. Ja arabiravintola  kun oli, muslimitarjoilija ymmärsi yskän. Onhan niillä kokemusta, ramadanin paastopäivien päätteeksi sali on aina täynnä nälkäisiä. Annokset olivat jumalattomia. Salaattivati oli koottu kasvisten lisäksi peruna- ja juurespohjaisista liha- ja kalasalaateista, maistuvien  kastikkeiden ja humuksen kera. Lihapullia oli valtavasti, perunaröykkiöiden vierellä. Isolle miehelle tehtiin iso annos. Viiniä en edes kysynyt, kun ajattelin etteivät arabiravintolassa viiniä myy.
 
Gaudin ikuisuusprojekti, La Sagrada Familian katedraali, on edennyt hurjasti sitten vuoden 2005, jolloin sen ensi kerran näin.
Juttelin Adihin kanssa, joka kertoi laihtuvansa aina Ramadan-kuukauden aikana 5-6 kiloa. Ravalin väki oli mukavaa ja miellyttävää kansaa, vaikka matkaopaskirjaset varoittelevatkin turisteja pimeän aikaan Ravalin kujista. Iltaisin ja päiväsaikaan kaupunginosan keskuskatu, La Rambla de Raval, oli kiva ja viihtyisä ajanviettopaikka lukemattomine terasseineen ja kauppapaikkoineen. Myöskään Las Ramblasille ei ole kuin puolen kilometrin matka - ollaan siis ihan Barcelonan ytimessä, Plaza de Españan ja Plaza de Catalunyan puolivälissä.
La Rambla de Raval. Pohjoispäädyn terassiravintolasta sai maistuvan lounaan, 8 euron Menu del Dian. Kun sama tummanpuhuva lenkkarijalkainen ukko oli sivuuttanut pöytäni kolme kertaa lähietäisyydeltä, sidoin kangaskassini niiin tiukasti kiinni pöydänjalkaan, että turha olisi ollut edes yrittää. Eikä kyllä ukkoakaan enää sitten näkynyt.

 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti