Meinasi puntti tutista kun alettiin tänään hammaslääkärissä vähän ilkeämpi operaatio. Kaikki viisaudenhampaansa menettäneet ja juurihoidon kokeneet tietävät tunteen.
Siinä silmät kiinni maatessa tuli mieleen toissapäiväinen Pyhäinpäivä. Silloinhan muistetaan jo poisnukkuneita lähimmäisiään. Minulta - aikuiselta ihmiseltä - ovat tietenkin jo aikapäiviä sitten nukkuneet pois kaikki neljä isovanhempaani, merkittäviä ja rakkaita ihmisiä kaikki. Heitä sitten aloin siinä pohdiskella kun taitava hammaslääkärini teki työtään. Silmät tiukasti ummessa alkoi tuntua siltä, että siinähän ne neljä seisoivat, molemmin puolin hammaslääkärin tuolia. Tuntui niin turvalliselta, että alkoi hymyilyttää. Kaksi sairaanhoitajamummuani, kaksi sotaveteraaniukkiani. Ehdin ajetella, että paljosta ovat ihmsiet selvinneet - sodassa haavoittuneet ja senaikaisin konstein umpeen ommellut.
Helppohan siinä oli sitten maata, kaksi mummua vieressä ja ukkien turvalliset äänet seuranani. Hyvin meni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti