Onhan tätä nyt juhlittukin: puolen vuosikymmenen mittaista opiskelurutistusta. Kutsuin muutamia työtovereita, läheisiä ja ystäviä Tuusulanjärven kulttuurimaisemiin, rantasaunalle kakkukahveille. Loppuillasta saapui myös joukko opiskelutovereita - siis valmiita teatteri-ilmaisunohjaajia samalta vuosikurssilta. Pohjalaisia en ruvennut kutsumaan kauas Etelä-Suomeen - lupaan järjestää Seinäjoelle uudet kahvit, jahka sinne suuntaan seuraavaksi satun!
 |
| Tosin olihan juhlaväessä paljon etelään asettuneita pohjalaisiakin: mm. työtoverini Seija onnitteli ja kehui suorituksiani sekä antoi tiskirätistä! |
Työviikon päättäneille kahveille ehti nelisenkymmentä vierasta. Komeasti itse itsensä tasaiseksi virraksi porrastaen - ei tullut jonoa eikä tungosta, ja ehti jutustella jonkun aikaa itse kunkin kanssa. Olin hermostunut ja jännitin, mutta ne tunnetilat kaikkosivat, kun ensimmäiset vieraat saapuivat. Kahvitarjoilujen kanssa tuli hiukan kiire, kun oli melkoisen työntäyteinen viikko takana eikä liiemmälti riittänyt aikaa pohtia asiaa. Seuraaviin juhliini kutsun Mohammadin Sevillasta keittiötä koutsaamaan.
Oli mukava esitellä toinen toisilleen entuudestaan vieraita ihmisiä. Muisteltiin menneitäkin, eri yhteyksistä tuttuja ihmisiä kun ollaan. Pohjalaisen heimon lisäksi isänpuoleista savolaista sukua oli hyvin edustettuna.
 |
| Onnea toivoteltiin! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti