Tavallisella fillarilla Mataroon

Sunnuntainen pyöräretki suuntautui Calellasta Mataroon, jossa poikkesin lounastamassa. Matka oli kyllä mukava, vaikka ei sähkömoottorin apua nyt ollutkaan. Maastopyörässä oli kuitenkin 26" renkaat ja 29 vaihdetta, joten sujuihan sillä matkanteko.  

Sunnuntaiaamupäivänä playan täytti rantalentiskisat.

Calella vuorelta katsottuna. Samalla näköalapaikalla kolme vanhempaa herraa kovasti keskuetli ja liityin joukon jatkoksi. Yhdessä päiviteltiin venäläisturistien määrät ja omistukset. Eläkeläisherrat olivat kovasti kiinnostuneita Suomen taloustilanteesta. Kerroin minkä taisin. Venäläisten lisääntyneestä omistuksesta Itä-Suomessa puhuttiin myös.  Kuvan etualalla kohoavat suuret kerrostalot ovat kuulemma 60-luvulla saksalaisten omistukseen rakennettuja, mutta nyttemmin jo täysin espanjalaisten omisteisia. Herrat neuvoivat minulle mukavan reitin, jota myöten laskeskelinkin vuorilta takaiisn merenrantaan ja kohti Sant Pol de Marin viehättävää kaupunkia.

Myös Canet de Marin sivuutin, mutten tällä kertaa pysähtynyt. Canetissa olen ollut useana kesänä, ja se on niinikään viehättävä katalaanikylä, jossa ei välttämättä ruokalistojakaan ole espanjaksi. Canetissa aika pysähtyy, siestan aikaan on täydellinen hiljaisuus ja kaikki paikat kiinni.  

Kahviseurana minulla on ollut Kari Selénin matkakuvaus hänen caminostaan, "Simpukan tähden - vaellus Santiago de Compostelaan".   Kirjoittaja on historioitsija, joten kirjassa valottiin hyvin caminon menneisyyttä, eri kaupunkien taustoja jne. Historioitsijan tarkkuudella kirjoittaja on myös pitänyt matkapäiväkirjaa, uuvuttavan tarkasti aika ajoin.

Selénin kirjaa oli kuitenkin mukava lukea. Oli virkistävää lukea matkakuvaus, joka ei ollut millään muotoa uskonnollinen. Kirjoittaja toteaa heti ensiriveillä, että hän ei ole uskonnollisella pyhiinvaelluksella - ja se tuntui lukijastakin virkistävältä!
 

Aurinko on siihen malliin kärventänyt, että otsaa on kuumottanut. Välimeressä olen uinut liki joka päivä, ja playalla on kyllä tarvinnut aurinkovoidetta. Tässä rantaraitti, jota myöten tänään pyöräilin Mataroon asti. Matkalla poikkesin kaksi kertaa rannan tuntumasta ylemmäs vuoriston suuntaan. Takaisin tulin lähijunalla, sillä kuumana  päivänä tuo n. 30km matka pienine eksymisineen oli ihan riittävä suoritus.