Kaupunkiloma!

Uskaltauduin eilen ulos syömään. Vaikka Pariisi kallis kaupunki onkin, iltapäivän lounastarjouksesta "plat du jour" saattaa saada kelpokattauksen kohtuurahalla. Valitsemani kahvilaravintola Champs-Elyseen tuntumassa tarjoili "duo du salmou et dorian" tms, siis kalaa. Ystävällisesti kysyin tarjoilijalta ranskaksi, puhuisiko hän espanjaa tai englantia. "Espanjaa kyllä, vähäsen".  Ruoka oli hyvää, mutta ei se nyt baskikeittiötä voittanut, eikä katalaanikeittiötä. 

Sähköä koneeseen! Näitä näkee paljon, sähkönlatauspisteitä sähköautoille.

Eiffel-tornin sijasta nousin Tour Montparnasseen, jonka 208 m korkeudestaa olikin huimat näkymät.

Ylimmän tason ulkoterassilla ei olut tungosta, sillä tuuli oli kova ja kylmä.

Hissillä pääsi kahvilakorkeuteen asti, mutta viimeiset 3 kerrosta oli mentävä portaita, jos kattotasanteelle mieli. 

Louvre

Moulin Rouge

IMA eli Institut du mondo arabe, arabialaisen maailman instituutti. 

Pariisin Yliopistoista yksi (yllä), ja Notre Dame (alla).

Notre Dameen kiemurteli varmaan 500m pitkä jono, joten en ryhytnyt pyrkimään sisään vaan kuuntelin aikani katedraalin edustalla soittanutta selloryhmää.  

Seineä jokiristelyllä, katuja turistibusseilla.

Notre Damen takana partioi myös poliisi-/sotilasryhmä. Sunnuntaina samanasuinen aseistettu ryhmä vartioi lentokenttäjunan lastausta. 

Hääparia kuvattiin Notre Damella.

Fillarointi on ollut huippuhauskaa. Pariisin liikenteen seassa pyöräily on kuin jotain tietokonepeliä pelaisi: jatkuvasti eteen ilmestyy mitä ihmeellisempiä esteitä, haasteita, tehtäviä ja kiemuroita. Siihen jää hetkessä koukkuun! Lisäksi tuollaisella suht pienivanteisella kaupunkipyörällä ajaa juuri sopivaa kaupunkivauhtia, josta tulee fyysisesti niiiin ihanan loistavan mukava olo, euforia! Kaupunkipyörällä ei voi hurjastella, eikä sillä saa lihaksiaan kipeäksi. Sen sijaan matka taittuu mukavan leppoisalla tempolla. Kartanluku ei Pariisin liikenteessä oikein tuntunut turvalliselta, joten olen opiskellut päivän matkan etukäteen Googlen karttapalvelun katunäkymistä. Totta kai kartta on kulkenut mukana, mutta matkanteko olisi jatkuvaa pysähtelyä, jos sitä pitäisi samalla lukea. 

Eilen tein nähtävyyskierroksen. Tänään oli vuorossa eksursio ranskalaiseen uimahalliin, elämäni ensikerran. Mahtavia lomapäiviä molemmat! Pariisin kunnalliset uimahallit löytyvät täältä: http://meslieux.paris.fr/piscines

Uimahallitarjonnasta valikoitui kohteekseni klassinen (vuodelta 1934) Pontoisen kunnallinen uimahalli, Le Piscine de Pontoise, samannimisellä kapella kujalla latinalaisessa korttelissa, viidennessä  kaupunginosassa. Sen löytämiseen piti tehdä vähän työtä kartan kanssa. Pontoisen uimahallin reunoilla kohoavat kabinetit; pienet hytit uimareille samaan tapaan kuin Yrjönkadun uimahallissa Helsingissä.

Altaan mitta on vanhanaikainen 33,33m! Piti ihan miettiä kuinka monta kertaa pitää uida että saa kilometrin kasaan - 15 köyntiä vastarannalla riitti (15 x 66,66m = 999,99m). Muitakin ranskalaisia erikoisuuksia oli: mm. garcon du cabinen palvelut, eli kabinetin sai lukittua ilman avainta, mutta avaamiseen piti sitten kutsua garcon du cabine, yleisavaimella varustettu työntekijä. Lisäksi pariisilaisille herroille ja rouville oli erikseen peseytymis- ja kuivaamishuoneet, tietenkin! Kuka sitä nyt pesutiloissa kuivaisikaan! 

Fillaroitsijat jonossa liikennevaloissa:

Pahus, lähiasemallani ei ollutkaan pyörän pyörää, joten oli käveltävä seuraavalle. 

Heipparallaa, kiva kaupunkipyörä! Toivottavatsi oma fillarini on tallessa Helsinki-Vantaalla, jonne huomenna keskiviikkona lennän Norwegianin klo 19.35 lähdöllä. Ostin Espanjan puolelta 3 euron ledifikkarinkin fillariin, sillä Espanjasahan poliisi saattaa sakottaa valotonta (etuvalo valkoinen, takavalo punainen) pimeässä fillaroitsijaa. Saattaa tulla käyttöön huomenillalla, sillä lentoni on vasta lähellä puoltayötä helsinki-Vantaaalla. Mutta kiva ajatus: leppeässä kesäillassa fillarilla himaan!  

29. heinä 19:35 Paris-Orly

Kotona Pariisissa

Easy Jetin lentokone rullasi aikataulussaan Charles de Gaullen lentokentälle, n. 30 km Pariisin pohjoispuolelle. Olin aika laiskasti ottanut selville lentokenttäkyydeistä tai muista, mutta puolitoistatuntisen lennon aikana kaivoin laukustani Itäkeskuksen kirjastossa ainoan hyllyssä olleen Pariisin oppaan. Matkani teemaan sopien se on ruotsinkielinen Berlitzin taskumatkakirja, Paris. Kielimatkallahan tässä ollaan, joten uppouduin ranskankieliseen Pariisin ruotsiksi. 

Yhden asian olin sntään hoitanut ajoissa kuntoon, jo pari viikkoa sitten: ostin 7 euron hinnalla kaupunkifillarikortin viikoksi Pariisista. Polkupyörät - ja koko systeemi - on identtinen Sevillan vastaavan Sevici-systeemin kanssa, joten Velibellä huristelee kotoisasti. 

Lentokentältä pääsikin RER-junalla suoraan kaupungin sille puolelle, jossa kotini on. Jäin junasta pois Cité Universitairella, josta otin fillarin ja huristelin majapaikkaani, Rue Didot´lle, 14. kaupunginosaan. Laukkukin kulki mukana - kulkihan se Sevillassakin samanlaisella pyörällä.

Majapaikan olin valinnut huolella, sillä laskeskelin, että intensiivisen kielikouluviikon jälkeen voikin olla ihan mukava vähän huokaista, nukkua hyvin ja tehdä taas itse aamupalansa ja ruokansa. Yliopistomajapaikassa ei ollut keittiömahdollisuutta, joten Pariisin 14, kaupunginosan kattohoneistoksi osoittautunut 20m2 studio (yksiö) on loistava: keittokomero, kylpyamme, kattoparveke, hyvä sänky...siisti, mukava..eikä kuudenteen kerrokseen kuulu liikenteen äänetkään. 

Parvekenäkymäni 14. kaupunginosaan. Oma keittiö mahdollistaa taas aamupuuron, jonka tykötarpeet ruishiutaleet ovakin jo viikon ajan kulkeneet mukanani! Huoneistohotellin katutasossa on vielä hyvän valikoiman ruokakauppakin, joten kyllä tässä ihminen pärjää! Katolisessa Espanjassa ja Ranskassa ruokakaupat ovat visusti sunnuntait suljettu, joten hoksasin käydä eilen ostoksilla.

Kielen kanssa ei olekaan ollut mitään hankaluuksia. Ymmärrän - näemmä - jonkin verran kirjoitettua ranskaa, sillä onhan se espanjan sukulaiskieli. Puhuttua ranskaa en ymmärrä tuon taivaallista, mutta alkeiskurssilta on jäänyt mieleen kuitenkin perustervehdykset, lukusanat jne. Siksi toisekseen...taitavat nämä nykyään ainakin palveluammateissa puhua englantiakin. Olen kyllä aina aloittanut espanjalla, sillä naapurimaan kieleen ylpeät pariisilaiset suhtautuvat hyvin myönteisesti, pahoittelevat etteivät espanjaa puhu ja kysyvät mahtaisiko herra sen sijaan puhua edes hiukan englantia?

Kun lauantai-ilta oli suht selkeä ja sateeton, fillaroin vielä Eiffel-trnille hämärtyvässä illassa. Sieltä napsin muutaman kuvankin:

Seinen rantaa pyöräillessä ensin huomio kiinnittyy korkeisiin taloihin, niiden jälkeen kohoaakin jo Eiffel. 

Kuu loistaa Eiffel-tornin taustalla. 

Pariisissa pyöräily on yhtä sujuvaa kuin Sevillassa. Pyöräväyliä on paljon. Yksisuuntaisia katujakin saa ajaa molempiin suuntiin - fillarilla. 

Helmi kaupunki

San Sebastian on helmi Atlantin rannalla. Viikko hujahti vauhdilla, ja huomenna matka jatkuu Pariisiin. Fillarin kävin jo luovuttamssa takaisin, aamulla otan bussin Biarritziin klo 10 ja Easy Jetin lennolla klo 12 Pariisiin, jossa odottaa 4 yöksi majapaikka Citadines Didot Montparnasse. 

Paljon mukavaa on mahtunut viikkoon. Erityisesti on ilahduttanut kielikoulun ihmiset, mutta myös silmiä hivelevät maisemat, metkat fillarireitit, rantaelämä ja baskiruoka. San Sebastianhan on jonkinlainen Eurooopan ruokakaupunki: täällä on Michelin-ravintoloitakin tukku. 

Vamos a la playa!

Kielikoulun ihmisissä on ilahduttanut se jokin hmm samanrotuisuus...ei tänne kielikurssille kukaan tule sattumalta. Kyllä osallistujaporukka on monella lailla valikoitunut ja motivoitunut. Suurin osa on tullut yksin, kaveriseurueet tai -parit ovat poikkeus. Ikähaitari on paristakympistä eläkeläiseen. Aika maailmaa matkannutta porukkaa. Oma ryhmäni oli jo sen verran edistynyt, että myös toisten opiskelutekniikoita oli hauska seurata. 

Kanssani saman majapaikan oli valinnut vain yksi (!) kielikoululainen, roomalainen kundi nimeltään Tommas. Italiaanon kanssa löytyi yhteys nopeasti, vaikka kaksi aika omanarvontuntoista ihmistä taidamme ollakin. Kaksi sooloilijaa. Kielikoulun 150 opiskeliajsta ne ainoat kaksi, jotka olivat valinneet kaupungin toiselle puoelelle jäävän yliopistokampuksen majapaikakseen. Muut asuivat lähempänä. Tommaksella ja minulla oli kuitenkin molemmilla samansorttinen strategia: sunnuntaina molemmat olimme hankkineet fillarit ja tutkineet fillarireitin, joka osoittautui molemmilla ihan samaksi, saman sillan kautta kielikoulukaupunginosaan. 

Vuokrafillarini, josta pulitin 50e / viikko. Tommas oli ostanut sunnuntaina käytetyn fillarin 80 eurolla. Sama oli minullakin mielessä, jos olisin tullut useammaksi viikoksi.  

Kertaakaan emme ajaneet samaa matkaa, sillä Tommas oli valinnut lähteä klo 9.10 ja minä kello 9.00. Mutta aamiaispöytään olemme Tommaksen kanssa menneet aina samaan aikaan, ja aamu on alkanut aina hauskalla rupatteluhetkellä. Tommaksella on kuten monella muullakin lahjakkaalla italialaisella yliopisto-opiskelijlla: tutkintoon pitäisi saada yhden vieraan kielen suoritusmerkintä, mutta mitään voerasta kieltä ei osaa. Englannin kielenkin italialaiset vielä näyttävät väistävän. Joten espanja...se on sukulaiskieli, sen oppii nopeasti, ja juridiikan opiskelijalle se avaa koko espanjankielisen maailman mahdollisuudet, selitti Tommas. Hänellä elämä San Sebastianissa jatkuu vielä 7 viikkoa - kielikurssilla.  Ai ai. Jäisin minäkin, mutta työt kutsuu.

Myös Jonow (vas.) oli tullut espanjakurssille koko kesäksi, 12 viikoksi. Jenkki (oik.) oli tullut perheineen: miehensä opiskeli toisessa tasoryhmässä ja murrosikäiset tyttärensä toisessa kielikoulussa. Kuvassa on tauko meneillään. 

Lacunza

Reitti kielikoululle fillarilla on niin upea elämys, se piirtyy jonnekin sielun ja alitajunnan välimaastoon. Aamuinen San Sebastian - tai Donostia kuten kaupunkia baskiksi nimitetään - on kaunis, ja viiden kilometrin fillarimatkani tarjoilee siitä parhaat palat: alamäen yliopistokampukselta La Conchan rantaan, pitkän laguunirannan kaupunkisiluetteineen, juhlavat hallintorakennukset keskustassa, Santa Catalinan jokisillan ja lopuksi Cristina Enean puistonäkymiä.

Majapaikasta (vas.) rannan kautta kielikoululle (oik.) koko ajan pyöräväylää pitkin. Rannalla vastaan tulee San Sebastianin pyhiinvaelluksella olevia pikkurinkkoineen: aamulla on lähdetty aikaisin liikkelle.

Kielikoulu on La Escuela Lacunza International House, joka  tarjoaa läpi vuoden espanjan intensiivikursseja, kesällä eli sesonkiaikana 8-10 eri tasoryhmäjaolla. Kurssitarjonta sisältää valitsemani 20h/ viikko -muodon lisäksi myös superintensiivin 30h/vko tai 20h/vko + 5 yksityisopetustuntia/vko. Lisäksi koulu järjestää junioreille (14-16.v) omia kursseja sekä eri teema-alueittain kursseja, mm. liike-elämän espanjaa, kulttuurialan osaamiseen painottuvaa jne. Kielenopetuksen lisäksi koululla on iltaisin halukkaille tarjolla surffaus- ja kokkauskursseja. Koulu järjestää mys aktiivista vapaa-ajan toimintaa; tällä viikolla kunakin iltana jotain: 

• ma; ohjattu tutustumiskävely kaupunkiin + tervetuliaislasilliset rantaravintolassa paikallisten intercambio-halukkaiiden kanssa (intercambio=kielivaihto, kielitandem*)
• ti; tutstumisretki lähialueen siideripanimoon, panimon esittely ja maistiaisia
• ke; musiikkia 
• to: osallistuminen Donostiassa tällä viikolla vietettävän suuren jazz-festivaalin konserttiin
• pe: jotain, en muista mitä 

La Conchan ranta

Taitotasokoe maanantaiaamuna sisälsi monta osioita: kielioppikokeen, tekstintuoton ja opettajan haastattelun. Päädyin ryhmän, jossa on peräti 12 osallistujaa - maksimimäärä. Kovin kansainvälinen porukka: 8 naista ja 4 miestä ympäri maailmaa: kiinalainen, etelä-afrikkalainen, puolalainen, ruotsalainen, saksalainen,  ranskalainen, minä, australialainen ja loput neljä jenkkejä Kalifornian Santa Barbarasta ja San Josesta (Kaliforniahan on osavaltio, joka rajoittuu Meksikon rajaan, ja sen kaupunkeja ovat mm.  Los Angeles, San Francisco, Sacramento, San Diego...kaikki siis espanjalaisnimiä...ja ensimmäisessä USA:n osavaltiossahan juuri meni hispanojen osuus yli 50%:n).

Kielikoulun vapaa-ajan ohjauksesta vastaa ihan oma työntekijänsä, María. Hän myös organisoi intercambio-toiminnan.

Opettajia on kaksi: aamupäivisin klo 9.30-11 ekan open johdolla enemmän kielioppia ja klo 11.30-13 toisen open vetämänä enemmän keskustelua ja pariharjoituksia. Ohje kuuluu joka aamu valita uusi paikka luokassa, että tulisi harjoituksissa mahdollisimman monen kanssa keskustelleeksi:eilen harjoittelin kiinalaisen ja floridalaisen kanssa, tänään toisen jenkin. Kaikki puhumme jo sujuvaa espanjaa. Vasta-alkajien ryhmässä kuuluu olevan kolme suomalaista: savolaesmafia; kolme helsinkiläistynyttä siilinjärveläistä, jotka ovat yksisssä tuumin lähteneet kielikurssille pariksi viikoksi aloittamaan espanjan opintoja. Joimme tänään yhdessä kahvit koulun kyljessä olevassa DabaDabassa. 

Koska koulu kuuluu IH-ketjuun, opiskelija voi vaihtaa kielikoulua sujuvasti paikkakunnalta toiselle. Polski oli ollutkin viimeiset kaksi viikkoa Andalusiassa ja opiskellut siellä 20h/viikossa. Moni jenkeistä on tullut 4 viikoksi Eurooppaan lomailemaan ja kielikurssille. 

Lacunza

Lacunza tarjoaa myös ulkomaalaisille espanjanopettajille intensiivikursseja. Kuten Maltalla englannin kanssa, on Espanjassa castellanon (espanjan kieli) kassa sama juttu: kielikurssit ovat turismin yksi alalaji. Englannin- ja espanjanopiskelijoita on niin paljon, että intensiivikursseille ko. kielen kohdemaissa on kasvavaa kysyntää.

Maanantaiaamun taitotasotestiin osallistuivat myös juniorit, meidän noin 50 aikuisen seurassa. Hauska hetki oli tuo maanantaiaamun kouluun saapuminen. Junioritkin ovat ympäri maailmaa, mutta heitä varten Lacunzan kielikoulu on valinnut perheet, jotka majoittavat kielikurssilaisen. Siispä koulun aula täyttyikin maanantaiaamuna klo 8 jälkeen myös vaihtariaan koululle tuovista baski"vanhemmista". Junioreiden opetus on omissa ryhmissään.  

- - - - - 

*) = Inter-cambio; kaksi vieraan kielen opinnoissaan jo edistynyttä opiskelijaa tapaavat kielikoulun Intercambiovälityksen kautta: esim. kurssille tullut espanjanlukija britti Stephen ja paikallinen englanninlukija espanjalainen Ana. Vapaamuotoista keskustelua toisen äidinkielellä.

PS. Eilen kello 19 oli vielä noin 30 astetta, joten lähdin playalle. Se oli ihan täynnä ihmisiä yömyöhälle saakka. Tänään lämpötila putosi eilisestä 10 asteella: on miellyttävän viileätä ja pilvistä. Taidan mennä uimahalliin 50m altaaseen uimaan! Siideripanimoretken jätin väliin tällä kertaa.

PS2: Siideripanimo? Baskimaa on kuuluisa siiderintuotannostaan. La sidra puristetaan omenoista, joita Baskimaassa viljelläänkin reilusti. Siideri on sitä klassista ransakalaista (baskia!?) aitoa oikeaa siideriä, ei sitä teinipissisten suosimaa suomalaispanimon muovipullohirvistystä.   Baskisiideri täytyy kaataa lasiin korkealta, että se maistuu hyvältä:

"Espanjassa siiderin valmistus on tiukasti säädeltyä: ainoa sallittu raaka-aine on omena. Omenasta puristettu mehu käy villihiivalla, ja sen annetaan käydä loppuun asti, noin kuusiprosenttiseksi, kastanjasammioissa.

Pullotusvaiheessakaan ei lisätä sokeria, ja yleensä siiderit ovat suodattamattomia. Menetelmällä syntyy muiden siiderimaiden perinteestä poikkeavia, hiilihapottomia ja melko sulkeutuneita juomia. Niinpä myös tapa nauttia siideriä on Espanjassa hyvin erilainen kuin muualla. Siideribaarissa tarjoilija kaataa siiderin korkealta päänsä päältä ohuena nauhana alas lasiin. Juomaa roiskahtaa lasin pohjalle sormenlevyinen siivu ja kaadon aikana siiderin maku aukeaa. Kaato toimii kuin viinin dekantoiminen." (alko.fi)

Määränpää

Bussi tuli aikataulussaan, mutta taas olisi kysymätön tieltä eksynyt. Vaikka Biarritzin lentoasema on pieni, oli Espanjan bussin lähtölaituri ovelasti kulman takana. Kysyä piti. Ja siellähän niitä espanjankielissiä sitten jo bussia odottelikin. Tunsin astuvani johonkin tuttuun ja turvalliseen, kun nousin San Sebastianin bussiin: espanjalaiskuski luotsasi autonsa reilussa puolessa tunnissa San Sebastianiin. Ja kappas: kaikki onkin taas tutussa mallisssaan. Tuossa on lähikauppa Dia, tuolla näyttää lukevan sitä ja täällä tuota! Kyllä kielipuolena jää paljosta paitsi, opin 12 tunnin Ranskan matkallani!

Espanjalaisbussi ajoikin ihan viime yön majapaikkani ikkunan alta, joten nappasin kuvan bussin ikkunasta. Hyvin nukutti tuolla lentokenttähotellissa!

Tietulli piti spanskibussin jonottaa, mutta Espanjan puolelle saavuttuamme toimi taas espanjalaisbussien automaattinen jononohituskäytäntö laitimmaiselta kaistalta. 

tervetuloa Olarainiin, yliopistokampuksen maisemissa sijaitsevaan hotelliin.

Patsasrykelmät. Minua lähinnä on (alh.) uimaan hyppäävä uimarijoukko, heitä ylemmältä parvekkeelta vahtiva poliiisikostaapeli ja laidassa ongella istuva pappa.

Majapaikkani on mukava. Fillarin vuokrasin äsken, perjantaihin asti. Ranta on kilometrin päässä, upea upea San Sebastianin laguuniranta. Kaupunkia ehdin vasta himppasen tutkailla, mutta mukavalta vaikuttaa. Tampereen kokoinen, mutta kesäkuukausina turistien takia väkeä lie paljolti enemmän. 

Kielikoululle hahmottelin jo fillarireitin, sillä siellä pitää olla huomenaamulla klo 8.30, jolloin on taitotasotesti. Opetus alkaa klo 9.15. 

Yöunet!

Yöunet meni. Rupesin jännittämään lähtöä perjantai-illalla niin, että uni jäi tulematta. Yöllä pohdin unenhorteessa moneen kertaan, että mikä minua tässä jännittää. Tämä on elämäni toinen kerta kun menen Baskimaahan, ja ekaa visiittiäkin jännitin ihan samalla tavalla. Ja mikä kokemus se parin vuoden takainen kurssi Baskimaassa olikaan, huima, mielettömän upea viikko!

Ehkäpä jännitys tietää yhtä onnistunutta viikkoa:)! Kun uni ei tullut, nousin aamulla aikaisin, pakkasin laukun, siivosin ja kun aikaa oli, tein saman minkä ystäväni Sari ja Pekka Epanjaan lähtiessään: fillarilla Helsinki-Vantaalle.

Oli niin mukavaa hipsiä hiljakseen lentokentälle fillarilla. Kilometrejä tuli varmaan noin 20, joista pitkä pätkä upeissa jokirantamasemissa Vantaanjoella.

Jännitykseni syiksi sain joitain ajatuksia kasaan:

• laukku pakkaamatta
• herättääkö kello varmasti
• miten menen kentälle
• ehdinkö siivota ennen lähtöä
• osaanko siellä Ranskassa majapaikkaan
• miten pärjään Ranskassa kun en puhu ranskaa

Eli huono valmistautuminen taisi kostautua. Ehkäpä ensi kerralla siis pakkaan laukun edellispäivänä valmiiksi, tilaan jokun heittämään kentälle ja siivoan niin, että lähtöpäivänä ei ole siitäkään huolta. 

Ja majapaikkaan osasin hyvin! Sitä paitsi Biarretzin kentällä oli opasteet myös espanjaksi, ja majapaikkani respa puhui englantia jotenkuten. Illalliselle en jaksanut lähteä keskustaan, sillä keli on "nuhainen" eli tihkusadetta. Söin illallisen majapaikkani ravintolassa, ja tarjoilija osasi vähän englantia ja vähän espanjaa ja minä vähän ranskaa. Kokki tuli pöytääni kyselemään miltä maistuu ja kertoi sujuvalla espanjalla olevansa isänsä puolelta argentiinalainen. Kokki kertoi lähtevänsä tänään lauantai-iltaa viettämään ystävineen San Sebastianiin, joka on tosiaankin vain reilun 40 km päässä - ja ilmeisesti kiva paikka, koska kokkikin oli sinne lähdössä bailaamaan (esp. bailar = tanssia). Sinne huomenna, rajan yli Espanjaan!

Ps. Kokin kanssa ehdimme avautua asioistamme, siis käydä la convercasionin eli keskustelun. Kerroin haikeestani matkata Lattareihin, SurAmericaan eli Etelä-Amerikkaan. Kerroin lukuisista latinotutuistani. Kokki kertoi olleensa 6 kk Argentiinassa ja palanneensa sieltä hiljattain: "eurooppalaiset ovat totisempia ja stressaantuneempia", argentiinalais-ranskalainen kokki pohti. Kerroin ensi viikon suunnitelmani, ja kokki omistaan. Teitittelimme, mutta lopuksi kyllä toivottelimme tuttavalliset jatkot toisillemme.

Ps2: Ranskalainen tarjoilija on ylpeä ammattitaidostaan, mutta varoo tungettelemasta. Hän huomaa pienenkin ilmeen tai eleen, joten älä napsuttele sormia, huuda tai huido - se on ammattitaidon aliarvioimista. Ranskassa teititellään. Tylyys, jota moni matkaaja Ranskassa on kokenut saaneensa osakseen palvelutilanteissa, ei ehkä selitykään vain kielihaasteista vaan myös tapakulttuurista: ranskalaista loukkaa se, että joku tekee entreen sanomatta mitään (esim. suomalainen tapa mennä hiljaa istumaan pöytään ihan vaan ominpäín, ottamatta kontaktia kehenkään). Ensin pitää tervehtiä ovelta "salia", sitten ottaa katsekontaktia ja tervehtiä yksi toisensa perään sekä henkilökuntaa että hienovireisesti muita asiakkaita. Pöytään ohjataan. Kohdattaessa toinen ihminen, kysellään commen cavat, erotessa hyvästellään ja toivotellaan asiaankuuluvat toivotukset.

Yst.terv.
Nimim. Herrasmies, joka juuri sulatti ranskalaissydämet majapaikkansa ravintolassa

(ohjeet osin Helena Petäistön matkaoppaasta, praktiikka allekirjoittaneen)