sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kotona Pariisissa

Easy Jetin lentokone rullasi aikataulussaan Charles de Gaullen lentokentälle, n. 30 km Pariisin pohjoispuolelle. Olin aika laiskasti ottanut selville lentokenttäkyydeistä tai muista, mutta puolitoistatuntisen lennon aikana kaivoin laukustani Itäkeskuksen kirjastossa ainoan hyllyssä olleen Pariisin oppaan. Matkani teemaan sopien se on ruotsinkielinen Berlitzin taskumatkakirja, Paris. Kielimatkallahan tässä ollaan, joten uppouduin ranskankieliseen Pariisin ruotsiksi. 

Yhden asian olin sntään hoitanut ajoissa kuntoon, jo pari viikkoa sitten: ostin 7 euron hinnalla kaupunkifillarikortin viikoksi Pariisista. Polkupyörät - ja koko systeemi - on identtinen Sevillan vastaavan Sevici-systeemin kanssa, joten Velibellä huristelee kotoisasti. 

Lentokentältä pääsikin RER-junalla suoraan kaupungin sille puolelle, jossa kotini on. Jäin junasta pois Cité Universitairella, josta otin fillarin ja huristelin majapaikkaani, Rue Didot´lle, 14. kaupunginosaan. Laukkukin kulki mukana - kulkihan se Sevillassakin samanlaisella pyörällä.
Majapaikan olin valinnut huolella, sillä laskeskelin, että intensiivisen kielikouluviikon jälkeen voikin olla ihan mukava vähän huokaista, nukkua hyvin ja tehdä taas itse aamupalansa ja ruokansa. Yliopistomajapaikassa ei ollut keittiömahdollisuutta, joten Pariisin 14, kaupunginosan kattohoneistoksi osoittautunut 20m2 studio (yksiö) on loistava: keittokomero, kylpyamme, kattoparveke, hyvä sänky...siisti, mukava..eikä kuudenteen kerrokseen kuulu liikenteen äänetkään. 

Parvekenäkymäni 14. kaupunginosaan. Oma keittiö mahdollistaa taas aamupuuron, jonka tykötarpeet ruishiutaleet ovakin jo viikon ajan kulkeneet mukanani! Huoneistohotellin katutasossa on vielä hyvän valikoiman ruokakauppakin, joten kyllä tässä ihminen pärjää! Katolisessa Espanjassa ja Ranskassa ruokakaupat ovat visusti sunnuntait suljettu, joten hoksasin käydä eilen ostoksilla.

Kielen kanssa ei olekaan ollut mitään hankaluuksia. Ymmärrän - näemmä - jonkin verran kirjoitettua ranskaa, sillä onhan se espanjan sukulaiskieli. Puhuttua ranskaa en ymmärrä tuon taivaallista, mutta alkeiskurssilta on jäänyt mieleen kuitenkin perustervehdykset, lukusanat jne. Siksi toisekseen...taitavat nämä nykyään ainakin palveluammateissa puhua englantiakin. Olen kyllä aina aloittanut espanjalla, sillä naapurimaan kieleen ylpeät pariisilaiset suhtautuvat hyvin myönteisesti, pahoittelevat etteivät espanjaa puhu ja kysyvät mahtaisiko herra sen sijaan puhua edes hiukan englantia?

Kun lauantai-ilta oli suht selkeä ja sateeton, fillaroin vielä Eiffel-trnille hämärtyvässä illassa. Sieltä napsin muutaman kuvankin:

Seinen rantaa pyöräillessä ensin huomio kiinnittyy korkeisiin taloihin, niiden jälkeen kohoaakin jo Eiffel. 



Kuu loistaa Eiffel-tornin taustalla. 


Pariisissa pyöräily on yhtä sujuvaa kuin Sevillassa. Pyöräväyliä on paljon. Yksisuuntaisia katujakin saa ajaa molempiin suuntiin - fillarilla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti