Kaupunkiloma!

Uskaltauduin eilen ulos syömään. Vaikka Pariisi kallis kaupunki onkin, iltapäivän lounastarjouksesta "plat du jour" saattaa saada kelpokattauksen kohtuurahalla. Valitsemani kahvilaravintola Champs-Elyseen tuntumassa tarjoili "duo du salmou et dorian" tms, siis kalaa. Ystävällisesti kysyin tarjoilijalta ranskaksi, puhuisiko hän espanjaa tai englantia. "Espanjaa kyllä, vähäsen".  Ruoka oli hyvää, mutta ei se nyt baskikeittiötä voittanut, eikä katalaanikeittiötä. 

Sähköä koneeseen! Näitä näkee paljon, sähkönlatauspisteitä sähköautoille.

Eiffel-tornin sijasta nousin Tour Montparnasseen, jonka 208 m korkeudestaa olikin huimat näkymät.

Ylimmän tason ulkoterassilla ei olut tungosta, sillä tuuli oli kova ja kylmä.

Hissillä pääsi kahvilakorkeuteen asti, mutta viimeiset 3 kerrosta oli mentävä portaita, jos kattotasanteelle mieli. 

Louvre

Moulin Rouge

IMA eli Institut du mondo arabe, arabialaisen maailman instituutti. 

Pariisin Yliopistoista yksi (yllä), ja Notre Dame (alla).

Notre Dameen kiemurteli varmaan 500m pitkä jono, joten en ryhytnyt pyrkimään sisään vaan kuuntelin aikani katedraalin edustalla soittanutta selloryhmää.  

Seineä jokiristelyllä, katuja turistibusseilla.

Notre Damen takana partioi myös poliisi-/sotilasryhmä. Sunnuntaina samanasuinen aseistettu ryhmä vartioi lentokenttäjunan lastausta. 

Hääparia kuvattiin Notre Damella.

Fillarointi on ollut huippuhauskaa. Pariisin liikenteen seassa pyöräily on kuin jotain tietokonepeliä pelaisi: jatkuvasti eteen ilmestyy mitä ihmeellisempiä esteitä, haasteita, tehtäviä ja kiemuroita. Siihen jää hetkessä koukkuun! Lisäksi tuollaisella suht pienivanteisella kaupunkipyörällä ajaa juuri sopivaa kaupunkivauhtia, josta tulee fyysisesti niiiin ihanan loistavan mukava olo, euforia! Kaupunkipyörällä ei voi hurjastella, eikä sillä saa lihaksiaan kipeäksi. Sen sijaan matka taittuu mukavan leppoisalla tempolla. Kartanluku ei Pariisin liikenteessä oikein tuntunut turvalliselta, joten olen opiskellut päivän matkan etukäteen Googlen karttapalvelun katunäkymistä. Totta kai kartta on kulkenut mukana, mutta matkanteko olisi jatkuvaa pysähtelyä, jos sitä pitäisi samalla lukea. 

Eilen tein nähtävyyskierroksen. Tänään oli vuorossa eksursio ranskalaiseen uimahalliin, elämäni ensikerran. Mahtavia lomapäiviä molemmat! Pariisin kunnalliset uimahallit löytyvät täältä: http://meslieux.paris.fr/piscines

Uimahallitarjonnasta valikoitui kohteekseni klassinen (vuodelta 1934) Pontoisen kunnallinen uimahalli, Le Piscine de Pontoise, samannimisellä kapella kujalla latinalaisessa korttelissa, viidennessä  kaupunginosassa. Sen löytämiseen piti tehdä vähän työtä kartan kanssa. Pontoisen uimahallin reunoilla kohoavat kabinetit; pienet hytit uimareille samaan tapaan kuin Yrjönkadun uimahallissa Helsingissä.

Altaan mitta on vanhanaikainen 33,33m! Piti ihan miettiä kuinka monta kertaa pitää uida että saa kilometrin kasaan - 15 köyntiä vastarannalla riitti (15 x 66,66m = 999,99m). Muitakin ranskalaisia erikoisuuksia oli: mm. garcon du cabinen palvelut, eli kabinetin sai lukittua ilman avainta, mutta avaamiseen piti sitten kutsua garcon du cabine, yleisavaimella varustettu työntekijä. Lisäksi pariisilaisille herroille ja rouville oli erikseen peseytymis- ja kuivaamishuoneet, tietenkin! Kuka sitä nyt pesutiloissa kuivaisikaan! 

Fillaroitsijat jonossa liikennevaloissa:

Pahus, lähiasemallani ei ollutkaan pyörän pyörää, joten oli käveltävä seuraavalle. 

Heipparallaa, kiva kaupunkipyörä! Toivottavatsi oma fillarini on tallessa Helsinki-Vantaalla, jonne huomenna keskiviikkona lennän Norwegianin klo 19.35 lähdöllä. Ostin Espanjan puolelta 3 euron ledifikkarinkin fillariin, sillä Espanjasahan poliisi saattaa sakottaa valotonta (etuvalo valkoinen, takavalo punainen) pimeässä fillaroitsijaa. Saattaa tulla käyttöön huomenillalla, sillä lentoni on vasta lähellä puoltayötä helsinki-Vantaaalla. Mutta kiva ajatus: leppeässä kesäillassa fillarilla himaan!  

29. heinä 19:35 Paris-Orly