Myö männään Mokadishuun

Euroopan talous kaatui kun Kreikan valtion perässä kaatuivat Espanja, Italia, Portugal ja Ranska. Sitten meni euro ja tilalle Suomessa tuli markka. Vienti pysähtyi ja markka devalvoitiin kahdesti. Inflaatio söi säästöt ja valtionvelka, joka oli kasvanut 20 miljoonaa euroa vuorokaudessa Kataisen hallituksen aikana, kaatoi talouden täysin. Yksityisten ihmisten omaisuus meni, kuten kävi koko Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

 

Dollarin ja euron kriisin jälkeen maailmantaloutta pyörittivät yhä enemmän Etelä-Korea ja Kiina, jotka olivat käytännössä ostaneet eteläisen Euroopan talouden ja lainoittaneet mm. Saksan hätäapuohjelman. Maailman varannot valuivat vaurastuneen Aasian kautta myös Afrikkaan, jossa talouskasvu oli jopa 2000% vuositasolla. Somaliasta tuli uusi talousihme, eräänlainen Afrikan Etelä-Korea. Paluumuutto varaustuneeseen Somaliaan oli tuonut korkeallekoulutettuja somaleja takaisin vanhempiensa synnyinmaahan, jossa vuosikymmenten kurjuuden jälkeen oli alkanut tasapainoisen yhteiskunnan kausi. Suomalaisten toteutumaton haave, pääsy YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi, tuli tavallaan toteen: Pohjoismaissa varttuneet somalit veivät Somalian YK:n turvallisuusneuvostoon  Ranskan tilalle, pysyväisjäseneksi.

 

Euroopan katastrofivuosien myötä entisiä mahtimaita kohtasi ennen näkemätön taantuma: infrastruktuurin kaaduttua elinolosuhteet murenivat täydellisesti, joten yhä useampi suomalainenkin pakeni Aasiaan tai Afrikkaan. Etenkin Somaliassa otettiin avosydämin ystäväkansan Suomen pakolaisia vastaan. Entiset Nokian insinöörit kuurasivat Pohjois-Somalian lattioita, kielipuolelle kun ei koulutusta vastaavia töitä löydy Afrikastakaan. "Myö männään Mokadishuun", uhkaili entinen perussuomalainen  kansanedustaja, jolle Pohjois-Somaliastakaan ei ollut löytynyt mitään työtä.  

 

 

Korvikekahvia

Tuusulan Rantatiellä Lotta-Svärd-järjestön Syvärannassa, Lottamuseon kahvilassa, oli tunnelma huipussaan. Rempseät lottapukuiset kahvilantytöt pullantuoksuisessa miljöössä. Isoisän aikuinen radio soitti korsuajan musiikkia ja kahvin sijasta sai halutessaan maistaa korvikekahvia.

 

"Santsikuppi 40 senttiä ja sitä seuraavat ilmaiseksi", hymyilevä kahvilalotta mainosti. Kun oltiin käyty jo Ainolassa Sibeliuksen haudalla, Juhani Ahon kotitalon Aholan pihapiirissä, Eero Järnefeltin Suvirannan portilla, Aleksis Kiven kuolinmökillä ja J.H.Erkon Erkkolassa, kahvi maistui.

 

Kulttuurista puhuttiin kahvikupinkin äärellä. M. muisteli pyramidien rakentamisen haastavuutta verratun nykyaikaiseen osaamiseen siten, että nähtävästi jäisi nykyvoimin pyramidit rakentamatta, mikäli pitäisi sen aikaisin välinein yrittää - ei riittäisi taidot nykyihmiseltä.

 

Korvikekahvia meistä ei kukaan maistanut, sen verran kofeiinihammasta kolotti. Yhdessä pohdittiin, että mistähän se korvike on tehty. "Ainakin rukiista, ohrasta ja tammenterhoistakin", muisteli M.

 

Työasioista ja monenmoisista ammatillisista haasteista puhuttiin myös.

 

Foto Copyright: Lotta Svärd museo, www.lottamuseo.com

Aleksis Kiven kuolinmökillä ei menty sisään asti vaan säästettiin euron pääsymaksu ja muisteltiin yksissä tuumin ulkosalla Kiven elämää. Jotain muistin minäkin, mutta muut mukana olleet tarkemmin. Joku muisti Kiven teokset, joku toinen osasi kuvata 1800-luvun maalaiselämää. M. tiesi paljon sen aikaisesta asumisesta, 9-päisen perheen sovittautumisesta pikkuiseen mökkiin yöpuulle, viljelystavoista ja ylipäätään agraariyhteiskunnan elinkeinosta.

 

 

Kahvijonossa joku toinen asiakas töksäytti M.:lle jotain, jonka M. taitavasti ohitti. Kahvilan kassa puhui M.:lle kovalla äänellä. Taempana jonossa katselin edellä jonottavaa sueuruettani ja oivalsin, että noin sitä muihinkin romaneihin varmaan suhtaudutaan vähän siellä sun täällä. Kahvipöydässä yritin kysellä M.:ltä vilkkaasti jotain asiaa, mutta M. hymyili pahoitellen korvapuusti suussaan. "Pöytätavat ja ruoka suussa puhuminen", huomasin ajattelevani....ehkä vähän ihailevanikin.

Minne menit, kotikauppa?

Koko viime vuoden kaipasin,  Espanjassa asuessani, suomalaista kotikauppaani ja sen ilmapiiriä. Nyt on täytynyt totutella nielemään totuuus: kauppaa ei enää ole. Omistaja on vaihtunut ja se kauppa, jota kaipasin, on kuollut. Nyyh. Entinen kauppias on vienyt uuteen osoitteeseensa osaamisensa ja loistavan huumorintajunsa. Nykyisestä kaupasta puuttuu se jokin, viimeinen silaus.

 

Entisen kauppiaan kanssa oltiin täydellisen samalla aaltopituudella. Kun tein samaisen ruokakauppaketjun mainokseen äänet, uskouduin omalle kauppiaalleni asiasta - kun ääneni kuitenkin siellä kotikaupassanikin soi aika ajoin. Kauppias uskoutui takaisin: "Kun minä olin nuori ja komea, esiinnyin niissä ketjun mainoksissa ruokakauppiaana aina, halusivat siihen omaa väkeä". 

 

Kauppias oli isäntä talossaan, sekin miellytti tällaista turvallisuushakuista ihmistä. On ikävä asioida liikkeessä, jossa joutuu puntaroimaan, että kuka täällä vahtii vai vahtiiko kukaan. Kerran Vallilassa, vuosia sitten, mentiin ystäväporukalla maahanmuuttajaomistajan pitseriaan pitsalle. Eipä aikaakaan kun sisään ravintolaan punkesi agressiivisesti käyttäytyvä, ilmeisen sekaisin oleva uhkaileva asiakas. Takahuoneesta ilmestyi joukko mustanpuhuvia äijiä ja asiakasparan lisäksi seinässä ollut naulakkokin lähti kun isot miehet siivosivat ylimääräiset ulos. Tarjoilija sanoi pitsoja tuodessaan, että se oli majuri. Kysyttiin, että kuka oli majuri. Se iso mies, joka vei hankalan asiakkaan ulos. Helikopterilentäjä, ammattisotilas. Ei voi olla nyt kotimaassaan, soittaa vain lapsilleen kerran viikossa sinne. Elettiin 90-luvun loppua, jolloin Kosovossa sodittiin.

 

Pihlajanmarjoja tulee paljon.

 

Calle del Olivar

"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty"
"Toinen puoli matkaa on sen suunnittelu"

Yllä olevin motoin etenee myös minun matkanvalmisteluni. Kierrän kahdessa viikossa kolme Espanjan suurta kaupunkia: Sevilla, Madrid ja Barcelona. Niissä kaikissa asuu myös tuttuja, joten toiveena on tavata ystäviä.  

 

Sevillan majoituksen eteen olen  vasta tehnyt yhden siirron: kysyin entisiltä vuokranantajiltani josko tuttu asunto(ni) olisi vuokrattavissa. Odotan heidän vastaustaan vielä. Madridista löysin kalustetun studion, joka kaikin puolin alkoi vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta hotellille tai hostellille. Vaikka Madrid kallis kaupunki onkin, sieltä saattaa saada kohtuuhintaisia hostellihuoneita. Lukemattomat keskikaupungin hostellit ovat kunniallisia perheyrityksiä, joissa siisteys on kunnia-asia. Espanjalaisille matkaajille on perinteisesti riittänyt huone - vieraassakin kaupungissa kun hakeudutaan ulos syömään ja viettämään aikaa. Nykyään huoneessa tuppaa olemaan myös pienenpieni wc/suihkukaappi, huonekoko voi olla häkellyttävän pieni, esim. 8 m2.  Hostellihuoneen saa hyvinkin 35 eurolla yöksi kun hotellista pitää maksaa suomalaishinta.

 

Madridin studio, yksiö Calle del Olivarilla, tärppäsi. Vuokranantaja, Jésus, konfirmoi varaukseni. Seuraavaksi kirjoitan Jésukselle saapumisaikani ja sovin tapaamisen. Koska studio sijaitsee vain kilometrin päässä Atochen rautatieasemasta, jonne luotijuna minut tuo, aion ehdottaa tapaamista asunnolla. Olen jo nyt melko varma, että Jésusta huvittaa ja mairittelee  suomalaisasiakas, joka tietää jo 50 vrk ennen matkaa mihin aikaan saapuu...suomalainen suunnitelmallisuus vs. espanjalalainen hetkessä eläminen!

 

Calle del Olivar, Madrid. Kotoisan kapealta kantakaupungin kujalta vaikuttaa...(Foto copyright: Google)

Ps. Studio on 40m2, ei 8m2! Neljäs kerros, ei hissiä. Luulen, että myös ylin kerros. 1 huone, keittiö, kph, lämmitys ja ilmaistointi. Tuo neliömäärä saattaa hämätä ja todellisuudessa laskennallinen 40m2 voikin olla kymmenkunta neliötä vähemmän lattiapinta-alana - mikä lie espanjalainen tapa ilmoittaa laskennalliset rakennusneliöt?

Luotijunalla kotoa kotiin

Espanjan junakaukoliikennettä operoiva yritys, Renfe, myy tietyn määrän halpalippuja kuhunkin junavuoroon. Huippunopeisiin luotipikajuniin myynti alkaa 60 vrk ennen matkapäivää.  Normaalihinta saattaa olla toista sataa euroa luotijunaan, joka pyyhältää 400 km/h vauhdilla kaupungin keskustasta toiseen, Sevillasta Madridiin tai vaikka Barcelonaan asti. Viajar.comin kautta lipun saattaa saada 60 vrk ennen muutamalla kympillä + verot (= 45 e).

 

Tuli siis aika ostaa liput junaan, sillä alle 60 vrk kuluttua niitä tarvitaan! Siirryn siis perjantaina 19.10 Sevillasta Madridiin ja maanantaina 22.10. Madridista Barcelonaan, molemmat matkat alle 3 tunnin. Ai ai, polttelee jo!

 

Syyslomabudjetti ei taivu kovin hintaviin hotelliöihin, joten olen etsiskellyt Berliinin kokemuksen innoittamana yksityistä majoitusta, kalustettuja studioita (yksiö). Siksipä otsikossakin tuo "kotoa kotiin"!

 

Espanja, minä tulen!

Koti-Veturi

Alakerran neljä laitimmaista ikkunaa, silloinen näkymäni maailmalle.

Sattui matkanvarrella silmiin vanha kunnon Veturi, opiskeluaikainen kotitaloni. Vuosien saatossa on talo kohdannut peruskorjauksen ja kattoakin korotettu, mutta ilme ja pihapiiri ovat ennallaan.

Kun tiistai-iltana oli tullut tavattua lukuisa joukko opiskeluaikaisia tuttuja, katosi kulunut 20 vuottakin jonnekin. Veturin ohittaessani - kohti kotia lähtiessäni - tulikin hauska flash back: tuonne vaan, ovi auki ja katsomaan onko Kellarissa bileet vai kaikki kaupungilla.

Aika nuojuuden se oli juusuinen
chorus: se oli jautaa

silloin jokki vei mielen mujheellisen
chorus: se oli jautaa x2

se oli elämää
chorus: se oli jautaa
se vaikka joskus yököttää

chorus: se oli jautaa
se ei unhoon koskaan jää

vielä muistan kun pejnoota jyypättiin
chorus: se oli jautaa

ja kun kyjpiinnyttiin koko systeemiin
chorus: se oli jautaa x2

kun mentiin jokkaamaan
chorus: se oli jautaa

kun joskus tultiin kjaapulaan
chorus: se oli jautaa
se ei painu unholaan

--- slide guitar solo ---

se oli jautaa kun sinua jakastin
chorus: se oli jautaa

kun me suukosta melkein saimme ojkasmin
chorus: se oli jautaa x2
ja sitä muistelen

chorus: se oli jautaa
no sitä pjyisin vejta en
chorus: se oli jautaa
voi piju takaisin kun saisin sen

se oli jautaa kun jollajeiden jokkanjoll soi
chorus: se oli jautaa

nyt on hujjiganes hector ja jyjki boy
chorus: se oli jautaa x2

nuo päivät aujingon
chorus: se oli jautaa

ja kijkaan kuutamon
chorus: se oli jautaa

ne pilveen menneet oooon

--- hammond solo ---

chorus: se oli jautaa
se oli elämää
chorus: se oli jautaa
se oli hijmu täjkeää
chorus: se oli jautaa
sitä käjsis ei menettää
se ei unhoon koskaan jää ....

(Juice Leskinen & Coitus Int: Se Oli Jautaa)  

Kesän kehto

Stadikalla, Stadionin maauimalalla, on kuumimpina kesäpäivinä jopa 8000 kävijää. Meitä kausikorttilaisiakin on varmaan tuhatkunta, liekö enemmänkin. Stadika on monen helsinkiläisen kesäparatiisi, kesän kehto. Satoi tai paistoi, tuttu joukko kuntouimareita urakoi altaassa. Kilpauimaritkin ovat siirtyneet kesäksi Stadikan 50m altaaseen ja iltaisin hyppyaltaan täyttää vesipalloilijat, päivisin uimahyppääjät.

Foto Copyright: wikipedia.com

Sitten on vielä auringonpalvojat - joukkio ihmisiä, jotka ovat jo kesäkuussa pikimustia. Viime vuosien uusin tulokas on vesijuoksu: pari ekaa rataa onkin vesijuoksuun varattu, ja suosittu laji tuntuu olevan sekin. Nuoriso tulee Stadikalle näyttäytymään. Rumia ihmisiähän siellä ei olekaan vaan vain meitä kauniita ja komeita! Hyppytorni aukeaa aina toviksi kerrallaan ja hetkessä on jonoksi asti hyppääjiä, 10 metristäkin. Aika ajoin näkee kyllä rohkeita ja taitavia eistyksiä: kympistä tullaan takaperin kerien, volttien kautta pää edellä veteen.

Kerran taas, jonain kesän letkeänä iltapäivänä, auringonottajien kansoittama Stadika seurasi kuin unessa - torkuksissa pyyhkeillään lekotellen - hyppytornin tavanomaisia tapahtumia. Uintivalvoja antoi merkin ja oikeasta korkeudesta jonon seuraava hyppäsi.
Tauko.
Uusi merkki.
Seuraava.
Kympistä innostui poikaporukka hyppimään taaksepäin voltteja. Kerta kerralta yksi hyppääjistä jäi aina vaan lähemmäksi lähtötason betonireunusta. Siis tasanteelta kohti allasta hypätessä pää kävi yhä vaan lähempänä betonitasoa - kun taaksepäin voltin tekee hypätessä, pää tietysti palaa kohti lähtöalustaa...  

Ja sitten se kävi: KOPSAHDUS! Hyppääjän takaraivo osui betonireunaan ja taaksepäin kerivä keho retkahti ilmojen halki kohti vettä. Samalla sekunnilla koko Stadika kohahti ja sadat ihmiset heräsivät pyyhkeiltään, noustiin vaistomaisesti seisomaan, tuli ihan hiljaista. Ja samalla hetkellä lävähti auki hätäuloskäynnin pariovet. Tiukkakatseinen, karismaattinen uimavalvoja, mulatti, pitkä, lihaksikas, eleetön. Käveli sekunnissa hyppyaltaan reunaan, riisui sandaalit, seurasi herkeämättä hyppääjän veteen menoa, vedessä oloa...kyyristyi, seurasi kuinka hyppääjä nousee pintaan, pää tulee vedenpinnalle, suoristi selkänsä...."Ei käyny mitään", sanoi hyppääjä. Stadika kohahti uudestaan, helpotuksen huokaus, tuhat ihmistä samaan aikaan. Sitten ihmiset alkoivat spontaanisti puhua keskenään. Uimavalvoja otti pojan portailla vastaan ja isäkin oli löytänyt altaan reunalle, yhdessä kulkivat kopille.

Ajattelin vielä seuraavana päivänä uimavalvojan tyylinäytettä: se oli kyllä uskomaton suoritus, ennaltaehkäisevä. Muutenhan me olisimme kaikki wanna-be-hengenpelastajat ja vapaapäivää viettävät lääkärit, palomiehet, pintapelastajat ja muut sukeltaneet sinne. Mutta nyt ei jäänyt epäselväksi, kuka valvoo.

Ahtisaaren Matkalla

Kesälukeminen on ollut riittoisa, 650-sivuinen Ahtisaaren muistelmateos Matkalla. Olen sitä hiipinyt hiljakseen eteenpäin, välillä pitänyt taukoa ja taas jatkanut. Lukutahtini on ollut niin hidas, että piti jo uusia kirjastolainakin. Kahden kuukauden aikana olen kurkistellut Ahtisaaren matkoihin - ikuiseen kotimatkaan evakkopojasta rauhannobelistiksi.

Muistelmat ovat kiintoisaa luettavaa. Esko Ahon ja Alpo Rusin muistelmista paljastui historiallisten faktojen lisäksi jotain muutakin: luonteesta, persoonasta, arvoista. Samoin taitaa Ahtisaaren kirjassa käydä, päähenkilön ääni kuuluu tekstissä. Piirtyy kuva kotimaan politiikasta autuaan tietämättömästä muukalaisesta, joka tuotetaan demarien ehdokkaaksi kaukaa ulkomailta. Kotimaan nurkkakuntaisuus yllättää, peli on likaista. Mutta tehtäviensä myötä kasvaa mieskin: lopputulos on maailmalla arvostettu huippuluokan valtiopäämies ja rauhanneuvottelija. Ahtisaarelle presidentin status on ollut astinlauta rauhanvälittäjäntyöhön. Entiselle valtionpäämiehelle avautuvat jykevimmätkin ovet.

Erityisen kiinnostavia ovat seikkaperäiset kuvailut Kosovon ja Acehin rauhanneuvotteluista sekä Jugoslavian sotarikoksista tuomitun Milosevichin antautuminen. Ahtisaari lensi Venäjän Tsernomyrdinin kanssa Milosevichia tapaamaan ja lateli muun maailman reunaehdot. Kun Milosevich ratkaisevalla hetkellä vielä yritti tarttua venäläisveljien apuun, kääntyi Ahtisaari Tsernomyrdinin puoleen, halasi tätä ja kertoi juuri sopineensa veljensä Tsernomyrdinin kanssa, että täällä ei enää neuvotella reunaehdoista vaan ne joko otetaan vastaan tai ei. Slaaveille Ahtisaaren ele oli tuttua kieltä ja retoriikkaa. Milosevich myöntyi ja Ahtisaari lensi Saksaan Gerhard Schröderin ja muiden onniteltavaksi. Koko läntinen maailma ylisti Ahtisaarta ja suomalaismedia oli ihan hiljaa, ihan hiljaa, ihan vaiti. Puolueeton, neutraali suomalaismedia?

Ahtisaaren otteessa on jotain tuttua...tulee mieleen tutut kansakoulunopettajat. Kärsivällisesti autetaan hitaasti hahmottavia hahmottamaan. Kosovon operaatiota tämmöinen politiikasta mitään tietämätön mattimeikäläinen kyllä kritikoi: mentiinkö liiaksi NATO:n ja USA:n kelkkaan? Toisaalta, mitäpä ne Euroopan asiat venäläisille kuuluisivatkaan?

Parturista mattopyykille

Eka työviikko vuoden tauon jälkeen vei mehut miehestä. Oli ajatukset hukassa, asiat unohduksissa, välineet kateissa ja muutenkin kesäterässä. Joku sanoikin, että työhönpaluu pitää tehdä vähä vähältä, liian suuria paloja kerralla pureksimatta. Yritin jättää jotain valmisteltavaa ensi viikkoonkin, jolloin alkaa tositoimet. Vaikeatahan se on,  kun on 50% pohjalaiset geenit: "Priimaa pukkaa tuloho vaikka sekunraa yritetähä"  

Vein  matot pyykille. Ystäväni J.M. lupasi tulla mattopyykkikaveriksi - ei ollakaan vuosiin nähty. H-hetken koittaessa selvisikin, että JM on Kellari-teatteriin menossa näytelmää ohjaamaan ja mattopyyykkivuoro oli unohtunut tyystin...taiteilijat, taiteilijat - ja kello!

Pukinmäessä on Stadin eka mattopyykkipaikka, jossa valumavesi kerätään puhdistettavaksi. Merenrannan mattolaitureiltahan mäntysuopaliuos päätyy rantoja rehevöittämään.

Parturiinkin ehdin. Täyspesu, ohimo- ja päänahkahieronta, sielunhoito, ratkaisukeskeinen lyhytterapia, konfrontoiva työnohjauskonsultaatio ja lopuksi voit leikata sivut koneella ja päältä vähän saksilla, kiitos. Parturi lähtee ensi viikolla Espanjaan puoleksi kuukaudeksi. Suunniteltiin reissua ja päätettiin palata syyskuun alulla asiaan, arvioimaan toteutumista.

Siellä kuivukoot, kotipihan perällä, vaikka koko vikonlopun.

Halpahallin matonkuurausharjalle ei kassalla löytynyt hintaa, joten kassahenkilö katsoi lapuista ja löi koneeseen hinnaksi 9 euroa. Nousin barrikadeille ja protestoin välittömästi: viisi euroa se korkeintaan oli siellä hintalapussa! Myyjä jätti minut ja kiukuttelevan jonon keskenämme ja lähti lampsimaan myymälän perälle. Muutaman minuutin kuluttua palasi 9 euron hintalappu kourassa, mutta en antanut periksi vaan talutin myyjän kanssani liikeen perille ja näytin oikean paikan - ja kas kas 5 euroa oli hinta. Myyjä taisi itsekin jo ymmärtää, että jono käy aika kuumana, joten juttelimme niitä näitä ja kyselin puuvartisten perinteisten matonkuurausharjojen perään: "Sellaisen olisin ottanut, mutten mistään löytänyt". - "Oi, oi, kyllä niitä on tuolla, tule", myyjä vastasi ja vei minut oikean hyllyn luokse. Ja sieltähän semmoinen euron-parin harja löytyikin. Jätin sen 5 euron muoviharjan hyllyyn ja hitain askelin takaisin kassalle, jossa ihmiset olivat nääntyä.

Kassa-asiointini päätteeksi myyjä vähän vaivautuneesti totesi että "17 euroa". Maksoin ostokseni samalla kuumeisesti laskien mistä ihmeestä se noin isoksi laskuksi muuttui...pari muovisankoa, mäntysuopa ja se harja...palasin takaisin ja ilmoitin HalpaHallin myyjälle, että kuules, nyt tässä sun kassakuitissasi on myös se viiden euron harja yhdeksän euron hintaan, vaikka senhän me jätimme hyllyyn.  Jono räjähti. Myyjän kanssa hoidettiin asia hyvässä yhteisymmärräyksessä ja sain 9 euroa takaisin.  Jonossa kävi aika pitkäksi. "Kiitos, näkemiin".

TJ65 Sevillaan

Käänsin kaikki kivet kun viime viikonloppuna etsin lentoja Sevillaan. Aion siis syyslomalla lokakuussa mennä takaksin Sevillaan, viikoksi käymään. Tutut nettisaitit halvatlennot.com, supersaver ja joku muu lentojen hakusaitti eivät tuottaneet sopivia vaihtoehtoja, joten kahlasin läpi lentoyhtiöiden sivut. Spanairin konkurssin jälkeen yhteys Suomesta Sevillaan on hiukan hankala. Yksi vaihto pitää tehdä joka tapauksessa, mutta vaihtoyhteydet Barcelonan kautta olivat aika hintavia. Myös lennot Madridiin olivat hinnoissaan - liekö syysloman takia sesonkihinnoittelu?

 

 

Normaalireitein ei tärpännyt.

 

 

Ryhdyin etsimään toisinpäin: kuinka päästä Sevillasta Pohjois-Eurooppaan?

Löytyisikö jostain kaupunki, johon Sevillasta lentäisi halpalentoyhtiö ja josta vaikkapa toinen yhtiö operoisi Helsinkiin, Turkuun tai Tampereelle?

Espanjalainen halpalentoyhtiö Vueling lentää mm. Pohjois-Italiaan, Kööpenhaminaan, Lontooseen. RyanAirilla olisi myös lentoja Eurooppaan. Turusta voisi lentää Budapestiin, josta sitten ehkä löytyisi lento Sevillaan?



Foto Copyright: MTV3, 2003.



Lopulta tärppäsi: viidelläkympillä Tampereelta Lontoon Stanstedin kentälle, josta 3 h kuluttua lento Sevillaan, viidelläkympillä sekin! Vielä jäi kaksi vaihtoehtoa: mennäkö maanantaina vai heti perjantaina työviikon päätteeksi? Päätin mennä heti. Siellähän sitä voi lepäillä sitten viikonlopun!

Mesen ja skypen kautta olin heti yhteyksissä pariin sevillalaiseen. "Tulen 65 päivän kuluttua, mennäänkö kahville?", kysyin Allulta. Ja Sergio kertoi juuri kulkeneensa yhtenä päivänä "sinun ohitsesi", siis kotikadullani Calle Martinez Moñtanesilla. Lupasin tarjota Sergiolle jäätelön Plaza Duquella jahka tulen kaupunkiin.

Vuokranantajaltani, Maria Luisalta ja Pablolta tuli myös sähköpostia: kesäkuun sähkölasku olikin ollut 25 euroa vähemmän kuin ennakoimme, joten he pyysivät minulta IBAN-tilinumeroani, jonne palauttaa tuo raha. Vastasin ja kirjoitin loppuun kainon kysymyksen: mahtaisikohan se asunto(ni) olla vuokrattavissa viikoksi lokakuussa...?

Kesä-Hesa

Itäkeskuksen kirjastossa piipahdettuani huomio kiinnittyi STOA:n viereiseen tyhjään tonttiin, joka oli aidattu ja raivattu. Siihen taitaa nousta valtava katedraali, Venäjän Ortodoksikirkon kultasipulinen pyhättö. Vieressä on Puhoksen Ostarin klassinen rakennus, jonka kulmassa toimii islaminuskoisten moskeija. Aukion toisella puolella on suomalaisen ja ruotsalaisen seurakunnan yhteinen luterilainen kirkko. Helsinkiläisille Venäjän ortodokseille ei suomalaiset ortodoksikirkot riitä - vai tahtooko Venäjän rikas kirkko vaan oman kirkkonsa Helsinkiin?

Helsingissä on lukuisasti EHDOTOMASTI SALLITTU -kylttejä. Nurmikolla esimerkiksi on EHDOTTOMASTI SALLITTUA viettää aikaa hyvien ystävien kanssa, pelailla pelejä, olla pikinikillä tai vaikkapa ottaa aurinkoa.

Samainen kotikaupungin pyöräretki osui Kalliossa kadunvaltaajien bileisiin. Musa soi ja kansa viihtyi. Ja kantakaupungin vähäinen katutila oli ihmisten vapaa-ajan käytössä eikä autokaistoina. Enemmän tälläistä kesäkuukaisina!

Stadionin nurkalta pääsee tiirailemaan Finnair Arenan futismatseja.

Töölönlahden ja Rautatieaseman väliin, radanvarteen nousee kalliita kerrostaloja.

Oli se onni onnettomuudessa, että suojelustatuksen saaneet VR:n Makasiinit salaperäisesti ykskaks yllättäen paloivat, niin tuli tilaa muulle? Kas kun sytyttäjää ei koskaan saatu kiinni? Pienellä mielikuvitusleikillä voisi Makasiinitarinan lihottaa dekkariksi, jossa punotaan juonia kaupunkikaavan ympärillä. Ilkeän Museoviraston määräys suojella veturitallit keskellä kaupunkia...Sanomala-konsernin mijardirahoitus viereisellä tontilla, Rakennusliikkeiden voitelurahat ja kymmenien vuosien työmaasopimukset kaupunkikaavan muuttuessa. No, tosissaanhan tämmöistä ei voiis sanoa tai olisi raastuvassa. Mutta kaunokirjallisena revittelynä...

Sanoma-talo (vasemmalla) ja Kiasma (oik.). Kun Kiasmaa ryhdyttiin rakentamaan, Helsingin Sanomat piti ennen näkemättömän uutisrumban aiheesta: lukijat saivat äänestää sopiiko Kiasma kaupunkikuvaan, oli asiantuntijahaastattelua puolesta ja vastaan, masinoitiin Mannerheimin patsaan puolesta jne. Ja kas, kun kaikki kansa koukasi Kasmaa, Sanomala kaikessa hiljaisuudessa rakensi Kiasman taakse kaksi kertaa suuremman Roopen Ankan lasipalatsin. Sitä ei kukaan tainnut vastustaa, kun kaikki paukut oli jo ammuttu Kiasmaan, tuohon kamalaan nykytaiteenmuseoon, jonka harjakorkeuttakin HS päivitteli - melkein peittää eduskuntatalon hahahahaa:D 

Kun katsoo tietystä suunnasta, eduskuntatalokin näkyy Sanomala-palatsin takaa.

Rahapalatsi, Helsingin Sanomien pääkonttori. No oikeastihan HS on hyvä lehti ja sen emoyhtiö kansainvälinen bisneksentekijä, joka omistaa TV-kanavia, kustantamoja ja mm. suomalaiset elokuvateatterit (Finnkino-monopolin).

Eduskuntatalon edustasta on  tullut kiva kaupunkilaisten tori, jossa mahtuu skeitata, pelailla koripalloa, pyöräillä, olla piknikillä, järjestää tapahtumia jne. Musiikkitalon, eduskuntatalon ja Kiasman välinen alue on kyllä muuttunut edukseen - kiva paikka! Lisäksi mainio kevyen liikenteen väylä "Baana" alkaa siltä ja jatkuu vanhaa satamaraidekuilua pitkin Ruoholahteen saakka.

Työtä, työtä, työtä tehdään...

Palasin melkein vuoden mittaiselta opintovapaalta töihin. Koska opintoni jatkuvat työn ohessa, teen tulevan vuoden vain 80% osa-aikatyötä. Siis neljä päivää töissä, yksi opiskellessa ja viikonloppu.

Oli kiva palata töihin, tavata tuttuja taas, tulla tuttuun rooliin.

Bruce Springsteenin tiistaisessa konsertissakin olin: kiitos nuoremman veljeni, joka tarjosi mahdollisuuden. Oli eka kerta stadionkonsertissa ja eka kerta Brucea livenä. Hieno kokemus oli. Ihastelin 62v huippuesiintyjän tatsia: jännite ei kadonnut, vaikka konsertti kesti ja kesti, yli 4 tuntia. Hämmästelin kuinka se jaksaa - ja kuinka ääni kestää. Taitavaa, maailmanluokan huippuammattilaisen, ihan omassa sarjassaan olevan artistin taikaa.

Elintaso

On ollut aina hiukan huono omatunto siitä, että itsellä kaikki on niin hyvin ja toisaalla maailmassa kuollaan nälkään, riudutaan  pois, hitaasti ja kärsien. Ja kun itseltä menee joskus ruokaa roskiinkin.

Viime aikojen uutiset kertovat Euroopan ja Yhdysvaltojen talouden yskähtelevän. Siis länsimaiden. Ja Kiina kasvaa maailmantaloudeksi.

Ehkä sen jälkeen Kiinassa ei enää kuolla nälkään? Ja jos kerta Aasiasta investoidaan Afrikkaan alati kiihtyvällä vauhdilla, niin siirtyykö maailmanvarannot joskus Afrikkaankin asti? Ja sittenkö nälkää nähdäänkin länsimaissa, josta kaik mänt eikä mittään jäänt - paitsi anova käsi kohti Afrikan ja Aasian yltäkylläisyydessä eläviä kansoja kohtaan?

Nälkäänäkevä miljardiosa maapallon väestöstä täyttää päivänsä pohtimalla kuinka saada ruokaa. Liikalihavuudesta kärsivä miljardiosa  yritää selvitä liikakiloistaan. Kaksi tikittävää pommia. Olisiko aika tasata?