Kesälukeminen on ollut riittoisa, 650-sivuinen Ahtisaaren muistelmateos Matkalla. Olen sitä hiipinyt hiljakseen eteenpäin, välillä pitänyt taukoa ja taas jatkanut. Lukutahtini on ollut niin hidas, että piti jo uusia kirjastolainakin. Kahden kuukauden aikana olen kurkistellut Ahtisaaren matkoihin - ikuiseen kotimatkaan evakkopojasta rauhannobelistiksi.
Muistelmat ovat kiintoisaa luettavaa. Esko Ahon ja Alpo Rusin muistelmista paljastui historiallisten faktojen lisäksi jotain muutakin: luonteesta, persoonasta, arvoista. Samoin taitaa Ahtisaaren kirjassa käydä, päähenkilön ääni kuuluu tekstissä. Piirtyy kuva kotimaan politiikasta autuaan tietämättömästä muukalaisesta, joka tuotetaan demarien ehdokkaaksi kaukaa ulkomailta. Kotimaan nurkkakuntaisuus yllättää, peli on likaista. Mutta tehtäviensä myötä kasvaa mieskin: lopputulos on maailmalla arvostettu huippuluokan valtiopäämies ja rauhanneuvottelija. Ahtisaarelle presidentin status on ollut astinlauta rauhanvälittäjäntyöhön. Entiselle valtionpäämiehelle avautuvat jykevimmätkin ovet.
Erityisen kiinnostavia ovat seikkaperäiset kuvailut Kosovon ja Acehin rauhanneuvotteluista sekä Jugoslavian sotarikoksista tuomitun Milosevichin antautuminen. Ahtisaari lensi Venäjän Tsernomyrdinin kanssa Milosevichia tapaamaan ja lateli muun maailman reunaehdot. Kun Milosevich ratkaisevalla hetkellä vielä yritti tarttua venäläisveljien apuun, kääntyi Ahtisaari Tsernomyrdinin puoleen, halasi tätä ja kertoi juuri sopineensa veljensä Tsernomyrdinin kanssa, että täällä ei enää neuvotella reunaehdoista vaan ne joko otetaan vastaan tai ei. Slaaveille Ahtisaaren ele oli tuttua kieltä ja retoriikkaa. Milosevich myöntyi ja Ahtisaari lensi Saksaan Gerhard Schröderin ja muiden onniteltavaksi. Koko läntinen maailma ylisti Ahtisaarta ja suomalaismedia oli ihan hiljaa, ihan hiljaa, ihan vaiti. Puolueeton, neutraali suomalaismedia?
Ahtisaaren otteessa on jotain tuttua...tulee mieleen tutut kansakoulunopettajat. Kärsivällisesti autetaan hitaasti hahmottavia hahmottamaan. Kosovon operaatiota tämmöinen politiikasta mitään tietämätön mattimeikäläinen kyllä kritikoi: mentiinkö liiaksi NATO:n ja USA:n kelkkaan? Toisaalta, mitäpä ne Euroopan asiat venäläisille kuuluisivatkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti