Tänä aamuna istahdettiin aamiaspöytään Hardenbergin maaseutumaisemissa puoli kahdeksan maissa, sillä Aadin piti rientää työssäoppimiskäynneille ja minun junaan. Hennie ja Aad kertoivat Bed&Breakfastinsa olevan itseasiassa ihan uusi juttu. Aad oli rakentanut pihatuvan alusta loppuun ja nyt majoitusasiaa vasta kehiteltiin. Kevättalvella vaihtoon tulevat ruotsalaiset ovat kuulemma seuraavat asiakkaat.
 |
| Hardenbergin rautatieasema. Ollaan siis pienessä maaseututaajamassa, koillisessa Hollannissa, 5 km Saksan rajalta. |
Yöllä oli ollut pakkasta, mutta Aad kertoi vaihtaneensa talvirenkaat jo aiemmin. Sain läksiäisiksi vielä Aadin viime vuonna julkaistun kirjan, hollanninkielisen fysiologian opaskirjan. Aad oli tulostanut juna-aikataulun raidenumeroineen ja junanvaihtoineen, joten se lunttilappu kädessä junamatka Zwollen, Utrechtin ja Rotterdamin kautta Dordrechtiin sujui helposti. Junissa muut matkustajat aina tervehtivät kun istahdettiin samaan loosiin tai lähietäisyydelle. Hollantilaisten kohteliaisuus tuntuu aika mukavalta.
 |
| Junamatkalaisen tavarat |
Dordrectissa asemalla odotti uusi isäntä,
André, ROC Da Vinci Collegen kansainvälisten asioiden koordinaattori. André oli tehnyt loistavan ohjelman, johon kuului monenlaista tutustumista ja mm. kaksi kokoustapaamista meidän kouluun ensi keväänä tulevien henkilöiden kanssa. Lisäksi ehdin vierailla yhdellä työssäoppimispaikalla ja kuulla esittelyn koulun projektiopinnoista sekä tavata pari opettajaa. André oli jo etukäteen varoitellut, että ohjelmasta tulee kiireinen, mutta tähänhän on jo totuttu tällä viikolla.
Illaksi olimme sopineet Andrén aloitteesta illallisen kahden Dordrectissa paraikaa olevan suomalaisopiskelijan kanssa. Turussa hyvinvointialaa opiskeleva
Paula ja Helsingissä ensihoitajaksi opiskeleva
Joni olivat aloittaneet hiljattain työharjoittelut Hollannissa, toinen pari viikkoa sitten ja toinen maanantaina. Andrélla oli sattumoisin kokous samana iltana, joten hän tarjosi tätä mahdollisuutta jo aikaa sitten ohjelmaani. Oli taas kiva puhua suomea!
 |
| Polkupyöräparkilla oli mittaa. Ehkä hollantilaisten hyväntuulisuuden salaisuus on mielen puhdistava polkupyöräily. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti