Rotterdam

Lähdin ajoissa matkaan hotelliltani, sillä raitiovaunu jyskytti melkein puoli tuntia kaupungin halki, Amsterdamin Centraalin rautatieasemalle. Lippua piti vilauttaa mennen ja tullen - ilman pilettiä ei pääsisi edes raitiovaunusta ulos, kiitos avautuvien lippuporttien.


Damien välillä oli aakeeta laakeeta. Junan ikkunasta selvisi, miksi tämä maa on nimeltään Alankomaat. Ja vaikka kansakunta on 17 miljoonaa, pienen pinta-alan valtiossa riittää peltoakin silmänkantamattomiin.

Centraalilla löysin lippumyymälän ja sain ostettua 14e hintaisen junalipun Rotterdamiin. Aie oli mennä nopealla Fyra-junalla, mutta minä onneton hyppäsinkin väärään junaan, joka meni kyllä sekin Rotterdamiin, mutta pysähtyen jhokaiselle maitolaiturille. Soitin matkalta Tarulle, että tulen nyt 20 min myöhässä.

Taustalla kuulut kuutiotalot, joissa pitää huonekalutkin olla seinän mukaan viestettyjä - vaikka lattia vaakatasossa onkin.

 

Rotterdamin arkkitehtuuria.

Rotterdamissa paistoi aurinko. Taru oli paikallisella Centraalilla vastassa ja kävelimme kaupungin halki Rotterdamin Merimieskirkolle, joka kokoaa Hollannin suomalaisia yhteen. Kirkolla oli kova kuhina, perinteiset joulumarkkinat alkavat ensi viikolla ja niihin oli tullut juri kontillinen suomitavaraa kotimaasta, myyntiin. Benelux-maissa asuu laaja suomalaiskunta, joka mielihyvin hakee joulutarvikkeet Merimieskirkolta.

Taru ja Eevis, johtaja ja kuraattori. Merimieskirkot ovat ammoisista ajoista palvelleet kotimaan merenkulkijoita (Rotterdamin satama on yhä maailman toiseksi villkkain!) ja muita maanmiehiä. Benelux-maissa asuu aika paljon suomalaisia komennuksilla tai vakituisesti: on Haagin ja EU:n virastoja ja toimistoja, suomalaisyrityksiä, au paireja, iso suomalisten vaihto-opiskelijoiden joukko, paikallisen puolison löytäneitä kaksikielisine lapsineen jne. Ulkosuomalaisten pariin suuntautuvaa sosiaalityötä rahoittaa myös valtio osaltaan.   

Kuivatavarakontti oli saapunut satamaan Suomesta ja kirkon vapaaehtoiset suomalaisrouvat laittelivat tavaraa hyllyihin, ensi viikolla alkavia joulumarkknoita varten. Kylmätavarakontti saapuu alkuviikolla.

Markkinoille odotetaan valtavaa joukkoa, sillä pohjoismaiden merimieskirkkojen samaan aikaan järjestettävät joulumarkkinat ovat ilmeisen tunnettu traditio myös muiden kuin skandinaavien keskuudessa. Rotterdamhan on varsin kansainvälinen kaupunki. Suomalaisten myyjäisesitettä koristavat myös sponsorien logot: tuttuja laivayhtiöitä kotimaasta ja yksi paikallinen matkatoimisto, joka tekee Suomeen matkoja.



Keskellä Rottredamia sijaistee myös Pauluksen kirkko, Pauluskeerk, joka tarjoaa tukea ja suojaa niille, joilla ei ole mitään: asunnottomille, luvattomille maahantulijoille, paperittomille jne.



Pauluskeerkin sijanti keskellä kaupunkia kertoo yksityisten ihmisten ja yhteisöjen tuesta: kirkon työ on saanut myös paljon taloudellista tukea, jolla toiminta mahdollistetaan. Erikoinen oli tämänkin rakennuksen arkkitehtuuri. 

Rotterdamin suomalaisella merimieskirkolla on neljä työntekijää. Ihan sillä määrällä toiminta ei pyöri, joten kirkko ottaa vuodeksi kerrallaan eri alojen ihmisiä ns. vuosivapaaehtoiksi. Sapattivuotta tai välivuotta pitämään olisi tulossa jatkuvasti enemmän ihmisiä kuin voidaan ottaa. Kirkko tarjoaa asunnon ja vapaaehtoistyön, näemmä ylöspidonkin. Vapaaehtoisten lisäksi täällä asuvat suomalaiset tekevät kovasti talkoita kirkolla, esim. myyjäisiä ei ilman heitä syntyisi laisinkaan. Kotimaasta on jonoksi asti työharjoitteluun halukkaita eri alojen opiskelijoita.

Kirkon kahvilahuoneessa tuoksui kahvi ja tuoreet korvapuustit. Lisää merimieskirkosta löytää täältä: http://www.merimieskirkko.be/nl_index_fi.html