Perhelomakylässä ja illallisella

Tiivis päivä alkoi maaseudun rauhassa aamiaisella yhdessä isäntäväen kanssa. Varttia vailla yhdeksän oltiin jo Aadin kanssa kuitenkin koululla täydessä tohinassa. Sain kattavan esittelyn koulusta kahden opiskelijan ja yhden opettajan esittelemänä ja kierrättämänä. Vierailin jälleen parilla tunilla, tapasin lisää uusia ihmisiä, palaveerattiin ja iltapäviällä Derk vei minut tutustumaan lähistöllä sijaitsevaan perhelomakylään, jollaisia Hollanti tuntuu olevan täynnä.

Lomakylän omistaja esitteli alueen ja kertoili turismiteollisuuden tilanteesta laman hidastamassa Hollannissa. Tulos tehdään huhti-lokakuun välillä, loppuvuosi ollaan kiinni kokonaan tai ainakin hiljaiselolla. Kesäkuukausina on 5 kokopäiväistä  sesonkityöntekijää ja ainakin yksi Derkin opiskelija työharjoittelussa. Hollantilaiset, belgit ja saksalaiset ovat pääkohderyhmä,  asuntovaunujen lisäksi mökki- ja bungalow-vuokralaisia. Perhelomakylässä vanhemmat odottavat lapsille järjestetetävän ohjelmaa aamusta iltaan. Viime vuosina on yleistynyt isovanhempien kanssa lomailevat lapset. Isovanhemmat ovat ylneesä vanhempia vaativampia asiakkaita, laatu ratkaisee silloin. 

Kylpyläosaston kylkeen omistaja oli rakentanut viime vuonna katetun ison sisäpihan, jossa toimii ulkoilmaravintolan lisäksi ohjelma-aktiviteetteja varten estradi . Toisaalla nurmipihalla oli myös tennis-, jalkapallo-, petankki- jne -kentät sekä muita liikunta-, peli- ja toimintapaikkoja.

Illalla koulunväki vei minut koulun omaan oppilasravintolaan syömään. Kolmen lajin illallinen ravintola-alan opiskelijoiden pyörittämässä ravintolassa oli mukava kokemus. Hovimestari, toisen vuosikurssin opiskleija, satteli meidät pöytään ja tarjoilijaopiskelijat esittelivät illallismenun. Kun minun kohdallani opiskelija oivalsi, etten ymmärräkään dutchia, tarjoili hän hätäpäissään vaihtoehtokieleksi saksaa tai ranskaa, kun englanti kuulemma ei oikein suju. Kynnystä saattoi nostaa se, että pöydässämme istu hänen englanninopettajansa, mutta hienosti suoriutui tehtävästään loppujen lopuksi! Hollantilaiset ovat kielikansaa.

Vasemmalla illallisen vastaava ravintolamestari, viimeisen vuosikurssin opiskelija, jonka "näyttö" (tmv.) tämä oli. Hänen komennuksessaan olivat sitten työntekijät, jotka olivat kaikki toisen vuosikurssin opiskelijoita. Keittiössä lisäksi hääri kokkien lisäksi kokkien opettaja. 

Majapaikkani isäntä Aad ja KV-koordinaattori Klara. Fysiatrian ja englannin opet.

Metsäsienikeittoa tarjoilijamme ei kauhukseen osannut sanoa englanniksi, joten hymyssä suin ehdotimme, että hän voi sen sanoa aina ranskaksi eikä asiakkaat ainakaan pahastu. Ranskaksi se tulikin kuin apteekin hyllyltä.  

Viisihenkinen seurueemme. Ravintolan muu asiakaskunta oli lähinnä lähistön ikäihmisiä. Oppilasravintola onkin illallisaikaan vain kerrran viikossa auki, tiistai-iltaisin klo 17.30 alkaen. Onneksi olin pienen lahjan oivaltanut hankkia vierailuani emännöineelle Klaralle, sillä hänellähän oli pienoinen vastalahja minulle.

Kutsuin koko ryhmän Suomeen. Aad tosin kertoi, että Jan oli innostunut ehdottelemaan hänelle jo aiemmin päivällä Suomen visiittiä ensi vuodelle. Tervetuloa, kaikki!