Siskot ja veljet

Herrojen syntymämaat olivat Brasilia ja Marokko, tyttöjen syntymämaista ei tullut puhetta. Brassin kanssa komminikoitiin espanjaksi. Abdel, toinen vasemmalta, kertoi hyvin avoimesti marokkolaisnuorten kotoutumisen haasteista. Islamilaisessa kulttuurissa on totuttu siihen, että miehelle asema järjestyy sukupuolen perusteeella, mutta Hollannissa se ei toimikaan. Marokkolaispojat ovat syrjäytymisvaarassa, mutta tytöt menestyvät koulussa hienosti ja usein suorastaan ahkeroivat. Poikien ongelma tunnetaan etenkin Rotterdamin suunnilla, jossa marokkolaisyhteisö on suuri. Abdel puhui arabiaa, ranskaa, hollantia ja englantia hyvin hyvin. Pohjoisesta saapuneelle karhun kokoiselle opelle paljasti ammattihaaveensakin: jos sitä poliisiksi ryhtyisi! 

Opiskelijat ottivat omakseen ja kielimuurit kaatuivat. Kun yksi oli rohjennut tehdä tuttavuutta, toi se kohta kaverinsa ja kaverin kaverin ja esitteli. Sitten kaverin kaverit esittelivät omille kavereilleen ja pian koko 100 opiskelijan mamuyhteisö oli tuttu.

Viiden ryhmän yhteisössä aamu alkaa klo 8.30 opettajien ja luokka-avustajien päivän briiffauksella. Klo 9 saapuvat opiskelijat ja viisi luokkahuonetta alkavat elämänsä. Opiskelijoita tuee kesken lukuvuoden lisää, sillä joku on juuri muuttanut maahan, toinen havahtunut koulupaikan puutteeseen, joku palannut ammatillisesta koulutuksesta valmistavaan koulutukseen - kieltä vielä oppimaan tms. Paikallinen "nuoristakuu" velvoittaa koulunkäyntiin 21-vuotiaaksi saakka ellei satu työtä löytämään. Kotiin makaamaan jääminen ei luonnistu, sillä tuet loppuvat jos ei tee mitään.
  

Tadžikistanista Hollantiin muuttanut Dawid tuli reippaasti kysymään, että puhunko venäjää. "Ikävä kyllä en", jouduin toteamaan. Tulkiksi ryhyi kuitenkin kenialaissyntyinen Shu´ayb. Molemmat puhuvat jo sujuvahkoa hollantia, vaikka eivät vielä kolmea vuottakaan ole olleet uudessa maassaan. Dawid osoittautui vapaapainin Hollannin mestariksi - ja kaksoseksi, jonka veli on myös vapaapainija ja samassa koulussa. Kaksoskuvio ei minulle valjennut, joten taisin jutella molempien veljesten kanssa vuoropäivinä ymmärtämättä, että eri miehethän siinä olivat.

Myös opettaja sattuu olemaan maahanmuuttaja: Marion kotimaa on Uruguay - vai onko se jo 26 Hollannin vuoden jälkeen kuitenkin jo Hollanti?

Harderwijkissä minun runollisesta sielustani pujahti maailmoja syleilemään pienen pieni perhonen, joka liihotteli vapaana yläilmoissa koulun ylle saakka, jossa se kohtasi toisen pienen perhossielun - tai montakin. Papillonit liihottelivat toinen toisiinsa tutustuen, luottamusta hakien, kiinnostuneesti katsellen...ja ihan selvästi jokainen oli aika kaukana kotoaan...vieraalla maalla, vähän yksin ja aralla mielellä.

Ja kyllä minulla sydäntä riittääkin maasta toiseen muuttaneille: itse en muuttanut lapsuudessani kuin paikkakunnalta toiselle, mutta nuo ovat vaihtaneet maatakin! 

Kirkkokuvien sijasta tähän päivitykseen tuleekin nyt Rotterdamin kahdesta moskeijasta kuvat (yllä Mevlanan ja alla Esslamin moskeijat). Islam on klassinen ja komea maailmanuskonto, kristittyjen sisaruskonto, joka itsekin katsoo olevansa kristittyjen kanssa "samasta Aatamista ja Eevasta". Eurooppalistuva islam omaksuu vähä vähältä ympäristönsä arvoja. Sukupuolten välisestä tasa-arvosta kiinnostunut islam kehittyy - jos jossain, niin Euroopassa, luulen.

Aamun tunneilla vieressäni istui älykäs muslimityttö, Aminata, joka taisi jo kuutta kieltä. Kerroin Aminatalle lukeneeni eilin uutisista, että brittitutkimus arvioi 20 vuoden päästä tärkeimmiksi maailmankieliksi espanjan, kiinan, arabian ja saksan (sekä ranskan). Aminata kertoikin suunnittelevansa opiskella seuraavaksi kiinaa ja sitten espanjaa. Arabian hän arveli jättävänsä niiden jälkeen, sillä se on jo jonkin verran tuttua afrikkalaiskielten pohjalta. Aminataa kiinnostaa isonakin kielet. "Olen kyllä vähän ujo, mutta voisin varmasti olla tulkkina kun afrikkalaisten kanssa kaupankäynti vilkastuu".

Suurin osa tänään kohtaamistani perhossieluista oli muslimeja. Suomessa islamista on viime vuosina kirjoiteltu melko yksipuoliseen sävyyn. Rakkaan naapurin tai sukulaisen kanssa kannattaa mieluummin lyöttäytyä juttusille kuin ryhtyä kyräilemään. Siinä sitä voi molemmat sitten kasvaa ja kehittyä.