Bilbaon marionettiteatterin keskus

Guggenheimin lisäksi kävimme tutustumassa Bilbaon marionettiteatterin keskukseen. Kaikille niille, jotka eivät marionetti- tai varjoteatteria tunne, kerrottakoon, että niillä on Ranskassa, Espanjassa ja Latinalaisen Amerikan maissa suurempi volyymi kuin Pohjolassa. Siispä Bilbaon marionettiteatterikeskuksessakin yhtenä tehtävänä on keskitetysti dokementoida noin 3000 marionettiteatterin esityksiä ja muuta toimintaa - Latinalaisesta Amerikasta Baskimaahan/ Ranskaan saakka. 

Kielikin vaihtui Cantabriasta Baskimaahan tultaessa. Baskinkielinen versio vasemmalla, espanjalainen oikealla - ei niissä mtään yhteistä ole.

Keskusken työntekijä (2. oik.) esitteli toimintaa ja tutustuimme tiloihin.

Ricardo ja Giuliana kuuntelevat keskusken kirjastossa talon esittelyä.

Silmiini sattui kirjaton lehtihyllyssä ranskalainen julkaisu "Marionette et thérapie". Work Shopimme kouluttaja, marionettitaitelija (suomenkielessä ei ole vastinetta sanalle "marioneta"?) Angel viittasikin aika ajoin marionettiteatterin terapauttisiin mahdollisuuksiin.

Yhdessä salissa oli tuhansia videotaltiointeja eri nukketeatteriesityksistä. Homma kuulemma toimii niin, että ryhmä varaa 30 hengen tuolisalin, valitsee esityksen ja panee videon pyörimään!

Kurssi päättyi, joten pitkien hyvästien jälkeen minäkin siirsin laukkuni uuteen osoitteeseen: Bilbaon Best Western Hotel Conde Duque on nyt tiistaihin asti majapaikkani. Aion olla tekemättä yhtään mitään parin päivän ajan! Toivottavasti alkaa sataa, niin on hyvä syy olla sisällä hotellihuoneessa ja roikkua vaikka netissä..tai ottaa päiväunet ja toipua intensiiviviikosta :p!

Baskimaahan!

Kurssi oli uuvuttavan intensiivinen ja sen myönsivät kaikki: järjestäjät, kouluttajat ja osallistujat. Cantabrian vieraanvaraisuus tarkoitti yltäkylläisyyttä, johon meni aikaa: lounaaseen aina kaksi tutnia ja illalliseen 2-3 tuntia, parhaana iltana 4 tuntia. Nautimme jokaisesta upeasta ateriasta, mutta pitkien päivien lomassa aikaa ei paljon enää muuhun jäänytkään: työskentelyä, ekskursioita ja aterioita!

Kurssin päätteeksi santoñalaiset tahtoivat vielä viedä meidät Santanderin rantakaupunkiin viimeiselle illalliselle. Shoppailun sijasta minä lähdin puolalaisen Natalian kanssa playalle ja olihan se kiva käydä Bahianlahdessa uimassakin upean auringon alla.

Santanderin rannassa

Lauantaiksikin isäntäväkemme oli kehitellyt vielä retkipäivän: koulun rehtori tahtoi esitellä kotikaupunkinsa Castron keskiaikaisen linnan ja katedraalin.

Castron linnan edustalla espanjalainen osallistujatoverimme Ana (vas.), opettaja Teresa, KV-koordinaattori/ CEPA:n luonnontieteiden ope Ricardo, puolalainen osallistuja Natalia ja CEPA:n rehtori Carlos.   

Katedraali oli yleisöltä suljettu, mutta Carlos oli sopinut kotikapunkinsa matkailutoimiston kanssa meille kaupunkioppaan vetämän privaatin esittelykierroksen.

 Ja sitten jatketttiinkin Baskimaahan saakka, Bilbaoon ja Guggenheim-museosta tilattuun opastettuun englanninkieliseen kierrokseen.

Guggenheimin edustan kukka-asetelmakoira.

Museon sisällä valokuvaus on rajoitettua, joten kuvat ovat lähinnä aulasta ja talon arkkitehtuurista. Oppaamme selin kameraa kohti.

Unkarilainen Cecilia (pun.) ihastutti valloittavalla persoonallaan ja kuten tiedämme: italialaiset eivät petä koskaan - maailman mainioin Giuliana (taustalla) astui aina silloin esiin, kun muu ryhmä oli väsynyt tms. Giuliana oli jäänyt virastaan eleäkkeelle vuosi sitten ja toimii nyt vapaaehtoisaktiivina HIV:iin sairastuneiden parissa. "Psykologista työtä", Giuliana kuittasi tarkemmat utelut. Giulianassa yhdistyi jokin semmoinen italilaisen isoäidin elämänviisaus ja hersyvän huumorin, mutta arvonsa tietävän  ammattilaisen iloisuus.

Automatkalla ehdimme kehua viime viikkoisen vastaanottopäivän moneen kertaan: Santonan koulu CEPA oli tosiaan lähettänyt kutakin tusinastamme vastaan lentokentälle aina yhden opettajansa. Kaikkien meidän kokemus oli, että vastaanotto oli sydämellinen ja yltäkylläinen: perheisiin heti syömään ja rantakaupunkien kierooksia yms. Meitä, jhotka taidamme espanjaa, oli vastassa Antonio, joka ei sujuvammin englantia taida. Ja sitten taas Teresa, Ricardo, Isadora ja muut englantia taitavat opettajat olivat käyneet noutamassa muita.

VBiikon mittaan selvisi sekin, että tämä oli nyt ensimmäinen kerta kun CEPA järjestää tämmöisen kurssin - kyllä sitä nyt oli sitten hyvin ja huolella valmisteltukin. Laman murjomassa Espanjassa EU-rahoitteinen Work Shop saattaa olla ihan hyvä kompensaatio koulun rahoitusleikkauksiin. CEPAssa on kymmenkunta opettajaa ja opiskelijoiden lukuvuosi oli päättynyt juuri ennen meidän tuloa - opettajilla lomat alkavat 1.7. alkaen.

Radiossa ja teeveessä

Kurssin päätteeksi käytiin paikallisradiossa (Radio Santona) haastateltavana, koko ryhmä 12 henkilöä. Mukana olleet KV-koordinaattiorit Isadora ja Ricardo tulkkasivat osan puheesta englanniksi, osa meni sellaisenaan espanjaksi eetteriin. Oman kaksiminuuttiseni kuulee alla olevasta linkistä - halutessaan - noin 17 min kohdalta alkaen.

http://www.ivoox.com/cepa-santona-proyecto-grundtvig-y-fin-curso-audios-mp3_rf_2172761_1.html

TV:ssäkin Work Shopimme vilahti, Cantabrian paikallisuutisissa. Kouluttajien (Angel ja Geronimo alias Tito) lisäksi kolmea meistä osallistujista haastateltiin kutakin erikseen. Uutislähetys on nähtävissä alla olevasta linkistä, noin kohdast 18.30 alkaen:

http://www.rtve.es/m/alacarta/videos/telecantabria/telecantabria-27-06-13/1901052/?media=tve 

Cantabria

Liki jokaisena kuluneen viikon päivänä olemme myös pakkautuneeet kahteen pikkubusiin ja huristelleet Santonan lähiseutuihin tutustumassa. Tässä ollaan matkalla Santanderiin.

Torstai-illan illallinen olikin grillijuhla playalla. Matkan varrelle osui tämä muuri, jonka takana on iso vankila, jossa CEPA:n opettajista ainakin Antonio ja Ricardo käyvät opettamassa niitä vankeja, jotka tekevät rangaistuksensa aikana tutkintoon johtavaa/ muuta räätälöityiä koulutusta.

Laredossa kiivettiin vuorelle.

Antonio ajelutti meitä myös Santonan viereisellä vuorella.

Tusinasta yksi

Intensiivinen yhteiselomme jatkui esineteatterin työpajalla, jossa loihdittiin marionettiteatterin objekteja (nukkeja, esineitä, rekvisiitta) eloon. Jatkoimme myös oman esityksemme lavastusta, sillä 12 tarinastamme, tusinastamme, tehdään perjantaiksi yksi.

Clever Piiter.

Vetäjäkolmikkomme oli valinnut tarinoistamme elementtejä ja yhdistänyt/ kehittänyt niistä yhden uuden tarinan. Sen keskushenkilöinä ovat kaksi alle 10-vuotiasta poikaa, Mikko ja Tuomo. Kun minun tarinassani noiden henkilöiden viimeinen kohtaaminen oli jäähyväistunnelmissa, päättivät espanjalaiset järjestää pojille juhlat, fiestan! Espanjalaiset kouluttajat olivat pitäneet tarinastani ja espanjalaisella tunneälyllä varustettuina totesivat, että on aika järjstää parhaille kaveruksille juhlien juhla, viimeinen ilta.  Fantasiamaailmaan sijoittuvassa unenomaisessa sadussa Mikko ja Tuomo lentävät kosmonautteina avaruuteen, ratsastavat nuorella varsalla kuuhun, uivat mereen jossa tapaavat valaan...ja mitä kaikkea. Kertojana on bulgarialainen animaatiohahmo Clever Piiter, jonka nukkehahmoa ohjaan minä - sekä annan sille ääneni. Esitys on espanjaksi, mutta siinä kuullaan myös yhdeksää muuta kieltä. Musiikki on kitara-akustista, jonka lisäksi kuullaan kaksi yksinlaulua: unkalrilainen kansanlaulu ja puolalainen balladi. Italialiset laulavat myös yhden laulun, joka on sanoitettu ja Javierin puolesta sovitettu tämän esityksen teemoihin.

Lunttilappuni esityksen alkuun.

Tarinan päähahmot ovat siis minun kertomuksestani ja muut elementit muiden kertomuksista: täysikuu, varsa, valas, kosmonauttien kuulento, Clever Piiter jne. Me osallistujat emme päässeet vaikuttamaan esityksen käsikirjoitukseen, vaan se tuli vetäjäkolmikon meille antamana - heidän koontinaan meidän tarinoistamme.

Esitys, yksi ainoa, toteutetaan Santonan 150 v. vanhassa teatterissa perjantaina.

Italialaiset isoäidit Cristina ja Juliana, Tito ja puolalainen Natalia.

Kyproslainen Chryso.

Tänään kävimme tutustumassa santonalaiseen anjovistehtaaseen. Santonan anjoviksia pidetään maailman parhaina ja se on kai se tuote, josta tämä 14 000 asukkaan pikkukaupunki tunnetaan. Huomenna on luvassa retki Santonan ulkopuolelle Cantabriaan. Tiivis kurssimme alkaa aamuisin aina klo 9 ja päättyy yhdeksään mennessä, jolloin menemme yhdessä syömään.

Se come bien aqui - täällä syödään hyvin. Vas. Isabella.

Kurssimme on kaksikielinen: espanjaa ja englantia. Toinen KV-koordinaattoreista, Isabella, on syntyjään jenkki, joten hän tulkkaa loistavasta espanjaa. Ymmärrän kyllä jo aika hyvin ja melko usein espanjaksikin tulevan puheen. Kolme osallistujajoukostamme on espanjan opettajia: slovenialainen, puolalainen ja kyproslainen. Lisäksi meistä pari muutakin puhuu espanjaa. Kouluttajista Tito puhuu myös aika hyvää englantia.

Kuvia

Marionettikouluttaja Angel Salcedo Santa on taitava nukketeatteriammattilainen. Kotoisn Murciasta.

Lavasteidemme teossa unkarilaisesta kuvataitelijastamme Ceciliasta on ollut isosti iloa! Cecilia kertoi kuvittaneensa ison joukon lastenkirjoja. Tässä syntyy nuori varsa varjoteatteriosiotamme varten.

Esityksemme lavasteiden teko on ollut iso urakka, josta selvisimme melko vauhdikkaasti.

Kurssimme kuluttajakolmikko: Angel, Tito, Sonya majapaikkamme La Tortugan raintolassa päivällisellämme.

Angel on upea tyyppi, tykkään.

Tänään kurssimme pääkouluttaja Tito (vas.)marssiitti joukkoomme uuden henkilön, Javierin (oik.), santanderilaisen muusikko/ musiikinopettajan, joka on puoliryhmän kanssa tänään valmistellut esityksemme musiikkia.

Espanjan televisiokanavan TVE:n uutisryhmä vieraili myös katsastamassa seminaarimme tätä päivää. Haastateltavaksi jouduin minäkin ja"huuomenna uutisissa tavataan", totesi karismaattinen uutisotimittaja Juan Carlos. Kuvassa uutisten kameramies.  

Tarinani

Kun olin lapsi, minulla oli hyvä ja mukava ystävä. Hänen nimensä oli Tuomo ja hän oli kaksi vuotta vanhempi kuin minä. Olimme aina yhdessä.. Tapasin vierailla hänen kotonaan ja hän oli monta kertaa meillä. Myös hänen isänsä ja äitinsä olivat tärkeitä henkilöitä minulle ja luulen, että Tuomo tunsi samoin vanhempiani kohtaan. Kesäisin olin Tuomon ja hänen perheensä mökillä muutaman päivän. Sitten vanhempani ja veljenikin tulivat mökille ja me kaksi perhettä söimme illallista yhdessä.

Yhtenä päivän isäni sanoi, että hänellä on yksi hyvin tärkeä asia kertoa meille kaikille: minulle ja veljilleni.

Menimme keittiöön ja ​​äiti ja isä sanoivat, että meidän on muutettava toiseen kaupunkiin. He olivat saaneet uudet työpaikat sieltä ja meidän pitäisi siirtyä uuteen kaupunkiin heinäkuussa.

Olin hyvin surullinen. Juoksin Tuomon kotiin ja kerroin kaiken, mitä isäni oli sanonut. Itkin mutta Tuomo vanhemmat lohduttivat minua. Myös Tuomo oli hyvin surullinen - ja uskon, että hänen vanhempansakin olivat.

Heinäkuun viimeisenä päivänä menimme yhden pienen lammen rantaan Tuomon kanssa. Se oli viimeinen iltani tuossa pikkukaupungissa. Olin 8-vuotias ja Tuomo oli 10-vuotias. Puhuimme koko illan ja ​​kerroimme kaikenlaisia ​​tarinoita. Me nauroimme paljon. Keräsimme pieniä oksia puista ja teimme niistä toisillemme muistolahjat. Tuomo antoi oman lahjansa minulle ja minä annoin omani hänelle. Sen jälkeen emme sanoneet enää sanaakaan. Täydellisessä hiljaisuudessa pyöräilimme polkupyörillä koteihimme.

Se oli viimeinen kerta kun  näin Tuomon – parhaan lapsuudentoverini.

(nopea suomennos englannista ja espanjasta: kiitos google translatorin)

12 tarinaa

Kussimme etukäteistehtävänä oli tosiaankin lähettää maaliskuun loppuun mennessä kurssin vetäjäkolmikon käyttöön yksi tarina kultakin osallistujalta. Tehtäväksianto oli avara: kansantarina, satu, laulu, runo, myytti jtms... Minä valitsin henkilökohtaisen aiheen: kirjoitin lyhyen tarinan siitä menetyksestä, jonka koin 8-vuotiaana, kun paikkakunnalta toiselle muuttaessamme menetin parhaan ystäväni.

Vetäjäkolmikko - kolme espanjalaista teatterintekijää - oli lukenut tarinani hyvin ja tarkasti, suurella sydämellä. Kouluttajamme olivat animoneet 12 tarinasta 12 minuutin pituisen esityksen, jonka näimme eilen.  Omani alkaa noin 3 minuutin kohdalta.

Tiistain aikana olemme taas syöneet ja juoneet hyvin. Olimme illallistamassa maravillosassa paikassa hiukan Santonan ulkopuolella, rannikolla, kivojen maisemien keskellä. Ruoka oli loistavaa. Söimme, nauroimme ja lauloimme.

Work shopeissa olemme tänään tutustuneet marionettiteatteriin, tehneet varjoteatteritutkelmaa (praktiikkaa, harjoitelleet) ja tanssineet. Illan viimeisessä istunnossa klo18-21 aloitettiin myös lavasteiden rakentaminen, sillä kurssimme valmistaa perjantaiksi nukketeatteriesityksen, alusta loppuun. Koko päivän kantava teema on "buscando" - etsiminen. Kaikessa tekemisessä on koko ajan lupa etsiä, kokeilla uudella tavalla, testailla, leikitellä, yrittää löytää jokin uusi näkökulma, etsiä. Se on ollut antoisaa jo nyt.

Mikä päivä!

Kurssimme alkoi virallisesti tänään, vaikka eilenkin jo olimme klo 13 alkaen yhdessä iltamyöhään saakka, tutustuen Santoñaan ja sen lähistöön. Tänään olivat viralliset avajaiset, jotka espanjalaisittain sitten olivatkin erityisen viralliset. Vierailimme koulullamme, CEPA de Sañtonassa, Centro de Educación de Personas Adultas de Santoña, paikallisessa aikuisoppilaitoksessa siis. Rehtori Carlos Salazar piti tervetuliaispuheen ja tutuistuimme kouluun. Sitten kävelimme yhdessä kaupungintalolle, jossa oli avajaiset: kaupunginjohtajaa, sivistyspäällikköä, koulun hnkilökuntaa, kansainvalisten asioiden koodrinaattorit Isabella ja Ricardo, koulun väkeä, paikallismedian edustajat ja me. Puheita ja avajaissanoja.

Kaupungintalolta seminaarimme avajaisissa. Alkutuntuma on, että pienessä Santoñassa seminaarimme on ylittänyt uutiskynnyksen helposti.

Ehdimme käydä myös tunnin laivaristeilyllä Santoñan edustan upeita jyrkkiä maisemia ja rantatörmiä ihmettelemssä ja varsinaiseen ohjelmaan pääsimme klo 14, jolloin lounastimme niistä tuliaisista, jotka itse kukin oli kotimaastan tuonut. Kutsussa kun luki toive, että kukin toisi 2-3 kpl jotain kotimaansa spesiaalia elintarviketta.

Lounas venyi parituntiseksi ja  klo 17-20 oli ensimmäinen teatteriaktiviteetti, jonka vetivät kurssimme kouluttajat Jeronimo (Tito), Angel ja Sonja. Ensimainittu on teatterintekijä ja -tutkija, toinen näyttelijä jolla on 25 v kokemus nuokketeatterista ja sen opettamisesta, ja kolmas on teatteripedagogi. Me osallistujat, 12 kpl, tulemme 10 eri maasta ja meistäkin suuri osa on opettajia, joskin monella on draamasta tai teatterista myös kokemusta. Ikähaitarimme taitaa olla 27-66 vuotta. Kurssimme on EU:n liikkuvuushanke Grundtvikin rahoittama ja kestää sunnuntaihin asti.

Ensimmäiseen aktiviteettiin piti varautua liikuntavaatetuksella. Olimmekin koko kolmituntisen koulun isossa voimistelusalissa ja teimme kolmen kouluttajamme johdolla lämppäreitä, luottamus- ja tutustusmisharjoitteita sekä näimme elokuva-animaation, joka oli valmistettu meidän 12 osallistujan kevättalvella lähettämistämme tarinoista. Se kosketti. Olin omaa tarinanani kirjoittaessani intuitiivisesti osannut luottaa espanjalaisten draamatajuun ja kun tänään sitten näín tarinastani lyhyen animaation, silmät kostuivat. Espanjalaiset osaavat draaman, ymmärtävät  emootitot ja ajattelevat sydämellään. Ehkä saan animaation blogiini näkyviin vielä loppuviikolla.

Ohjelman lopuksi pääsimme kukin marionetin eli nukketaeatterinuken varteen hetkeksi ja kävimme vuorollamme esittämässä kankaan takaa hyvin lyhyen presentaation: lähinnä oman nimemme ja jotain muuta. Olimme heti alkuun aika taitavia!  

Me osallistujat tulemme Suomesta, Latviasta, Puolasta, Bulgariasta, Turkista, Kyprokselta, Kreikasta, Sloveniasta, Espanjasta ja Italiasta. Italiasta ja Bulgariasta on kaksi edustjaa, muista maista yksi. Tämän päiväiseen paikallisradion haastatteluun päädyin jo minäkin, kolmen muun osallsitujan kanssa.

Pääkouluttaja Jeronimo eli Tito on teatteritutkija, joka on kotoisin täältä Cantabriasta, mutta mutta...asuu ja työskentelee vakituisesti jo 18. vuottaan ...Sevillassa! Löysimme heti yhteisiä tuttuja.

Tiiviin päivän päätimme klo 21.30 alkaen illallisella läheisessä cantabrialaisessa ravintolassa. Ohjelma on tiivis ja taitavasti rakennettu.

Ps. Tänään kurssin esittelytilaisuudessa aukesi tuo otiskko "Buscando UNA voz - Etsimässä YHTÄ ääntä": emme ole äänenkäytön kurssilla, vaan esittävän taiteen seminaarissa, jossa keskeinen väline on marionettiteatteri...mutta fokus taitaa sittenkin olla jotain sellaista kuin "(marionetti)teatterin mahdollisuudet ryhmälähtöisissä prosesseissa" tai jotain sellaista, johon liittyy:

• teatteri
• ryhmä
• yksilö
• ryhmän "yhteisen äänen" löytäminen
• mahdollisuudet
• marionettiteatteri
• tarinat
• Eurooppa, eri kansat, erilaiset tarinankerrontaperinteet
• EU, Euroopan YHTEISÖ, eri kansallisuudet, YHTEYS