Bussi vei Pohjois-Valkealaan, Kouvolan tuolle puolen, keskelle metsää, Hillosensalmen tieltä vielä pikkutietä nelisen kilometriä itään. Meitä oli niin iso joukko, että maastouduttiin kolmen hengen ruokaryhmissä. Ensimmäinen taukopaikka oli heti Lapinsalmen riippusillan tuolla puolen. Yhdeksän ruokakuntaa kävi näyttämässä minulle reittisuunnitelmansa ja jatkoivat sitten reiteilleen. Illalla tavattiin määränpäässä. Auttelin rinkan säädöissä toista tuntia, koko lounastauon ajan. Oli taas monenlaista kantovälinetttä matkassa - ja kun on lainareppu selässä, pitää se säätää sitten tämänkertaisen kantajan selälle sopivaksi.
 |
| Lounasta tramgialla. Yhdeksästä ruokakunnasta yksi oli vegetaristinen. Vegeryhmän Leo annostelee ateriaa. |
Kolmanneen retkipäivän aikana yksi kolmen hengen ryhmistä piti meille muille hauskan retkiohjelman: piti valita keskuudestaan äly, voina ja tarkkuus. Älyt jäivät nuotiopaikalle luontoaiheeseen tietovisaan, tarkkuudet menivät heittopaikalle ja voimat ahkeroivat puolisen tuntia halkoja. Meidän ryhmä laittoi EM-tason judokamme voimaksi, minut älyksi ja kolmannen tarkkuudeksi. Tietovisassa kysyttiin
- Mitä puita näet nyt ympärilläsi ( 6kpl: mänty, kuusi, koivu, pihlaja, haapa, kataja)
- Suomen yleisimmät kalalajit? ( 3kpl)
- Suomen yleisimmät pedot (4 kpl)
- Minkä nimisen järven rannalla olemme nyt? (Valkeajärvi)
- Bonuskysmys: Kun luonnossa liikkuessa on aikaa ajatella, on nyt tehtävänä kertoa, mikä on elämän tarkoitus?
Bonuskysymykseen siteerasin Hannu Salaman vastausta samaan kysymykseen kun ekaluokkalaiset sitä haneltä (ja 99 muulta suomalaisvaikuttajalta kysyivät) "Voi rakkaat lapset, en minä tiedä".
Redpoveden puistossa vietimme 4 vrk ja opiskelimme eräretkeilyä ja kansaalispuistoretkien ohjaamista. Oli mukava tutustua lahjakkaaseen porukkaan paremmin: kymmenkunta eri urhelilajien valmentajaa/ kilpailijaa, puolenkymmentä maahanmuuttajataustaista, ihmisiä eri puolilta Suomea ja maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti