Baskimaahan!

Kurssi oli uuvuttavan intensiivinen ja sen myönsivät kaikki: järjestäjät, kouluttajat ja osallistujat. Cantabrian vieraanvaraisuus tarkoitti yltäkylläisyyttä, johon meni aikaa: lounaaseen aina kaksi tutnia ja illalliseen 2-3 tuntia, parhaana iltana 4 tuntia. Nautimme jokaisesta upeasta ateriasta, mutta pitkien päivien lomassa aikaa ei paljon enää muuhun jäänytkään: työskentelyä, ekskursioita ja aterioita!

Kurssin päätteeksi santoñalaiset tahtoivat vielä viedä meidät Santanderin rantakaupunkiin viimeiselle illalliselle. Shoppailun sijasta minä lähdin puolalaisen Natalian kanssa playalle ja olihan se kiva käydä Bahianlahdessa uimassakin upean auringon alla.

Santanderin rannassa

Lauantaiksikin isäntäväkemme oli kehitellyt vielä retkipäivän: koulun rehtori tahtoi esitellä kotikaupunkinsa Castron keskiaikaisen linnan ja katedraalin.

Castron linnan edustalla espanjalainen osallistujatoverimme Ana (vas.), opettaja Teresa, KV-koordinaattori/ CEPA:n luonnontieteiden ope Ricardo, puolalainen osallistuja Natalia ja CEPA:n rehtori Carlos.   

Katedraali oli yleisöltä suljettu, mutta Carlos oli sopinut kotikapunkinsa matkailutoimiston kanssa meille kaupunkioppaan vetämän privaatin esittelykierroksen.

 Ja sitten jatketttiinkin Baskimaahan saakka, Bilbaoon ja Guggenheim-museosta tilattuun opastettuun englanninkieliseen kierrokseen.

Guggenheimin edustan kukka-asetelmakoira.

Museon sisällä valokuvaus on rajoitettua, joten kuvat ovat lähinnä aulasta ja talon arkkitehtuurista. Oppaamme selin kameraa kohti.

Unkarilainen Cecilia (pun.) ihastutti valloittavalla persoonallaan ja kuten tiedämme: italialaiset eivät petä koskaan - maailman mainioin Giuliana (taustalla) astui aina silloin esiin, kun muu ryhmä oli väsynyt tms. Giuliana oli jäänyt virastaan eleäkkeelle vuosi sitten ja toimii nyt vapaaehtoisaktiivina HIV:iin sairastuneiden parissa. "Psykologista työtä", Giuliana kuittasi tarkemmat utelut. Giulianassa yhdistyi jokin semmoinen italilaisen isoäidin elämänviisaus ja hersyvän huumorin, mutta arvonsa tietävän  ammattilaisen iloisuus.

Automatkalla ehdimme kehua viime viikkoisen vastaanottopäivän moneen kertaan: Santonan koulu CEPA oli tosiaan lähettänyt kutakin tusinastamme vastaan lentokentälle aina yhden opettajansa. Kaikkien meidän kokemus oli, että vastaanotto oli sydämellinen ja yltäkylläinen: perheisiin heti syömään ja rantakaupunkien kierooksia yms. Meitä, jhotka taidamme espanjaa, oli vastassa Antonio, joka ei sujuvammin englantia taida. Ja sitten taas Teresa, Ricardo, Isadora ja muut englantia taitavat opettajat olivat käyneet noutamassa muita.

VBiikon mittaan selvisi sekin, että tämä oli nyt ensimmäinen kerta kun CEPA järjestää tämmöisen kurssin - kyllä sitä nyt oli sitten hyvin ja huolella valmisteltukin. Laman murjomassa Espanjassa EU-rahoitteinen Work Shop saattaa olla ihan hyvä kompensaatio koulun rahoitusleikkauksiin. CEPAssa on kymmenkunta opettajaa ja opiskelijoiden lukuvuosi oli päättynyt juuri ennen meidän tuloa - opettajilla lomat alkavat 1.7. alkaen.