Kun olin lapsi, minulla oli hyvä ja mukava ystävä. Hänen nimensä oli Tuomo ja hän oli kaksi vuotta vanhempi kuin minä. Olimme aina yhdessä.. Tapasin vierailla hänen kotonaan ja hän oli monta kertaa meillä. Myös hänen isänsä ja äitinsä olivat tärkeitä henkilöitä minulle ja luulen, että Tuomo tunsi samoin vanhempiani kohtaan. Kesäisin olin Tuomon ja hänen perheensä mökillä muutaman päivän. Sitten vanhempani ja veljenikin tulivat mökille ja me kaksi perhettä söimme illallista yhdessä.
Yhtenä päivän isäni sanoi, että hänellä on yksi hyvin tärkeä asia kertoa meille kaikille: minulle ja veljilleni.
Olin hyvin surullinen. Juoksin Tuomon kotiin ja kerroin kaiken, mitä isäni oli sanonut. Itkin mutta Tuomo vanhemmat lohduttivat minua. Myös Tuomo oli hyvin surullinen - ja uskon, että hänen vanhempansakin olivat.
Heinäkuun viimeisenä päivänä menimme yhden pienen lammen rantaan Tuomon kanssa. Se oli viimeinen iltani tuossa pikkukaupungissa. Olin 8-vuotias ja Tuomo oli 10-vuotias. Puhuimme koko illan ja kerroimme kaikenlaisia tarinoita. Me nauroimme paljon. Keräsimme pieniä oksia puista ja teimme niistä toisillemme muistolahjat. Tuomo antoi oman lahjansa minulle ja minä annoin omani hänelle. Sen jälkeen emme sanoneet enää sanaakaan. Täydellisessä hiljaisuudessa pyöräilimme polkupyörillä koteihimme.
Se oli viimeinen kerta kun näin Tuomon – parhaan lapsuudentoverini.
(nopea suomennos englannista ja espanjasta: kiitos google translatorin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti