Lehtien palstoilla on käyty taas keskustelua koulun uskonnonopetuksesta. Uskonnondidaktiikan proffa Arto Kallioniemi (Helsingin yliopisto) käytti erityisen asiantuntevan puheenvuoron: yksi kaikille yhteinen katsomusaine "perinteisen uskonnon" tilalle. Perinteinen uskonto on lainausmerkeissä, koska eihän se ihan perinteistä ole enää ollut vuosiin, sillä nykyisen perusopetuslain mukaan kouluissa on annettava uskonnonopetusta, jonka sisöllöistä osa määrittyy sen mukaan, mihin uskontokuntaan oppilas kuuluu.
Pitkässä maassa on monenlaista elämäntodellisuutta. Uskonnonopetus sujunee kivuitta maalaiskunnissa, joissa käytännössä kaikki kuuluvat samaan uskontokuntaan. Pääkaupunkiseudulla nykyinen malli on ongelmallinen: yksin Helsingissä annetaan 14 erilaista uskonnonopetusta. Siinä ei ole mitään järkeä, kallistakin se on. Ja kuten alan yliopistollisen oppituolin haltija Kallioniemi toteaa: siinä jätetään käyttämättä se kaikkein keskeisin: eri katsomuspiiristä tulevien kohtaaminen jää toteutumatta kun oppilaat hajotetaan uskontotunneiksi eri ryhmiin.
Kovin vastaanharaaja on ev.lut. kirkko, jolla on oma lehmä ojassa. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan yhtenä pääsykoekysymyksenä 2012 olikin vakaumusten ja julkisen vallan välinen suhde.
Kun peruskoulussa ei yhteiskunnallisiakaan aineita opeteta sen mukaan, minkä puolueen kannattajien lapsia luokassa on, ei uskonnonopetustakaan verovaroin ole syytä antaa vakaumusten mukaisesti, vaan kaikille yhteisesti, samalla tavalla neutraalina aineena kuin vaikkapa historiaa. Huomisen maailmassa kansalaisen pitää osata eri uskontokuntiin kuuluvien kohtaamisessa tarvittavat perusasiat - ja ne oppii parhaiten yhdessä muiden kanssa eikä yksin omassa porukassaan. Tervetuloa uusi, kaikille yhteinen katsomusaine!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti