Voihan vitsi

Bussikuski sutkautti jonkun vitsin, jota en ymmärtänyt. Ja kotiin palatessani talomme etuoven lasia pesi rouva, joka kipusi tikkailta alas minun tullessa ja sanoi jotain hauskaa, mikä meni ohi. Voihan vitsi!

Mutta mikä viikko! Mikä kurssi! Mikä ryhmä! Mitä ihmisiä!

Minun osaltani kurssi päättyi tähän viikkoon, joten sain perjantain päätteeksi todistuksen suoritetusta 20h alkeiskurssista. Kyllä viikossakin jotain oppi.

Berliini 2012

Muut jatkavat vielä ainakin kaksi viikkoa. Korealaiset jatkavat vielä 5 kk ja 3 viikkoa. Heillä taitaa olla meneillään projekti, joka tuo saksan opsikelu- ja työskentelykielitaidon. En tullut kysyneeksi miksi kukin saksaa opsiikelee, mutta arvelen että Gleb ja Joshué, moskovalainen lentokoneinsinööriopiskelija ja pamplonalainen autotekniikan (insinööri?)opiskelija, tarvitsevat saksaa ammateissaan. Madridilaisen juristin mies on saksalais-ranskalaisesta perheestä, joten siinä lie Irenen syy. Me loput humanistit sitten kukin mistäkin syystä.

Miten se olikin niin hersyvän tehokas ja mukava ryhmä!

Oppikirjamme sivusi myös Saksan maantietoa, joten niissä kohti muilta mantereilta tulleet aina hiukan tippuivat kärryltä. Onko Österreich osa Saksaa? Mitä ovat Bundesländer? Missä on Hamburg?, australialainen, nigerianjenkki, jenkki ja korealaiset kyselivät kun tehtiin ryhmätöitä.

Metroaseman seinällä ollut mainos vaati jo vähän kielileikkiä. Saksalaisille suunnattu sanaleikittely aukeaa saksan sanalla uutuus "neuheit" ja romaanisten kielten (portugalin?) superlatiivipäätteellä -issimo.

Opetus oli tasokasta. Saksalaisiltahan se sujuu: tarkasti, täsmällisesti ja pedagogisesti rakennettu viikko. Yhden opettajan sijasta kaksi: aamupäivisin Martina ja iltapäivisin Jana. Martinan opetusta seurasin erityisen ihaillen: kokenut kielenopettaja osaa pidättäytyä vain tutuissa sanoissa, vahvistaa tuttuja asioita ja edetä selkeästi, kerrata säännöllisesti. Kertaus on opintojen äiti, erityisesti uuden kielen oppimisessa.

Loistava loman päättävä viikko. Tänne voinee  palata uudestaan, mutta samanlaista ryhmää ei tule, se on varma. Ryhmämme oli sikälikin hauska kokoonpano, että meistä kukaan ei ollut varannut koulun kautta huonetta v aan kukin oli etsinyt ominpäin majoituksensa. Korealaisia lukuunottamatta olimme kukin liikkeellä yksin. Ja jotain yhteistä ammatillista orientaatiotakin ryhmässämme taisi olla: tulevia pyskologeja, musiikki- ja toimintaterapeuttia, sairaanhoitajaa. Juristi, egyptologi ja minä taas vauhkotsimme yhdessä ihmisoikeusasioita.

Kaikkien häkellyttävin kielenoppija oli tietysti Idi, nigerialaissyntyinen egyptologi, joka vapaa-ajallaan kääntää kuolleita kieliä (tai polttaa sikareita ja juo viskiä sikariklubilla). Idi kertoi olleensa kerran Afrikassa arkeologisilla kaivauksilla, joilla työkielinä olivat arabia ja paikallinen heimokieli. Kesän mittaan kuulemma alkoivat auttavasti sujua molemmat:p ...kuten tällä viikolla näytti käyvän saksan kanssa:)