 |
Raum kirk. Paxii ja ponumii!
|
Matka jatkui Turusta Uudenkaupungin kautta Raumalle, jossa pistin auton parkkiin ja lähdin fillarin selästä ihmettelemään Wanhaa Raumaa - ja vähän uuttakin. Rauma on yksi niistä suomalaiskaupungeista, joissa en ole ainakaan aikuisemmalla iällä vieraillut. Opiskelukaverini Lauri kyllä oli kotoisin Raumalta ja opetti muutamia ydinlauseita: "An mulki niit fliitei" ja "Kat ku kat kara".
 |
| Uimarinaiset eivät olleet moksikaan, vaikkka karmea Mänkki nousi naisia pelottelemaan, kanavassa keskellä Raumaa! |
Joku kysyi, mistä olen kotoisin. Se on ollut minulle aina vaikea kysymys, sillä olen asunut kymmenellä paikkakunnalla viidessä eri maakunnassa. Rita Liljeström totesi jossain tutkimuksessaan, että "maantieteelliseen liikkuvuuteen tottuneet lapset kehittyvät sopeutuviksi". Onnekseni sukunikin ovat asettuneet asumaan laajalti eri puolille Suomea, joten pienestä pitäen on matkatttu mummoloihin ja muihin sukulaisiin eri puolille Suomea.
 |
| Kristiinankaupunki ihastutti. Tänne on palattava toisella kertaa, ihan yön yli viivähtämään. |
 |
| Krisitiinankaupungissa poikkesin lounaalla, merenrannan viihtyisässä caffe stugassa. |
Ukkoskelin alta siirryin Vaasaa kohti. Vaasassa nostin taas fillarin esiin ja tein pitkähkön kaupunkiajelun - menneitä muistellen! Vaasassa asui aikoinaan isosetäni, jonka kotitalon, Skolhusgatan 11, sivuutin myös. Mutta ennen kaikkea tietnekin viivähdin sotamuistoissa - minähän kävin armeijan Vaasassa!
Yöksi painoin pääni tyynyyn 4 km päässä Vaasan keskustorista, Korsholman kunnan puolella sijatsevassa yöpaikassani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti