Vaasasta 30 km päässä, Kyröjoen varressa Vähässäkyrössä on Saarensivun kylä, jossa taisimme käydä kaikkina lapsuuden kesinä. Isoenoni viljeli siellä äidinäitini kotitilaa. Siitä tuli minulle rakas paikka, jossa kävin myöhemmin ihan itseksenikin. Tällä reissulla en kuienkaan pihaan asti ajanut, sillä vanhaa taloa asuttavat jo ihan uudet ihmiset. Tyydyin katselmaan kauempaa. Paljon oli muuttunut.
 |
| Rintanen |
 |
| Nämon meirän maita. |
Vähänkyrön kirkonkylän kautta ajelin sitten Tervajoen autokauppakeskittymän vieritse Isoonkyröön, jossa oli herättäjäjuhlat. Siellä poikkesin pikapikaa, muutaman tutun tapasin ja kuulumiset vaihdettiin. Illaksi jatkoin kotiin Seinäjoelle.
Seinäjoki tosiaan on entinen kotikaupunkini ja mummolakaupunkini. Vaikka olen asunut Helsingissä jo 15 vuotta, on Seinäjoella yhä osa elämääni. Muutama viikko sitten olin siellä yksissä valmistujaisissa, nyt poikkesin pikaisesti kummipoikaa perheineen tervehtimässä. Seinäjoella ei tarvitse orjailla, kuten vanha kyltti toivotti ennen vanhaan kaupunginrajalla tulijan tervetulleeksi: "Täälei tartte oriaalla". Kaikki aina järjestyy ja kaikesta voi sopia. Jos pitää päästä jonnekin eikä ole autoa alla, joku aina vie.
 |
| Minäkäänn osannut päättää kumpaa Törnävän kesäteatterin näytelmää menen katsomaan, joten jätin teatterikäynnin seuraavalle päivälle Tampereelle. Toivottavasti loppukesällä ehdin näkemään nuo molemmat; Häjyt ja Pepin.Molemmissa tuntuu olevan sopivan häjysti luonnetta, julisteesta päätellen ainakin! |
Pari päivää Etelä-Pohjanmaalla meni tuosta vain. Maanantaina ajoin vielä Jalasjärvellä entisen työkaverin pihaan ja menin kahville ennakkoon varoittamatta. Oli kiva tavata, Antti! Paikalle tupsahti vielä toinenkin entinen työtoveri, Pekka, perunoita tuomaan. Päivitettiin Jalasjärven kuulumiset - viimeiset 15 vuotta. Ja minä kerroin Sevillan kuulumisia.
Jos olen iloinnut andalucialaisista ihmisistä, olen myös pohjalaisista! Tuntui taas niin helpolta kaikki kanssakäyminen, elämä ja oleminen...sehän alkoi jo Vaasasta. Turussakin piti säätää enemmän. Omassa kokemusmaailamssani Andaluciaa ja Etelä-Pohjanmaata vielä tuntuu yhdistävän jokin seikka...en vain oikein saa sitä kiinni, mikä se on. Jotain anti-individualistista, yksilön sijasta kollektiivisti? Perhe, suku, heimo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti