Lomalla Turussa

Viime kesänä keksin hauskan tavan kotimaan matkailuun. Takapenkki kumoon ja fillari tavaratilaan. Autolla sitten maksimissaan 4 h/ ajopäivä ja toinen mokoma fillarin selässä, kohdekaupunkiin tutustumassa. Tällä metodilla tututustuin vuosi sitten moneen kaupunkiin. Rengasmatkani vei ensin Tampereelle, joka sinänsä on tuttu kaupunki. Mutta annas olla, ensi kertaa pyöräillessä Tamperetta ristiin rastiin oivalsin, että enhän minä ole kaupunkia vielä edes kunnolla nähnyt! Samoin oli muiden kohdekaupunkien kanssa: Kajaani, Kuhmo, Kuopio, Mikkeli ja Turku.

Turkuun tulin nytkin. Ruisrockin takia majapaikat olivat kiven alla, mutta Linnasmäen Hostelli tarjosi kivan huoneen 30e/ yö. Sijainti oilikin loistava parin päivän viivähdykselle: upea fillarireitti Maarian kirkon viertä peltojen  poikki Aurajoen varteen, josta sitten ykskaks onkin jo kaupungin keskustassa.

Maarian pappilasta tarttui mukaan valokuva ja kirkossakin kävin opasta kiusaamassa, vaikeita kyselemässä. Opas oli läksynsä lukenut, hyvin tiesi kertoa kirkon sisäkaton lapsenomaisten kuvitusten historian. Olivat kuulemma 1400-luvulla kirkonrakentajamiehet joutuneet itse hommiin kun ei oltu taiteilijaa saatu kuvittajaksi. Pohdittiin oppaan kanssa, että ihan tosissaan ovat varmasti piirustaneet - ei kai sitä nyt kukaan silloin kirkonkattoon ihan mitä vaan olisi söhertänyt.

 

Samppalinnan maauimalassa kävin paistettelemassa päivää, joka olikin parhaimmillaan helteinen. Viime vuonna tuli ravattua mm. Logomon näyttelyt, joten tänä kesänä jätin väliin. Peppi Pitkätossu, jonka takia kaupunkiin lähdin, siirtyi nyt sitten seuraavaan kertaan. Olin lukenut kovin huonosti ohjelmaa, sillä eihän siitä olekaan perjantainäytöstä. Siispä palaan elokuun alussa sen katsomaan. Jaa miksikö? No tahdon nähdä kuinka Remu Aaltonen suoriutuu Pepin merimiesisän roolista!

Linnashostellissa ehdin vielä iltasaunaankin, fillarilla kuitenkin olin koko päivän viilettänyt. Saunassa alkoi toinen hostellivieras tenttaamaan millä asioilla olen Turussa. Itse kertoi olevansa lähikunnan agrimessuilla työhommissa. "Mistä päin olet?", sikavarmarin kokoinen äijä jatkoi tenttiään. "Eikö Hesassa oo hirveesti maahanmuuttajia?" Yritin agrimiehelle tasoitella ja taustoittaa vastauksiani, mutta tuomio oli tyly "Ei se ihmistä heti viisammaks tee, että muuttaa Hesaan".  Vakuuttelin, että ei tee, ei. Päinvastoin saattaa tyhmemmäksikin tehdä, jos joutuu pakolla työn perässä Helsinkiin muuttamaan - ainakin saattaa elämänlaatua kaventaa, jos ei mielikseen muuta. "Missä päin Hesaa asut?", uteli agrimies vielä. "Mahtaa olla heinäkuussa tukalaa Hesassa". En jäänyt kuuntelemaan kierrosta maahanmuuttajanäkemyksiään, vaan livahdin sopivassa saumassa pois. Ajattelin, että viisitoista vuotta Helsingissä on tehnyt minusta kaupunkilaisen - siksi työläältä tuntui kuunnella agrimessumiestä.

Linnashostelli on osa isoa kompleksia, jossa toimii Turun kristillinen opisto ja mm. kirkolliskokous käy kokoustamassa istuntonsa. Kirkosta on muotoutunut viime aikoina aika paksu ja pulska kuva. Kirkon piirissäkin on jo laskettu, että seuravien vuosikymmenien aikana jäsenkato on parinkymmenen prosentin luokkaa. Sellainen laihdutuskuuri voi kyllä tehdä hyvääkin, ihan sydämellekin.

Turun tuomiokirkko, tois pual jokke.

Ps. Kotikulmilleni HESAAN on ilmaantunut muslimien moskeija, kirkkoa vastapäätä ostarin vanhoihin tiloihin. Isoihin näyteikkunoihin oli tullut siisti fasadi ja kiinnostuneita kehotettiin lukemaan moskeijasta lisää osoitteessa http://helsinginmuslimit.fi/. Toivotan moskeijan lämpimästi tervetulleeksi kotikaupunginosaani! Mahtaako muilla ollakaan kotinurkillaan sekä kirkkoa että moskeijaa? Moniarvoinen tulevaisuuden Helsinki...on jo!